Kaikki järjestyy!

Kaikki on hyvin jo nyt. Se on asia, joka minun olisi hyvä oppia oikeasti oivaltamaan.

Viime yönä ei paljon nukuttanut ja syykin selvisi tänään aamupäivällä: täysikuuhan se siellä olla mollotti. Ja ohhoh, sen vähän, mitä nukuin, joogasin hulluna!! Olin nimittäin illalla lähes viimeiseksi ennen nukkumaan menoa ilmoittautunut netissä tämän viikon joogatunnille ja näköjään se tunki uniini. Unimaailmani on muuttunut ihan täysin viimeisten viikkojen aikana. Näen todella paljon unia ja päivän asiat seuraavat itseäni myös nukkumaan. Alitajuntani varmasti haluaa kertoa minulle jotain suurta ja mahtavaa! Tai sitten olen vain loman tarpeessa, sekin voi olla.

Joka tapauksessa uusi äiti-lapsi-harrastukseni yinjooga pian 16-vuotiaan tyttäreni kanssa on lähtenyt hienosti käyntiin. Meillä kun aikanaan jäivät vauvauinnit välistä, niin on tällä nyt sitten paikkaan huonoa omatuntoani. No ei sentään. On vain mukavaa saada tyttären kanssa laatuaikaa ilman sisaruksia ja vieläpä noin tervehenkisessä muodossa. Viimeksi kävin yinjoogaamassa lokakuussa. Ei siis ollut kovin nopeaa toimintaa tämä rentoutumisen multihuipentuman uusiksi kokeminen, mutta parempi nyt kun ei ikinä. Syytän tästä aikaansaamattomuudestani lähes kahden vuoden jatkuvaa heräilemistä taaperon kanssa. Välillä tunnen olevani vain kuin muisto entisestä energisyydestäni, mutta täältä noustaan.

Aamulla sitten silmät ristissä kurkkasin Facebookiin ja ensimmäisenä silmiini osui Doreen Virtuen joka viikkoinen enkelikorttipäivitys. Siinä kehotettiin tällä viikolla olemaan murehtimatta raha-asioita ja pysyttelemään myönteisenä, tuli mitä tuli. Doreen kehotti uskomaan omaan voimaamme ja pysyttelemään valoisana. Hän totesi, että ajattelipa mitä tahansa, se manifestoituu hyvin nopeasti eli siksipä kaikkea negatiivista tulisi välttää ja meidän tulee vaikeuksista huolimatta keskittyä siihen, mitä me haluamme ja mikä on hyvin.

Kyllä, kyllä, kyllä olen täysin samaa mieltä, mutta toisinaan vain siihen hyvään keskittyminen on vaikeaa. Mielen on paljon helpompi syytää uhkakuvia toinen toisen perään sen sijaan, että sitä vain uskaltaisi uskoa ja luottaa. Mutta sekin kun on niin monta kertaa todettu, että sen pahimman pelkääminen ei ole mikään ratkaisu tai pelkääminen ylipäänsä. Kaikella lienee tarkoituksensa ja joskus nämä tarkoitukset selviävät vasta pitkien aikojen päästä. Kohtasimme sitten mitä tahansa vastoinkäymisiä eli asioita, jotka menevät eri lailla kuin me tahdomme ja odotamme, niin jotenkin kaikki järjestyy. Aina on jokin konsti ja aina on apua saatavilla. Joskus sitä vain toivoisi, että elämä olisi todella helppoa ja vaivatonta, mutta ei sen kai niin edes kuulu mennä. Tällaisina väsyneinä päivinä on helppoa liimaantua kiinni vaikkapa menneisiin vastoinkäymisiin, mutta nyt on näin ja tilanne on tämä ja sitten taas jotain muuta. Yhä edelleenkin ratkaisuna tällaisiin tuntemuksiin näen silmien avaamisen. Katsotaan sitä, mikä on hyvin, ei sitä, mikä voisi ehkä olla paremmin. Ja ikinä ikinä ikinä ei saisi toisten elämästä muodostaa johtopäätöksiä. Vaikka jollain voi asiat olla päällisin puolin todella hyvin, ikinä ei voi tietää, mikä myllerrys sisällä on menossa.

Itselläni ei ole mitään isompia murheita tällä hetkellä, mutta olen kovin huolissani vaikeasti sairastelleen ystäväni puolesta. Lähettäkäämme hänelle paljon parantavia ja energisoivia ajatuksia! Enkuliapua! Kaikki järjestyy ja muuttuu vielä hyväksi.

Jonkinlaista ahdistumista liittyen kiireen tunteeseen on kyllä itsessäni aistittavissa. Senpä takia olen lakannut ainakin hetkeksi tekemästä mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia ja juuri nyt tunnen parhaaksi keinoksi elää aikalailla päivä kerrallaan. Toki työasioita pitää suunnitella, mutta pyrin välttämään kaikkea sellaista, joka tuntuu pakolta. Lisäksi huomaan kaipaavani pieniä hetkiä, jolloin olen vapaa erilaisista velvotteista. Esimerkiksi perjantain joogatunti toimi erinomaisena tässä ja nyt hetkeen -keskittymisenä, jossa minun ei tarvinnut ajatella mitään muuta kuin itseäni ja hengitystäni. Ja arvatkaas, ensimmäinen ajatukseni tunnin jälkeen oli se, että tekipä hyvää ja olenpa niin ansainnut tuon hetken. Ihana ajatus.

Olen miettinyt muutamaa hyvää sääntöä itselleni, joita noudattamalla voisin entistä paremmin nauttia olostani.

1 Kun oikein vituttaa, katson ympärilleni ja noteeraan viisi kaunista asiaa tai ihmistä, jotka ovat elämässäni. Ja kas, heti tuli parempi mieli!

2 Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Elämä on tässä ja nyt.

3 Kun sisälläni kuohahtaa, palautan itseni tähän hetkeen ajattelemalla, että tämäkin menee ohi.

4 Iltaisin kiitän päivän aikana tapahtuneista asioista ja tilanteista, riippumatta niiden laadusta. Joskus isokin ongelmatilanne tietää hyvää, joka saapuu elämään myöhemmin.

5 Aamuisin valitsen onnellisuuden ja mietin, että päivästä tulee ihan loistava.

Loistoviikon alkua sinulle!

Viime aikoina kuvat enkelipatsaista ovat vetäneet minua hulluna puoleensa! Olisi mahtava löytää oikeita enkelipatsaita, joita pääsisi ihastelemaan ihan luonnossa. (Kuva: Pinterest)

Viime aikoina kuvat enkelipatsaista ovat vetäneet minua hulluna puoleensa! Olisi mahtava löytää oikeita enkelipatsaita, joita pääsisi ihastelemaan ihan luonnossa. Tytärtäni lainatakseni: Mis? (Kuva: Pinterest)

 

 

Sitä saa, mitä tilaa

Kuulin tänään hauskan tarinan siitä, että sitä todellakin saa, mitä tilaa. Ystäväni kertoi, että aina ajellessaan tiettyä tietä pitkin hän pelkäsi törmäävänsä erääseen henkilöön. Ja lopulta niin sitten kävi. Tosin tässä kertojaa itseänsäkin huvittaneessa tapahtumassa oli ehkä enemmänkin kyse siitä, että se mitä pelkää, meidät varmasti tavoittaa. Se mitä pakenemme, saavuttaa meidät aina. Tarina saikin minut jälleen vakuuttuneeksi siitä, että hyvin paljon kannattavampaa on keskittää energia myönteisesti niihin asioihin, joita todella haluaa elämäänsä.

Sitten ajoin läpi pimenevän, auringonlaskuisen illan ja kauniin Etelä-Helsingin. Bulevardin syyshämärässä taipuvat vehreät puut, Hietalahden duunariromantiikkaa uhkuva telakka, Jätkäsaaren rakennustyömaiden kilpaa säteilevät valot. Aaah. Jalka halusi painaa jarrua, että jäädään tänne! Onneksi minulla oli fiksua seuraa. Tyttären, 11, kanssa pohdimme, että kun pääsemme pian muuttamaan takaisin Helsinkiin, ainakin osaamme todella arvostaa rakasta kotikaupunkiamme. Niin kova on ollut kaipaus!

Nyt illalla olenkin sitten miettinyt sitä, että kyllä vain ne asiat, joita todella tahtoo, on mahdollista saavuttaa. Vaikka sopivan vuokrakodin löytyminen on tuntunut nyt olevan kiven alla, niin kyllä tämäkin asia päättyy vielä hyvin. Olenhan saanut ennenkin paljon asioita, joita olen todella sydämelläni tahtonut. Ja juuri nyt tahdon muuttaa, sillä maisemanvaihdos tulee helpottamaan arkeamme huikeasti. Se, että ikkunasta kaikuu ratikkakiskojen kolina, ei ehkä tuo lisää onnellisuutta, mutta elämänlaatua se kohottaa. Empiirinen tieto tämäkin.

Tosin uskon, että se ei vielä aivan riitä, että vain tahtoo. Tulee myös uskoa tahtomaansa ja muuntaa halu aikomukseksi. Lisäksi pitää olla kärsivällinen. Asiat tapahtuvat silloin, kun aika on kypsä. Joskus matkassa tarvitaan myös ripaus onnea, oikeiden ihmisten kohtaamista tai sitten yksinkertaisesti vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista.

Tärkeintä on todella luottaa lopputulokseen. Oli asia sitten mikä tahansa, on vain jaksettava uskoa, toivoa ja luottaa, että kaikki kyllä järjestyy.

Sehän se tekeekin tästä olemisesta niin jännittävää, ettei elämän aikatauluista ole loppujen lopuksi takeita. Mutta heillä, jotka ovat varmoja lopputuloksesta, heillä on aikaa odottaa.

Valoa sunnuntaihin!

Mikä vain on mahdollista!

 

 

 

 

Ihmeiden liukuhihna

Nyt minulla on kyllä jokin mahtavan hyvä putki päällä. Ja se tekee minut hyvin iloiseksi. Perjantaina löysin porvoolaiselta kirpputorilta kaksi Wayne W. Dyerin kirjaa hintaan 2,50 e. Puoliso sai hommattua Bieber-liput teinille ja hänen ystävälleen. Eilinen yllätys Särkänniemessä hymyilyttää vieläkin. Jännityksellä odotan, saammeko asunnon, jota olemme hakeneet. Vai onko kenties jotain vielä parempaa tulossa!

Mutta toisaalta, miksipä ei hyviä asioita tapahtuisi.

Ihmisellä (myös minulla) vain tuntuu olevan kummallinen taipumus odottaa sitä huonoa, pelätä pahinta, olla uskomatta itseensä ja omiin kykyihinsä. Ajatella niitä asioita, joita ei halua ja keskittyä siihen, mitä tahtoo välttää.

Oikeasti kaikki tuo yllä oleva ja sen päälle vielä voivottelu ja epäonnisten tapahtumien vatvominen kuluttavat energiaa, jota olisi paljon järkevämpää käyttää oman elämän ja arjen edistämiseen ja omaan hyvinvointiin.

Itse olen saanut viime viikkoina paljon irti siitä, kun olen opetellut ymmärtämään, että kaikki on vain väliaikaista. Niin hyvät kuin huonot hetketkin. Kun ymmärtää sen, että mikään ei jatku ikuisesti, on helpompaa olla myös kiitollinen.

Patricia Tudor-Sandahl kirjoittaa kirjassaan Tuhat syytä kiittää (Kirjapaja 2009), että kun lakkaamme pitämästä asioita itsestäänselvyyksinä, alamme kokea ihmeitä kuin liukuhihnalta. 

Niin totta.

Ihastuttavaa ja silmiä avaavaa päivää!

Olen hulluna pelargonioihin! Nämä ihanuudet kohtasin Naantalissa pari viikkoa sitten.

 

 

Ihmissuhteista

Odotan jo malttamattomana kolmea tulevaa päivää ja Les Mills Bodycombat -koulutusta. Eilinen Bodypump tuntuu tosin jumittavan erityisesti reisiä ja rintalihaksia, mutta sillä se lähtee, millä on tullutkin! Eli ei muuta kuin treenaamaan niin kuin huomista ei olisi. Ja voi olla, että jos en saa kunnolla nukuttua, se huominen ei ehkä koitakaan. Ainakin eilen sydän hakkasi sen verran rivakkaa tahtia treenin huippukohdissa, että vähempikin olisi riittänyt.

Muutenkin on hyvä päästä päästelemään turhia höyryjä combatin pariin. Olen nukkunut siis jo viikon verran todella huonosti ja väsyneenä minusta sukeutuu ikävä ihminen. Taapero sen sijaan vetää jopa 12 tuntisia sikeitä, mutta itseäni valvotuttaa (ja vatuttaa). Myös urheilunpuute kiristää kupolia. Huomenna aloitan siis elämäni parempana ihmisenä noin miljoonannen kerran.

Tuli muuten mieleeni sellainen juttu, että ole sitä itse ensin, mitä odotat muilta. Tämä mainio ohje pääsee välillä itseltäni hukkaan. Erilaisten ihmissuhteiden tila kertoo siitä, mitä annamme itsestämme toisille. Jos ihmissuhteen, oli kyse sitten puolisosta, lapsista, sukulaisista, ystävistä, työkavereista tai vaikkapa naapureista, kanssa menee loistavasti, olemme antaneet itsestämme varmasti paljon hyvää, näyttäneet positiivisia puoliamme, jakaneet iloa, rakkautta ja aikaamme. Olemme olleet kiinnostuneita toisesta ja arvostaneet häntä. Jos suhteessa menee päin persettä, on ehkä hyvä miettiä, miten paljon siihen on itse panostanut vai onko lietsonut enemmänkin pahaa tuulta ja negatiivisuutta. Onko ollut läsnä toiselle?

Jos aina ajattelee, että sen toisen on oltava ensin jonkinlainen, jotta suhde toimii, on hakoteillä. Se voi olla, että elämä valuu hukkaan odotellessa. Ja entäpä, jos se toinen kelailee juuri samoin? Kyllä se niin menee, että itse kannattaa näyttää esimerkkiä.

Keskimmäiseltäni synttärilahjaksi saamassa Rhonda Byrnen Voima-kirjassa (Wsoy 2011) sanotaan, että Et saa elämässäsi mitään, ellet anna sitä ensin itse. Kylläpä muuten lapset tietävät, mistä äiti innostuu, hih.

Byrnen mukaan pystymme muuttamaan välittömästi mitä tahansa ihmissuhdetta etsimällä toisesta piirteitä, joita rakastamme, arvostamme ja joista olemme kiitollisia. Ja että kun etsimme toisesta enemmänkin hyvää kuin kiinnitämme siihen huonoon huomiota, alkaa tapahtua ihmeitä.

Tulen kirjoittamaan väliaikatietoja koulutuksesta, mikäli selviän siitä tolpillani!

Ihanaa loppuviikkoa!

Turkkilaiset ruusut saivat minut aivan hullaannuksiin!

 

 

 

 

 

 

 

Keskity siihen, mitä haluat

Siis pardon sentään, mihin nämä päivät katoavat? Tuntuu siltä kuin viikossani olisi tällä hetkellä vain maanantai, perjantai ja sunnuntai. No, ei siinä mitään, nautin joka hetkestä.

Tänään kuitenkin tajusin, että ei ihme, että on ollut hieman stressiä. Olen keskittynyt asioihin, joita en halua sen sijaan, että keskityn asioihin, joita haluan.

Siispä tässä pieni ajatus iltapuhteiksi:

Odota sitä mitä haluat, älä sitä, mitä et halua. 

Noin yksinkertainen neuvo, mutta aijjettä sentään, miten vaikeaa se onkaan pitää mielessä.

Hyviä ajatuksia itse kullekin!

Ja keskitytäänpäs nyt sitten kauneuteen, iloon, onnellisuuteen ja kaikkeen hyvään!

Astrologian pyörteissä

Olipa kiinnostava viikonloppu astrologisen tulkinnan peruskurssilla. Ensinnäkin, ymmärsin sen, ettei minusta tule astrologia. No, se ei kyllä ollut edes tarkoituksenani, päädyin kurssille puolivahingossa ja todellisesta hetken mielijohteesta. Koin kuitenkin monta itseeni kohdistuvaa oivallusta, mutta toden totta myös turhautumisen tunteita, sillä minulle aivan vieras astrologia tuntui paikoin myös hyvin haastavalta. En tiedä, riittävätkö rahkeeni ja innostukseni jatkokurssiin, mutta aloin vahvasti harkita henkilökohtaisen tulkinnan teettämistä. Oli myös hauskaa kuulla, mitä minua ei tunteva kurssilainen sai irti syntymäkartastani. Paljon tunnistin itsestäni, kuten urakeskeisyyden, tuotteliaisuuden ja sen, että helposti innostun monenlaisista asioista. Ja kyllä myös tunnistin itsessäni joitain elämänkatsomukseen ja henkisyyteen liittyviä asioita. En todellakaan koe että olisin syntynyt tai viettänyt elämääni aina mitenkään kovin onnellisten tähtien alla, mutta tässäkin ajattelen nykyään niin, että oma asenne ratkaisee. Aivan kuten Ilon vuoden Katjakin kirjoitti. Ja tähän voin sivuhuomautuksena ja empiirisenä tutkimustietona vielä sanoa, että aina näitä asioita ei ymmärrä sillä hetkellä, kun elämä on yhtä kaaosta, sinua viedään 6-0, kun tuntuu, että elämä pelkästään ottaa eikä anna tai kun tuntee olevansa loppumattomassa lihamyllyssä. Eikä se kai ole tarkoituskaan. Vasta jälkeenpäin olen huomannut, että näin juuri näin kuului tapahtua. Sitten sitä miettii, että jumankekka sentään, miksi en sillä hetkellä ymmärtänyt nähdä sitä kaikkea hyvää, jonka oman elämän henkilökohtainen haaksirikko myöhemmin toi tullessaan. Ajattelen niin, että kaiken sen vuoksi, mitä ihminen on kokenut, hän on juuri sellainen kuin on, tässä ja nyt. Ja kun mietin itse elämääni taaksepäin, on minulle aivan kristallinkirkasta se, että en vaihtaisi päivääkään pois, en edes niitä ahdistuksen, surun, järkytyksen, epäonnen, tuskan tai ahdingon päiviä. Olisinhan aivan toinen ihminen muuten. Erästä viisasta ruotsalaismiestä lainatakseni, en ikinä tahtoisi kokea ikäviä asioita uudelleen, mutta en myös tahtoisi olla ilman tietoa, mitä ne ovat antaneet. Ugh. Olen puhunut.

Ja palataanpa jälleen asiaan: kyllä vain sekin aiheutti sankasti onnistumisen iloa, kun ensin ajattelin, että apua, kartat ovat aivan hepreaa, mutta sitten kuitenkin keskittyessäni huomasin ymmärtäväni enemmän kuin olin kuvitellut. Taputaputapu! Hyvä minä!

Olen aina tosiaan pitänyt itseäni tyypillisenä kaksosena, mutta nyt ehkä iän myötä kaksosen rinnalle on tullut tunnistettavia piirteitä myös nousevasta härästä. Kylläpä vain tämä on kamalan mielenkiintoista! Välillä muuten ihan tuppaa ahdistamaan, kun maailmassa on niin paljon kaikkea, mistä tahtoisi tietää ja oppia lisää.

Muuten viikko onkin ollu vivahteikas ja monipuolinen, erityisesti tunteeni ovat suhahdelleet kuin pingispallo laidasta toiseen. Treenit sen sijaan ovat sujuneet täydellisesti alkuviikon nuhasta huolimatta ja vararengas sen kuin pienenee. Onnistuin tänään jopa ahtautumaan leninkiin, jossa ei vielä hetki sitten napit menneet lainkaan kiinni. Se on onnea, jos mikä!

Onpa sattunut hauskoja muutenkin. Pari viikkoa sitten päätin, että nyt olisi jälleen aika päästä matkustelemaan, Ja kas, sitten kävikin ilmi, että tammikuussa suuntaan työasioissa Kanarialle ja syksyksikin tarjottiin tilaisuutta työreissulle. Näin se menee, sitä saa, mitä tilaa. Siksipä olen alkanut tosissaan katsastamaan myös asuntoja, sillä tarve sen suuntaiselle muutokselle on erittäin kova. Ehkä pitäisi alkaa jo pakata tavaroita, tiedä miten nopeasti sitten pääsemme takaisin vanhaan rakkaaseen kotikuntaamme.

Muuttoauto on jo lähes tilattu!

Tai ehkä sittenkin vietän vielä toisen kesän jättikokoisella parvekkeellamme itseäni grillaten. Huomenna vietämme parvekekauden avajaisia! Vain tuolit puuttuvat, mutta räsymaton päällä on hyvä istua.

En tiedä, mitä kaikkea mahtavaa tuleva viikko tuo tullessaan, mutta mikäs tässä ihmislapsen on ollessa ja odotellessa. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Tärkeintä lienee olla ja pysyä vastaanottavaisena.

Jeah, valmiina ollaan!

 

 

Mitä etsitkin, ole sitä ensin itse

Minä uskon siihen, että se mitä ajattelen, vahvistuu. Ajatuksen voima on valtava. Vatutus lisää vatutusta, ilo lisää iloa. Myönteiset ajatukset lisäävät hyvää fiilistä. Negatiiviset ajatukset saavat oikein vellomaan siellä itsessään. Se mitä kaipaa, toivoo ja haluaa, voi hyvinkin toteutua. Malttia ja omaa panostusta se silti vaatii, eivätkä asiat tapahdu hetkessä. Malttamattomuus onkin yksi huonoista puolistani, aina vain, vaikka kärsivällisyyttäni pyrin kovasti treenaamaan. Ihan välihuomautuksena, erinomaisia kärsivällisyyden treenaamiseen sopivia välineitä ovat a) liikenne b) oma perhe.

Viime päivinä olen lueskellut saksalaistoimittaja, elämäntaitovalmentaja Rüdiger Schachen kirjaa Sydänmagneetti – Vetovoiman salaisuus (Minerva 2011). Kun perheessä on touhukas yksivuotias, lukeminen päiväsaikaan on lähes mahdotonta.

Kirjan ulkoasusta on pakko sanoa sananen: Sydänmagneetti muistuttaa hyvin paljon Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjaa (WSOY), joka minulla myös on hyllyssäni. Sitä paitsi onpa jotenkin tylsää, että vetovoiman laista kertovien kirjojen visuaalisen asun halutaan jostain syystä muistuttavan satukirjaa. Ihan kuin kustantaja/tekijä (tai kuka nyt ulkoasusta on päättänytkään) itsekin tahtoisi leimata ne höpöhöpö-kirjoiksi.

Kuin kaksi marjaa!

Kymmeneen eri teemaan jaetussa Sydänmagneetissa on kuitenkin paljon hyvääkin asiaa, vaikka ulkoasu tökkii. Sen(kin) mukaan ihmiset ja tapahtumat eivät tupsahda elämäämme sattumalta, vaan sydämemme toimii magneetin tavoin ja vetää niitä puoleensa. Esimerkiksi jos jatkuvasti vetää puoleensa samantyyppisiä ihmisiä, joiden kanssa ei vain tule toimeen (esimerkiksi huono parisuhde), se johtuu siitä, että nämä ihmiset herättävät meissä voimakkaita tunteita ja mielikuvia. Jokainen torjuva tai tuomitseva tunne vaikuttaa juuri päinvastoin kuin haluaisimme. Ei toivottu toisto vaikkapa sitten ihmissuhteissa on kuitenkin paras tienviitta, jolloin omaa toimintaa on mahdollista analysoida ja alkaa muuttaa.

Asioista, joita toivomme saavan elämäämme, kirja opastaa päästämään irti. Kun lakkaa yrittämästä saavuttaa tavoitteensa pakolla, tavoite usein tupsahtaa luoksemme yllättäen. Saat sen, mistä luovut -tyyppisestihän ajattelee myös esimerkiksi Tommy Hellsten. Tässäpä tuli muuten mieleeni eräs nainen, jota haastattelin taannoin Vauva-lehteen. Hän oli lähes pakonomaisesti yrittänyt muutaman vuoden saada lasta, ja kun hän miehensä kanssa lopulta oli hankkinut koiran ja nainen oli päästänyt irti odottamisen odottamisesta, hän oli samantien tullut raskaaksi. Eli monenlaista voi tapahtua, kun relaa ja antaa olla.

Viehätyin kirjan omaa itseä koskevista vinkeistä, mielikuvaharjoitukset ja tehtävät oikeanlaisen kumppanin löytämisestä eivät sattuneesta syystä niinkään iskeneet. Rakkaudesta sanotaan, että emme saisi yrittää olla rakastamatta. Kirjassa puhutaan paljon myös universaalista rakkaudesta, jolla ei siis tarkoiteta romanttista rakkautta.

Ja onhan myös totta, että jos et rakasta itseäsi, miten voisit rakastaa ketään muutakaan. Jos haluat parantaa suhteita toisiin, paranna ensin suhdetta itseesi. Jos haluat kokea enemmän rakkautta, rakasta itseäsi ensin enemmän. Vaikka en mistään itsetuntokriisistä kärsikään, nuo olivat mielestäni oivallisia muistutuksia.

Tämä lause jäi mieleeni erityisen hyvin: Mitä etsitkin, ole sitä ensin itse. Erinomainen kiteytys!

Kertalukemiselle teos on hieman raskas paketti, se sopii enemmänkin selailtavaksi sieltä täältä. Ihmisten omakohtaiset tarinat eivät niin innostaneet, mutta sinne tänne ripotellut mietelauseet kylläkin. Kirja on kuitenkin hyvä lisä hyllyyn kaikille “alan” kirjoihin hurahtaneille.

 

 

Ilon tavoittelua

Viime päivinä olen selaillut Esther ja Jerry Hicksin Pyydä niin saat -kirjaa (Kustannus oy Taivaankaari). Kyseinen bestseller kertoo vetovoiman laista ja sisältää myös käytännön harjoituksia, joiden avulla voi saavuttaa haluamiaan asioita.

Kirjassa on melko paljon toistoa, liekö siksi, että oppi menisi paremmin perille. Osa sisällöstä meni itselläni hieman ohi, mutta tosi hyviä pointtejakin se sisältää. Esimerkiksi omien tunteiden käsittelystä ja ohjailusta kirjassa kerrotaan paljon.

Kaikkein tärkeintä on, että tavoittelet tietoisesti tunnetta, joka tuntuu aiempaa tunnettasi paremmalta. Erityisesti tätä ohjetta olen noudattanut ja se tuntuu toimivan. Kun ottaa päähän, ärsyttää, harmittaa tai stressaa, siitä voi päästä pois miettimällä jotain, vaikka sitten vain vähän parempaa fiilistä. Ei tarvitse heti kelata, että voi, olenpa mä onnellinen, vaan sekin riittää, että miettii, että sittenkin asiat järjestyvät ja fiilis on snadisti parempi kuin hetki sitten. Ja kun olo on hieman parempi, niin fiiliksiä on lopulta helppo hilata koko ajan pikku hiljaa parempaan suuntaan. Mitä sitten, vaikka tunnetila olisikin aluksi feikkiä. Auttaahan tekohymykin parantamaan oloa.

Jokainen ajatus, joka tuntuu pahalta, on pahasta. So simple. Tämä toimii myös päinvastoin. Jokainen ajatus, joka tuntuu hyvältä, on hyvästä! Ajatelkaamme siis hyvää.

Toinen juttu, jota olen kokeillut, on kirjassa mainittu kiitollisuuspuuska. Se sopii käytettäväksi silloin, kun vaikkapa tahtoo kohottaa hyvän olon tuntemuksia vielä paremmaksi tai tahtoo välttää kielteiseen suuntaan muuttuvia ajatuksia.

Kiitollisuuspuuskaa voit toteuttaa joko ajattelemalla tai kirjoittamalla. Etsi ympäristöstä asioita, joista pidät ja jotka herättävät sinussa myönteisiä tunteita. Kun keskityt niihin, mietit niiden hyviä, kauniita ja positiivisia puolia, myönteiset tunteet kasvavat. Mitä enemmän tunnet kiitollisuutta, sitä paremmalta olo tuntuu. Tämäkin toimii itselläni. Mitä enemmän osoittaa kiitollisuutta, sitä enemmän huomaa, että elämässä on paljon kauniita ja ihania asioita.

Ja vielä. Toiseen ihmiseen on niin helppo vaikuttaa positiivisesti. Mitä iloisempi olet, mitä enemmän toista kehut ja arvostat, sitä paremmalle tuulelle hänkin tulee. Ilo tarttuu, ja mikä voisi muka olla parempaa kuin jaettu ilo. On mahtava huomata, miten omat positiiviset tunnetilat saavat toisenkin voimaan paremmin.

Levittäkäämme maailmaan paljon iloa ja rakkautta! Niillä kun pääsee jo yllättävän pitkälle.

 

 

 

 

Ajattele hyvää

Erään ihastuttavan tuttavani Facebook-status kiinnitti eräänä aamuna huomioni. Siinä luki jotenkin näin: Vetovoiman laki toimii myös siinä, mitä itsestäsi ajattelet. Se oli osuvasti sanottu.

Vetovoiman laillahan tarkoitetaan sitä, että se mitä ajattelet, vahvistuu. Jos ajattelet itsestäsi huonoa, olosi tuntuu entistä kurjemmalta. Jos ajattelet itsestäsi hyvää, tunnet olosi iloiseksi ja hyvä mielesi ja positiivisuutesi tarttuu myös muihin.

Sitä saa, mitä tilaa. Tovi sitten koin jonkin sortin valaistumisen fyysisen itseni kanssa. Siihen asti olin tuskaillut raskauskilojen ja vatsamakkaroideni vuoksi, mutta yhtenä päivänä tuntui oikealta olla välittämättä niistä. Annoin olla. Ei ollut enää väliä, onko kiloja viisi tai kymmenen ylimääräistä. Päässäni oli kristallinkirkas ajatus, että ylimääräiset kyllä lähtevät, kun aika on kypsä. Ja kas, tuskailusta luopumisen jälkeen olen laihtunut pari kiloa.

Minulla on takanani pari huonoa päivää. Välillä on niin vaikea ajatella itsestään hyvää ja positiivista, on paljon helpompi jumittaa negatiivisissa asioissa. Toisinaan tulee niin helposti takerruttua vastoinkäymisiin, kun voisi hehkutella hyvillä asioilla, joita on saanut aikaan.  Autostamme puhkesi rengas parkkipaikallamme. Se oli syöstä minut epätoivoon, sillä hetkellisesti tuntui siltä, että pieniä vastoinkäymisiä seurasi jatkuvasti toinen, hieman isompi. Tirautettuani muutaman kyyneleen aloin ajatella, että apua, jos rengas olisikin puhjennut viikon takaisella Keski-Suomen reissullani. Mielikuvissa näin itseni keskellä pilkkopimeyttä lumisateessa puhjenneen autonrenkaan kanssa kapean maantien varrella rekkojen jyrätessä ohitseni. Houkuttelevalta ei kuulostanut myöskään ajatus siitä, että olisi jäänyt sateisen Länsiväylän varrelle. Eli tässäkin pikku epäonnessa oli oma onnensa.

Kun tuntuu oikein vattumaiselta, on hyvä muistaa, että onneksi ajattelumalleja voi muuttaa. Useimmissa asioissa voi nähdä jotain hyvääkin. Ja kun tuntuu karsealta ja kuvittelet olevasi yksin koko maailmassa kuten minä viime päivinä, halaa itseäsi. Kokeile edes, se tuntuu hauskalta ja saa olon paremmaksi.

Toisia tai heidän tekojaan ei saa tuomita tai arvostella, (mikä sekin on välillä vaikeaa), mutta huonosti ei kannata kohdella myöskään itseään. Jos päässä soi jatkuvasti tai ainakin usein omaan itseen ja omaan toimintaan kohdistuva valitusvirsi, se ei voi olla hyväksi.

Jos olet tyytymätön itsessäsi johonkin, tee asialle jotain. Jos asialle ei voi juuri sillä hetkellä tehdä mitään, anna olla. Sen aika tulee myöhemmin.

Uskon siihen, että itseään tai elämäänsä voi muuttaa vasta silloin, kun tuntee itseään. Pienen ristiriidan tarjoaa se, että mitä enemmän itsetutkiskelua harrastaa, sitä haastavammalta koko homma tuntuu! Jostain luin, että jokaisessa meissä on kolme henkilöä: Se, joka uskon olevani, se, mitä muut luulevat minun olevan ja se, mikä todella olen. Voi hyvinkin pitää paikkansa.

Uskon myös siihen, että päässämme hyrräävät kielteiset ajatukset ja niistä johtuvat tunteet ja teot (koskien sitten itseämme tai muita) johtuvat pelosta. Myönteiset ajatukset ja teot saavat alkunsa rakkaudesta. Mitä sydämessämme ajattelemme, sitä olemme. Ajattele siis hyvää itsestäsi. Silloin voit ajatella hyvää myös muista.

Itse olen kokenut suurta riittämättömyyden tunnetta lähiaikoina sen vuoksi, että tahtoisin tehdä enemmän muiden hyväksi kuin tällä hetkellä kykenen. Alkoi ahdistaa, kun huomasin, että mitä enemmän yrittää auttaa muita, sitä enemmän apua tarvitsevia havaitsee olevan. Yksi ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta apu se on pienikin apu. Vaikka oma teko tuntuisi pisaralta valtameressä, se voi merkitä jollekin paljon.

Ei anneta ilon sammua, eikä valonkaan!

Rauhallista päivää ihan jokaiselle.

Mieti, miten ajattelet!

Olisipa aikaa lukea enemmän! Noin 15 kirjan huojuva pinoni ei pääse lainkaan kutistumaan, kun joku rahtaa meille kirjastosta uusia opuksia luettujen tilalle. Nyt vuorossa odottaa muun muassa Joseph Murphyn itsekasvatuksen klassikoksi tituleerattu Alitajuntasi voima. Kirja käsittelee ilmeisesti pitkälti samoja asioita kuin Rhonda Byrnen miljoonia myynyt, vetovoiman laista kertova Salaisuus. Odotan paljon Murphyn kirjan sisällöltä, sillä visuaalisesti se ei ole valitettavasti kovin houkutteleva.

Jokin aika sitten tielleni kasautuneet ongelmat haasteet ovat alkaneet ratketa yksi kerrallaan. Muutaman asian suhteen olin jo potea epätoivoa, kun yhtäkkiä niihinkin löytyi ratkaisu. Tämä ei tapahtunut itsekseen, vaan päättäväisesti aloin ajatella asioista toisin (vaikka ensin ei huvittanut) ja pyysin myös mielessäni apua niihin. Ja heti alkoi tapahtua. Yhtäkkiä minulla oli esimerkiksi haastateltavat kahteen teon alla olevaan juttuuni, joihin olin etsinyt sopivia ihmisiä jo viikkoja. Epätoivoissani olin alkanut kelata, että en takuulla löydä sopivia ihmisiä. Sillä tavoin en löytänytkään. Yksi pieni ajattelutavan muutos, ja lähes säikähdin, mitä tahtia kyseinen asia ratkesi.

Millaiset ovat ajatuksesi, sellainen olet itse.

Vuorokauden aikana ihmisen päässä liikkuu kuulemma jopa 60 000 ajatusta, mikä on ihan järkyttävä määrä. Mietipä, kuinka moni ajatuksistasi koskee asioita, joita et halua. Ihan varmana mä myöhästyn palaverista. Ei hemmetti, iltapäivällä sataa varmasti. Meidän vauva ei varmana nuku taaskaan ensi yönä, ja sen vuoksi mä olen ihan kaputt huomenaamulla. Enkä mä siis takuulla, ainakaan, ihan varmasti muista palauttaa näitä kirjaston kirjoja ajoissa ja saan megasakot. 

Kuulostaako tutulta? Usein asiat menevät niin, että ihminen saa sitä, mitä tilaa. Jos ajattelee asioista aina sen huonoimman kautta, silloin ei ehkä edes kannata odottaa positiivista lopputulosta. Eli: ensi kerralla kun ihan varmana myöhästyt palaverista, ajattele mieluummin ehtiväsi. Ensinnäkin jälkimmäinen ei aja sinua hermostuneeseen stressitilaan, ja kas, saatat hyvinkin ehtiä ajoissa paikalle. Mitään varmaa en tosin voi luvata, sillä en ole sinä, heh.

Ajatukset voidaan nähdä energiana, johon oma toimintasi perustuu. Pyri sen sijaan, että ajattelisit mitä et halua, ajattelemaan sitä, mitä sinä haluat.

Ja muuten, jos tällä hetkellä olet epätyytyväinen mihin tahansa asiaan elämässäsi, älä suotta tuhlaa energiaa sen miettimiseen, mikä on. Joskus itsesäälissä tai ongelmissa rypeminen on hetkellisesti ihan ok, mutta loppujen lopuksi sellainen ei hyödytä mitään eikä ainakaan auta tilannetta. Käytä voimasi, älysi ja lahjakkuutesi sen sijaan asian tai elämäntilanteen parantamiseen tai jopa muuttamiseen. Mitä suuremmalla innolla luot mielikuvia päässäsi, sitä todennäköisemmin muutat asioita toivomaasi suuntaan ja pääset toteuttamaan unelmiasi. Ja huomio, siis muutat asioita tai pääset toteuttamaan! Harvemmin kun hommat järjestyvät sillä tapaa, että itse makaa soffalla kaukosäädin kädessä.

Ja viimeiseksi: Omaa energiaa tai voimavaroja ei myöskään kannata tuhlata siihen, mitä muut ihmiset meiltä odottavat. Itse olen päättänyt pyrkiä lopettamaan sellaisen toiminnan kokonaan. Ensinnäkin siksi, että jokainen ihminen odottaa sinulta eri asioita, ja toiseksi siksi, että parempi on vain luottaa omien tunteiden viisauteen ja siihen, mikä omassa sisimmässä tuntuu oikealta.

Harmoniaa ja valoa viikkoon!