Tag Archives: valintojen tekeminen

Uusi mahdollisuus!

Posted on by

Kyllä, elämä antaa sellaisia tänäänkin. Meille kaikille.

Parasta elämässä on se, että vaikka eilinen olisi ollut millainen, tänään on taas mahdollisuus valita. Ajattelen niin, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Itse voi päättää, mitä haluaa ja sitten valita sen mukaan. Voi valita, että tästä päivästä tulee mitä mahtavin lauantai. Voi päättää ottaa kaiken sen tuoman ilolla vastaan. Voi päättää, että tänään on se päivä, kun huomaan kaikki elämän eri sävyt ja vivahteet ja vieläpä nautin niistä. Kiireessä kun kulkee, moni asia jää huomaamatta. Tänään on hyvä päivä ottaa iisimmin, nähdä ja kokea enemmän. On jopa melko jännittävää, että mitä vain upeaa ja ihmeellistä voi tapahtua!

Toki voi nousta ylös sängystä myös väärällä jalalla, mutta itse ainakin tiedän, että se ei kannata. Sen sijaan voi olla iloinen ja ajatella, että juuri itsellä on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti jokaiseen kohtamaansa ihmiseen.

Minä sanon tänään kyllä kaikelle tulevalle ja kiitos kaikelle menneelle. Ja kohta pakkaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan rannalle.

Viimeisiä lomapäiviä viedään, mutta ei se mitään. Tänään(kin) on mahdollisuus nauttia, ja toden totta sen aion tehdä.

So let’s enjoy, ihanaa lauantaita!

Juuri näin! (Kuva:Workisnotajob.com)

 

 

 

Muutoksesta ja fiiliksistä!

Posted on by

Muutama päivä sitten lueskelin erästä yli vuosi sitten kirjoittamaani tekstiä, jossa käymäni uniryhmän muodossa ruodin näkemääni unta ja mietin ryhmäläisten avustuksella sen merkityksiä. Tuntui hassulta, että en tunnistanut itseäni tekstistä lainkaan. Toki muistin jutun kirjoittaneeni, mutta artikkelissa käsittelemäni tunteet tuntuivat täysin vierailta. Tulin iloiseksi. Tekstiä lueskellessani nimittäin tajusin todella, että olen huomaamattani ja lopullisesti antanut anteeksi eikä minulla ole lainkaan enää minkäänlaisia vihan, kaunan, katkeruuden tai surun tunteita ei itseäni eikä ketään muutakaan kohtaan. Se oli erittäin puhdistava ja harmoninen kokemus! On hienoa tajuta, että on osannut jättää taakseen asioita, jotka eivät kuulu nykyisyyteen tai tulevaisuuteen. Kirjoitin muuten anteeksiannosta joskus täällä. Postauksessa käsittelen asiaa siitä näkökulmasta, että anteeksiannon kohteena olisi ihminen. Nyt ajattelen, että kohde voi olla jokin tapahtunut asiakin.

Mutta näin sitä ihminen muuttuu ja kasvaa ilman, että edes huomaa asiaa. Enkä nyt puhu fyysisestä itsestäni, jonka laitan pian bodycombatilla teräskuntoon.

Sitä paitsi aina murheet tai ongelmat eivät välttämättä tarkoita huonoa. Ne voivat oikeasti aktivoida voimavarojamme ja saattaa meitä sellaisiin muutoksiin, saavutuksiin, unelmiin ja tavoitteisiin, joita emme olisi ikinä toteuttaneet ilman sitä tapahtumaa, joka pakotti meidät liikkeelle. Tosin jos joku olisi tullut minulle vuosia sitten sanomaan, että suurin osa tuskasta on itse rakentamaa ja omaa keksintöä, olisin ehkä tintannut häntä turpaan. Nyt vuosien jälkeen voin sanoa, että edellä oleva tuntuu minusta todelta. Heh.

Toinen asia, jota olen viime aikoina paljon pyöritellyt päässäni on se, kuinka vaikeaa on antaa toisen olla sellainen kuin hän on. Kyse voi olla ystävästä, sukulaisesta, puolisosta, työkaverista, kenestä tahansa. Kuinka paljon energiaa voimmekaan hukata yritykseen muuttaa toista ihmistä, vaikka jo sydämessämme tiedämme, ettei se tule onnistumaan. Pyrinkin tästä eteenpäin antamaan ihmisten vain olla. Se lienee toimivin ratkaisu, sillä se, mitä väkisin yrittää pakottaa, lipuu vain kauemmaksi. Toivottavasti muistan tämän hienon ohjeen vielä huomenna!

Ongelmana ei suinkaan aina edes ole se ympäristö, ihmiset ja sen tosiasialliset tapahtumat, vaan se, miten me asiat ymmärrämme, mitä niistä ajattelemme ja mitä tunteita ne meissä herättävät.

Kohtaamme aina ihmisiä, jotka yksinkertaisesti vain ottavat meitä kupoliin. Jos jokaisen antaisi vaikuttaa omiin fiilareihin, sitä saisi olla koko ajan ihan persiiseen ammuttuna karhuna. Tänäänkin joku vanha fabu ajoi edessäni vauhtia 30 km/h, vaikka rajoitus oli 60 km/h. Voitte kuvitella, että minä se olin aivan hiilenä. Siis todella turhautunut. Mietin heti, että no oooohhoh, onpa vattumainen tyyppi, kun tulee hidastelemaan minun eteeni. Sitten päätin alkaa miettiä, että tuskin papparainen tahallaan ajaa etanavauhtia juuri minun edessäni, siihen on varmasti jokin syy (ehkä pelko tai epävarmuus) ja sen jälkeen pystyinkin köröttelemään hänen perässään lähettämällä hänelle mielessäni hyvää energiaa. Tosin Länsiväylälle päästyämme karautin kyllä hänen ohitsensa niin, että autoni perävalot olivat pian muisto vain hänen silmissään.

Sen sijaan, että mietin sedän olleen vattumainen ja että olisin tehnyt turhia ohituksia, aloin miettiä mitä hän tekee ja miltä se minusta tuntuu. Mitä vähemmän tuomitsemme toisia ja heidän tekojaan, sitä vähemmän tunteemme ohjailevat meitä. Toimii, funkar!

Silti on pakko vähän ihmetellä, että miksi tämä muistikirjaani kirjoittama lause on välillä niiiiiin vaikeaa toteuttaa:

Hyväksyn ihmiset, tilanteet, olosuhteet ja tapahtumat sellaisina kuin ne nyt ovat.

Entäs sitten tämä:

Näe jokainen tapahtuma mahdollisuutena kasvaa vahvemmaksi ja viisaammaksi.

Koska en tiedä vastausta, jatkan siis harjoittelemista. Valoa alkavaan viikkoon!

Heti kun mutsi saa sen lonkkarin sen 25-vuotislahjaks, niin me laitetaan pillimehut pussiin ja lähetään yhes skedee ja rullaa. Vai hetkinen, täyttiks se sittenkin 45? Aika hienoa, että se tolleen keski-iäs uskaltaa nolata itsensä longboardin päällä, respect! Toivottavasti ei mee kesä kipsis!

 

Työn merkitys

Posted on by

Olen pohtinut paljon työn merkitystä elämääni. Minulle työllä on iso rooli. Okei, no valtava.

Tänään oli ihan mahtava 75 minuutin sisäpyöräilysessio. Tupa oli täynnä ja hiki virtasi. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä tunnilla monta vakkaria, joita en ole nähnyt toviin tuntini usealle sopimattoman kellonajan vuoksi. Koska tänään oli pyhä, moni pääsi paikalle. Kiitos kaikille, todellakin nautin joka sekunnista! Tunnin jälkeen olin niin täynnä virtaa, ettei tosikaan. Ah, liikunta!

Eilen palautin pari kirjoittamaani artikkelia ja vaikka yksi niistä tuli hentojen muokkaustoiveiden kanssa takaisin, olin tosi tyytyväinen itseeni. Sain myös sovittua muutaman haastattelun ja jotenkin vain hommat luistavat.

Tänään olenkin ollut sellaisissa mietteissä, että vaikka voittaisin lotossa (mikä on hyvin todennäköistä, sillä lottoanhan joka viikko noin eurolla), en varmastikaan lopettaisi kumpaakaan työtäni, en kirjoittamista enkä ryhmäliikuntatuntien ohjaamista. Toki pitäisin pienen loman (Karibialla), mutta kuukauden päästä olisin takuulla takaisin sorvin ääressä.

(Kuva: Workisnotajob.com)

Koen usein olevani etuoikeutetussa asemassa, sillä teen työtä (okei, no töitä), joista todella useimmiten pidän (kivassakin duunissa on ne megascheisset päivänsä). Olen löytänyt ne asiat, joita teen sydämellä. Ja oikeastaan löysin ne etsimättä. Aikanaan vain tiesin, mitä haluan tehdä. Tiedän, etteivät kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa eli löytäneet itselle merkityksellistä duunia. Tiedän senkin, etteivät kaikki edes tahdo löytää intohimoaan, vaan ovat täysin tyytyväisiä, kun vain käyvät töissä.

Kuitenkin jos tahdomme löytää elämämme ammatin, voisimme ehkä miettiä seuraavia asioita työnteon kannalta:

Mitä haluan eniten juuri nyt? 

Filosofian tohtori Martha Beck toteaa Onnellisuusdieetti-kirjassaan (Basam Books 2011), että ensin mieleen tupsahtavat halun kohteet ovat toteuttamiskelpoisia ja loogisia. Haluan uuden tietokoneen, haluan kurssille, haluan tehdä lyhempää työpäivää. Mutta jos ne eivät herätä itsessä todellista intohimoa, kannattaa jatkaa pohdintaa, kunnes esiin nousee voimakkaita tunteita. No pirhana, tahdon edetä esimiesasemaan! Tahdon kukkakauppiaaksi näiden toimistohommien sijaan!

Beckin mukaan todelliset halujemme kohteet ovat siroteltu sinne tänne kuin kivet polun varrelle. Yhden asian haluaminen johtaa toiseen ja kolmanteen. Aito halu auttaa alkuun omalla polulla. Hommaa pitää tutkiskella, jolloin todellinen tahtomisen kohde erottuu siitä, mikä ei ole niin tärkeää. Beck muistuttaa, että kun kiinnittää joka päivä huomion siihen, mitä todella haluaa, ennemmin tai myöhemmin halu lakkaa olemasta pelkkä tarina siitä, mitä saattaisi tapahtua. Se muuttuu sanoista Kunpa voisin sanoiksi Minä aion. Alkakaamme siis pitää itseämme henkilöinä, jotka eivät vain halua, vaan myös aikovat ja toteuttavat haaveensa.

Oivallamme haluavamme asioita, joita emme ikinä uskoneet haluavamme. Tiedostamme sen lisäksi aikovamme käyttää kaiken energian ja tahdonvoiman niiden saavuttamiseen. Kyllä! Kuulostaa tutulta. Juuri noin minä toimin aikanaan, kun päätin hankkiutua ammatteihini. Tein sikana duunia, jotta pääsin sinne, minne tahdoin.

Ja vielä, täytyy muistaa poistua valmiiksi tallatulta polulta. Joskus tarvitaan epätavallisia ratkaisuja. Ja miten niitä sitten löytää? Joskus on pakko pakottaa itsensä keksimään sellaisia!

Kun kohtaat esteen, keksi kahdeksan tapaa ylittää se.

 

 

Mielikuvilla parempaa mieltä

Posted on by

Tänään aamulla heräsin kuolemanväsyneenä. Meillä nimittäin saa vain haaveilla pitkistä aamu-unista, sillä kuopus singahtaa ylös kuuden kieppeillä. Kyllä, myös viikonloppuisin. Olin muuten jo ehtinyt unohtaa onnellisesti nämä pikkulapsiajan viikonloppujenkin aikaiset aamuheräämiset, vanhemmat tyttäreni kun voisivat nukkua vaikka kuinka pitkään tahansa.

Eilen kävin ohjaamassa vielä työteliään viikon päätteeksi Bodypumpin ja intervallisisäpyöräilyn. Se on tiukka setti, täysillä pari tuntia. Sen jälkeen kun menin työhuoneelle niin vain toiseen kerrokseen kapuaminen painoi reisissä. Eli mielen ja sielun lisäksi myös kehoni tuntui suorastaan huutavan lepoa.

Minulla on sellainen huono tapa, että jos olen todella väsynyt, saatan myös olla todella kiukkuinen. Nykyään onneksi pystyn jo hyvin hillitsemään itseäni. Tiedostan kyllä myös sen, että väsymys on usein itse aiheutettua eikä ainakaan kenenkään lähimmäiseni vika. Tänään onneksi onnistuin suht nopeasti kääntämään fiilarit positiivisiksi.

Paitsi että fiilistelin tulevaa parasta ikinä -kesää 2012, palauttelin mieleeni NLP-kurssilta mukaan tarttuneita asioita. Muun muassa sitä, miten siellä kehotettiin aamulla herätessä miettimään sitä, miten juuri tänään voin nauttia elämästäni. Pakko sanoa, että ensimmäisen kerran silmät avattuani tämä ajatus oli hyvin kaukana ja sen tilalla oli voimasana. No mutta, oikeasti jokainen päivähän on täynnä mahdollisuuksia, kun niille vain itse antaa luvan. Niin NLP:ssä kuin logoterapiassakin korostetaan ihmisen vapautta ja vastuutakin valita.

Se mihin uskot, antaa sinulle kuin luvan olla sellainen. Jos olisin aamulla ajatellut vain väsymystäni ja lisännyt siihen vielä uskomuksen, että koko päivä on ihan syvältä väsymyksen vuoksi, niin juuri niin olisi todennäköisesti käynyt. Olisin vielä ehkä maalaillut näitä huonoja fiiliksiä mielessäni niin, että myös huominen olisi voinut alkaa alavireisesti. Onneksi valitsin toisin. Sitä paitsi lähtiessäni kävelylle riemastuin suuresti, kun hiekkatie oli jo näkyvissä ja lumi tuntui sulavan liristen.

NLP:ssä muuten sanotaan, että hyvä mielikuva jostain asiasta on iso. Huonot mielikuvat taas voivat olla pieniä, matalalla ja mustavalkoisiakin. Sitäkin kannattaa miettiä, missä kohtaa asiat “näkyvät”, kun niitä ajattelee. Tärkeät asiat kannattaa siirtää etualalle näkymään. Ja tietenkin valtavankokoisina! Muistelen näin, että jopa mielikuvien kokoa voi kasvattaa tai vaihtoehtoisesti pienentää. Eli negatiiviset mielikuvat kannattaa kutistaa minimaalisiksi, jolloin itse asiakin saattaa muuttua esimerkiksi vähemmän stressaavaksi. Minun mielikuvani tulevasta kesästä oli jättiläiskokoinen, värikäs ja iloinen.

Tiesittekö muuten, että mielialoja voi ohjailla jopa katseella? Kun kohottaa katseen ylöspäin, pelkästään se voi jo parantaa fiiliksiä. Alaspäin toljottaminen taas ylläpitää huonoa tunnelmaa. Silloin sitä voi tuntea itsensä pikkiriikkiseksi maan matoseksi, joka on täysi nolla, katsekin vain laahaa arasti maata. Ei niin, eihän!

Katse siis kohti korkeuksia leppoisan sunnuntain kunniaksi.

Kohta on kesä! Valokuvien katselu viime kesältä auttaa mielikuvamatkailemaan kohti hellelukemia.

P.s. Vielä iloisia uutisia! Helsingin Lauttasaaressa sijaitseva NLP-opisto antaa blogini lukijoille 10 prosentin alennuksen Practitioner-kurssista ja NLP Mastermind -ryhmästä. Kun varaat kurssin verkkokaupasta, kirjoita kaavakkeeseen koodiksi Vastaisku.

 

 

 

Logoterapeuttisia terveisiä

Posted on by

Onpas ollut haipakka viikko, huh sentään. Voin sanoa, että olen antanut paljon, jos nyt en aivan kaikkeani. Fiilis on kyllä loistava. Olen myös ehtinyt urheilemaan, ohjauksia tuleekin tällä viikolla seitsemän tuntia.

Eilisen tehokkaan työpäivän jälkeen vietin Illan Helsingin Aikuisopiston kolmituntisella Tutustu logoterapiaan -kurssilla, jonka veti logoterapeutti, kirjailija ja toimittaja Elina Tanskanen. Olin jo aikaisemmin tahtonut tutustua logoterapiaan, ja nyt tarjoutui tilaisuus sopivaan 16 euron hintaan. Elinaa kuunteli kyllä todella mielellään, hän on osaava luennoitsija. Yllätyin kuitenkin hieman siitä, ettei logoterapia varsinaisesti tarjonnut minulle mitään uusia ajatuksia. Olen tainnut lukea kaikki mahdolliset elämäntaitokirjat riittävän huolella, jotka olen käsiini saanut! Toisaalta en oikein itsekään tiedä, mitä tutustumisillalta odotin. Jos olisin mennyt kurssille kolme tai neljä vuotta sitten, tilanne olisi ollut itseni kohdalla täysin toinen, tilaisuus olisi selkeyttänyt minulle hyvin montaa asiaa esimerkiksi tunteista ja anteeksiannosta.

Logoterapian tavoitteita on saada ihminen tiedostamaan elämänsä ainutlaatuinen tarkoitus. Siinä ajatellaan, että onni syntyy tarkoituksellisen elämän sivutuotteena. Yksi sen motoista on, että ihminen voi logoterapian avulla saada onnellisen menneisyyden ja tarkoituksellisen tulevaisuuden. Logoterapiakäsityksen(kin) mukaan ihminen on psyykkinen, sosiaalinen, fyysinen ja henkinen olento.

Logoterapia keskittyy vahvasti tulevaisuuteen. Elina heittikin ilmaan hyvän mietelmän: Kaiva maata siitä, missä seisot. Olen niin samaa mieltä. Vanhoihin kriiseihin ei kannata enää palata, sitten kun ne on käsitellyt. Meillä kaikilla on varmasti elämämme aikana tapahtuneista asioista myös ikäviä muistoja. Kyllä, ne ovat tapahtuneet, mutta on hyvä muistaa, ettei silloinen tilanne ja nykyinen tilanne ole samoja.

Mielestäni myös logoterapian ajatus ihmisessä olevan vahvan, ehjän ja terveen vahvistamisesta sopii omiin ajatuksiini. Eli kiinnitä huomio itsessäsi oleviin hyviin puoliin, niin ne voimistuvat. Samalla kun ne voimistuvat, huonot puolet alkavat hiipua.

Anteeksiannosta vielä sen verran, että Elina totesi vihan olevan kuin ensimmäisen asteen myrkkyä. Anteeksianto onkin äärimmäisen elvyttävä prosessi, postasin siitä joitain kuukausia sitten. Ja parasta siinä on se, ettei toisen tarvitse edes pyytää anteeksi. Voit silti antaa anteeksi, ja se mitä anteeksiannolla kohennat, on oman elämäsi laatu. Se, mikä eilen tarttui korvaani oli lause toiselle aiheutettu paha on suurempi taakka kuin koettu paha. Aina ei ehkä kykene anteeksiantoon, mutta itse liputan täysin sen puolesta. Kun itse kykenin antamaan anteeksi, aloin oikeasti uudestaan elää. Siihen asti olin pilannut vain omaa elämääni voimalla huonosti ja olemalla katkera.

Logoterapiassa sanotaan, että kärsimys ei jalosta, vaan se pitää poistaa elämästä heti kun mahdollista. Vaikeudet tulisi nähdä lahjoina. Taas bingo! Itse näen nykyään vaikeudet ja vaikeat ihmiset opettajina. Sitä ei vain aina sillä hetkellä hiffaa, vaan usein jonkin asian opettavaisuus näkyy vasta sitten, kun se ei aiheuta enää tunnekuohuja.

Jokainen voi valita oman tunteensa ja suhtautumistapansa asioihin. Kaikki on tarkoituksellista, mennyt ja tuleva. Mutta elämä on tässä ja nyt.

Niin moni ihminen hukkaa elämäänsä voimalla huonosti ja olemalla negatiivinen. Ei elämän kuulukaan olla aina helppoa tai onnellista, mutta elämänlaatua kohentaa se, että edes yrittää löytää arjesta hyvää. Onnellisuus ei ole sitä, että olisi vapaa kielteisistä tunteista, epäonnesta tai hetkittäisestä kurjuudesta.

Muistelen, että Tommy Hellsten on sanonut näin:

Elämässä kuuluu ryvettyä. Siinä kuuluu särkyä, eksyä ja olla ymmällä.

Sellaista se on, elämä.

P.s. Hitsi vie, jos en hakisi nyt opiskelemaan, saattaisin harkita logoterapeutin tai logoterapiaohjaajan koulutusta. Lisätietoja täältä.

Elämän hienosäätöä

Posted on by

Olen kirjoittanut ennenkin valinnoista, mutta mielestäni on hyvä pitää asia mielessä. Teemme joka päivä, joka tunti ja joka hetki valintoja. Tietoisia ja tiedostamattomia. Joskus valinnat ovat hyviä, joskus huonoja.

Huonon valinnan jälkeen usein analysoin hieman. Miksi tein niin? Mitä oikein mietin? Sitten pyrin korjaamaan tilanteen tai ainakin paikkaamaan sitä. Nykyään en enää kovin kauaa pode morkkista tai itsesääliä. Sekin on valinta.

Hyvän valinnan jälkeen nautin hyvästä fiiliksestä. Jei, tää oli hyvä juttu!

Tosin usein valinnat ovat niin automaattisia, ettei niitä tule juuri kelailtua. Ehkä pitäisi.

Minusta on ihan mahtavan kiehtovaa ajatella, että periaatteessa koko ajan voisi toimia myös toisin. Kuljettaisiko elämä silloin täysin eri suuntaan? En usko. Uskon siihen, että lähtökohtaisesti suuri osa arjen valinnoista ei ole kovin isoja. Ne ovat enemmänkin pientä elämän hienosäätöä.

Pääsin eilen jututtamaan erästä filosofia Anna-lehteen kirjoittamani jutun takia. Käymämme keskustelu oli kiinnostava. Olisin voinut tuntea itseni totaalisen nollaksi niin fiksun tyypin seurassa, mutta itse asiassa minulle kävi päinvastoin. Keskustelumme ohessa huomasin oman edistykseni. Sen, miten olen muuttunut. Sen, miten oma ajatusmaailmani on muuttunut. Voin kertoa, että sen huomaaminen oli nastaa. On silti hyvää pitää mielessä, että henkinen matka on elämänmittainen treeni. Minä olen vasta alussa.

Sen olen huomannut, että kun jatkuvasti hienosäätää valintojaan aina sinne suuntaan, mikä tuntuu itsestä hyvältä, on jatkuvasti lähempänä tyytyväistä, rauhallista ja onnellistakin tilaa. Samalla tapaa on hyvä hivuttautua varovasti irti niistä asioista, jotka eivät tee oloa hyväksi.

Jokaisella meistä on oma hyvä olonsa omalla vastuulla. Muut eivät pysty valitsemaan puolestasi. Mitä sinä valitset?

 

 

Sinun valintasi

Posted on by

Lueskelin loppuun Deepak Chopran kirjan Seitsemän onnellisen elämän ohjetta. Kirja oli selkeä ja käytännönläheinen, voin suositella. Se oli jaettu seitsemään eri lakiin, joita noudattamalla voi saavuttaa onnellisuutta ja mielenrauhaa.

Elämähän on jatkuvaa valintojen tekemistä, mutta suuri osa niistä tulee tehtyä tiedostamatta. En esimerkiksi nyt sen kummemmin valitse, mitä kirjoitan, kunhan kirjoitan vain, sana toisen perään. Ja kuten Choprakin muistuttaa, kaikki mitä juuri nyt tapahtuu on omien valintojen tulosta. Valitsin tänään tulla työhuoneelle yhdeksäksi. Olen Kaapelitehtaalla juuri nyt sen vuoksi, että valitsin tämän paikan työhuoneekseni, kun tuli tilaisuus. Seuraavaksi valitsen hakea alakerrasta kahvia, tiedä kehen törmään matkalla. Monesti tulee kuitenkin toimittua kuin automaattisesti, eikä se ole aina hyvä juttu. Ihmisten käytös on usein ennalta-arvattua ja itseään toistavaa, millä on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Menneisyydestä ja sen aiheuttamista ennustettavista, epätoivotuista käytösmalleista kannattaa vapautua. Silloin se mitä teet juuri nyt, luo hedelmällisen maaperän tulevaisuuden luomiselle! Etkä anna menneisyyden määrittää tulevaisuuttasi.

Olen tehnyt lukuisia erinomaisia kuin myös hyvin huonoja valintoja elämässäni. Onneksi olen oppinut olemaan murehtimatta niistä huonommista. Murehtimattomuus on tullut ajan ja elämänkokemuksen kanssa. Nykyään huonot valinnat vaivaavat mieltäni enää hetken, ja useimmiten pystyn ainakin hetken hengiteltyäni miettimään niiden tarkoitusta.  Aina ei ole kyse isosta asiasta. Mutta toisaalta: Kun istuu rengasrikkoisessa autossa voileipäkakku takapenkillä valmiina starttaamaan eikä voi ajaa metriäkään, juhlatamineissa, liian vähissä vaatteissa ja ulkona sataa kaatamalla, on pakko myöntää, että vaikka kyse oli pienestä asiasta, ensimmäinen ajatus ei ollut se, että mitä voin tästä oppia. Tosin olisin voinut valita saavani raivarit. Taisin valita sen sijaan tirauttaa muutaman kyyneleen. Inhimillistä. Aina ei voi olla joustava kuin kaisla myrskytuulessa. 

Kirjassa sanotaan, että aina ennen minkä tahansa päätöksen tekemistä olisi hyvä kysyä itseltään, mitä seurauksia tällä valinnalla on minulle ja muille. Tuoko tämä valinta onnellisuutta minulle tai läheisilleni? Chopra kehoittaa myös pysähtymään ennen päätöstä. Sydän tietää heti, mikä on oikea valinta. Ihan totta! Oma kehoni useimmiten kyllä kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin tai mikä on hyvä juttu tai huono homma. Kun minulla on epämiellyttävä aavistus jostakin asiasta, tunnen sen itsessäni. Jos kyse on jostain isosta huonosta jutusta, tuntuu siltä kuin koko vatsa kääntyisi ympäri.

En nyt ajatellut alkaa toteuttaa tätä itseltä kyselyä kaupan maitohyllyllä (otanko tänään Arlaa vai Valiota, kyllä sydän kertoo!), mutta isommissa päätöksissä pysähtyminen on varmasti pienen vaivan väärti.

Tuokoon uusi vuosi mukanaan hyviä valintoja. Ja malttia ja kykyä oppia niistä huonoista, jotka kuuluvat nekin elämään.

Kuva: aloveletterforyou.com

Ei oikopolkuja

Posted on by

Mietin eilen vielä lisää tuota onnekkuuttani työasioiden suhteen. Minulla on kaksi työtä, joista molemmista pidän hyvin paljon, joita joskus jopa rakastan: kirjoittaminen ja liikunta. Jokainen juttukeikka, työpäivä tai jumppaohjaus ei tietenkään voi olla yhtä juhlaa ja ah, niin megafantsuihqihanaa, mutta pääosin olen tilanteeseeni hyvin tyytyväinen. Ja ymmärrän olla myös kiitollinen siitä.

Jokainen tie on avoinna! Tulevaisuuteen katsastaa hän, tosin tästä hetkestä nauttien.

Eilen keskustelin 30+ ystäväni kanssa, jolla on ollut aikanaan lupaava ura alalla, jonka pariin hän ei halua palata. Ainoa, lapsuudesta asti ollut haavekin oli karahtanut siihen, kun hommasta oli tullut liian totista. Pyörittelimme erilaisia vaihtoehtoja keskustelussamme ja pohdimme, mitä hän voisi alkaa tehdä, mutta mikään ei oikein tuntunut innostavan häntä. Varmasti on paljon muitakin ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä tahtovat tehdä. Mutta jos työuraa on edessä noin 30 vuotta, luovuttaminen ei tule kuuloonkaan, vaan on etsittävä ja makusteltava erilaisia vaihtoehtoja. Ei kukaan kai ole sanonut, että elämän suuntaviivojen pitäisi ilmestyä tai selkeytyä päivässä. Joten ystävälleni: Älä stressaa. Ajatus tulee, kun aika on kypsä. Mutta vaatii tietenkin omaa panosta. Sohvalta ei kukaan hae.

Ja toinen juttu vielä, mielestäni ei ole tärkeää se, mitä tekee työkseen, vaan tärkeää on se, että oma työ tuottaa itselle onnistumisen elämyksiä, positiivisia kokemuksia ja tuntuu itselle tärkeältä. On ihan kamalaa, jos työssään ei viihdy ja työpaikalle raahautuminen tuntuu ahdistavalta. Olen ollut sellaisessakin tilanteessa, ja voin kertoa, että se vaikuttaa myös kaikkeen muuhun tekemiseen, sillä työ on niin iso osa arkeamme.

Miten sitten löytää se unelmien työ tai ylipäänsä pärjätä elämässä?

Itse pyrin luottamaan omien tunteideni viisauteen. Jos jokin asia ei tunnu sisimmässäni oikealta, se ei ole minun juttuni. Jos epämiellyttävästä tunteesta huolimatta toimin tavallaan itseäni vastaan, todennäköisesti tulen pettymään ja joudun ehkä jopa ongelmiin. Näin on käynyt, se on elämää. Hyvästä tunteesta taas esimerkki: Työhuoneestani Kaapelitehtaalla minulla oli jo visio päässäni ennen kuin olin edes uskaltanut sanoa sitä ääneen. Ja kas, sitten minulle tarjoutui tilanne päästä tänne.

Töiden (elämän, ihmissuhteiden, olosuhteiden) eteen tehtävä ponnistelu kannattaa aina. Kuka on sanonut, että kaiken pitäisi olla aina helppoa? Elämässä ei ole tarjolla oikopolkuja. Joskus oma aikaansaannos vaikuttaa isossa mittakaavassa vaivaiselta ja mitättömältä. Se on silti jotain, mitä itse olen tehnyt. Uskallan olla ylpeä saavutuksistani ja itsestäni. Sillä jos en itse ole, kuka sitten on? Tämä ei tarkoita kuitenkaan kehuskelua tai toisten yläpuolelle nousemista. Kukaan meistä ei ole toista parempi, vaan olemme loppujen lopuksi kaikki yhtä ja samaa.

Itse uskon siihen, että mitä suuremmalla innolla ja mitä enemmän itseen uskoen teemme asioita ja luomme niistä mielikuvia, sitä todennäköisemmin unelmammekin toteutuvat. Jos on aina negatiivinen, alkaa myös itse uskoa siihen, ettei mistään tule mitään. Aina vain hoen samaa, mutta kielteisyys on asia, josta kannattaa ehdottomasti hankkiutua eroon.

Kaikki ei tapahdu hetkessä, mutta kun usko on kova ja on valmis rakentamaan perustuksia, hommat hoituvat. Luovu huolehtimisesta, jännittämisestä ja erilaisista peloista. Mitä sitten, jos mokaa?

Tärkeää on myös ottaa täysi vastuu elämästä. Minä olen se ihminen, joka omilla valinnoillani olen saanut aikaan kaiken tämän. Jos olisin valinnut toisin, tilanne voisi olla erilainen. Otan vastuun siitä, mitä elämäni on nyt ja mitä se ei ole. Siltikään syyllisyys ei ole ystäväni. Vaikka olisin tehnyt elämässäni virheitä ja epäedullisia valintoja, niistä voi oppia ja toimia seuraavalla kerralla freesillä tavalla.

Ja vielä: Anna ajatusten, tekojen ja tunteiden vallita sopusoinnussa. Jos yksi näistä pistää hanttiin, silloin on aika tarkistaa omia polkuja.

Ja hei, joskus asia on vain niin, ettei selkeää suuntaa ole juuri nyt. Kyllä se sieltä tulee, kun olet valmis.

Elämä on joskus vain niin…

Älä huoli, elämä kantaa.