Viime viikon kuvauksissa tutustuin uuteen ystävään. Hän on kovapintainen, mutta pyöreä. Eli aivan kuin minä. Häneen on myös mukava tarttua.
Pari viikkoa sitten tosin taisin vannoa, että en hänenlaistaan sentään kotiini tahtoisi.
Toisin kävi. Huomenna ohjelmassa on aamutreeni. Vain hän ja minä.
Saa nähdä, muodostuuko suhteestamme pitkä ja vakaa, vai tyssääkö ihastus heti alkuunsa.
Musta on aina tyylikäs valinta.
Taas on viikko hurahtanut kohti loppupuolta ja olen urheillut vain kaksi kertaa. Voi voi voi. Ärsyttää, etten ehdi/jaksa liikkua enempää, mutta kuitenkin ehdin/jaksan valittaa, kun en ole (itseeni) tyytyväinen näin. Ei oikeasti voi olla näin vaikeaa hilata ahteriaan edes puolen tunnin juoksulenkille!! En tunne itseäni tällaisena sohvaperunana, olenhan liikkunut aina. Liikunta poistaa myös stressiä ja auttaa minua nukkumaan paremmin. Se tekee minusta iloisemman ja aikaansaavamman ihmisen. On ryhtiliikkeen aika.
Olen päättänyt alkaa merkitä treenikerrat etukäteen kalenteriini. Jos tämä mieskin ehtii treenata päivittäin, niin luulisi, että minäkin.
Toinen asia, joka pitää tunnetusti liikkeessä, on tavoite. Tähän mennessä minulla ei ole ollut kunnollista tavoitetta. Nyt asetin sellaisen itselleni: Lähden tänne.
EDIT: Enpä lähdekään, sillä Berliinin ilmoittautuminen on ohi ja maraton täynnä. Sen sijaan tämä alkoi kiinnostaa. Vahva ehkäpä sille.
Banderollin pitäjät löytyvät omasta takaa, mutta juoksuseura uupuu. Vink vink.
Pitääköhän lentsikaan ottaa omat vellit mukaan?
Tänään olimme Piksun kanssa pitkästä aikaa sosiaalisia. Ensin haimme kuvauslainoja tulevia jumppakuvauksia varten. Sitten kävimme salaatilla Kampin keskuksen Johto-Cafessa muutamia kuukausia vanhemman kaverin kanssa. Suosimme Piksun kanssa Johtoa sen keskeisen sijainnin, hinta-laatusuhteeltaan hyvän salaatin (4 täytettä/8,90 e) ja mukavien sohvaryhmien vuoksi.
Siis mä nukahdin kotona, mutta missä mä heräsin?
Sieltä suuntasimme Meilahden liikuntakeskukseen, jossa kävin polkemassa Kristiina Onkelin spinning-tunnin. Krisse oli uudessa hiuslookissaan paitsi tyylikäs, myös yhtä reipas ja mukaansatempaava kuin aina. Ensi viikolla muuten tuurailen itsekin tuolla, tervetuloa sisäpyöräilemään.
Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Äitiysvapaa siis. Viikonloppukin menee töiden merkeissä, mutta onneksi on hauska projekti. Pääsen seuraamaan Fit-lehden tarmokkaita 250-päivää muuttujia. Jospa saisin itsekin pontta treeneihini heidän innoittamanaan. Laihdutusblogia tästä ei tule, mutta alla olevaan, kahden vuoden takaiseen kondikseen on itselläni matkaa noin 24 voipaketin verran.
Laiha ja tumma kaksoisolentoni.
Yhä edelleen odottelen liikuntakärpäsen puremaa. Melkoista pakkopullaa tämä liikkuminen on ollut viime aikoina. Tarvitsisin Personal Trainerin, joka hakisi minut kotioveltani ja pakottaisi mukaansa riemukkaasti, ehkä jopa hieman tekopirteästi, kiljahdellen. Ja tähän ei auta tippaakaan se, että olen itsekin käynyt Personal Trainer -koulutuksen.
Epic Fail, sanoisi tyttäreni, 14.
Jos jollain on joku kiva urheilullinen pikku harrastus, niin vinkatkaa. Reeneihinkin saa hakea.