No niin, pitkästä aikaa treenipostausta. Kuinkas harjoitukset sujuvat ruudun toisella puolella?
Itse tein syyskuussa 24 treeniä, vaikka olin lomalla viisi päivää ja myös sairastelin. Vain kerran kävin juoksemassa, mutta sitäkin suuremmassa porukassa ja paremmalla syyllä. Sanoisin, että syyskuu olikin melko Bodypumpin täyteinen kuukausi, mutta lokakuu tulee onneksi olemaan monipuolisempi. Treenisaldoon olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Ja myös siihen, että liikkuminen kantaa hedelmää. Ennen kaikkea iloitsen siitä, että raskauskilot vihdoin karisevat. Vaaka sitä ei vielä kerro, mutta vaatteet kyllä ja pulloposketkin ovat kaventuneet. Vaikka pääasiallinen syy liikkumiseen on treenin jälkeinen hyvä fiilis, stressin nollaus ja välitön onnellisuuden lisääntyminen, ei minulla ole mitään sitä vastaan, että keho alkaa myös näyttää siltä, että teen muutakin kuin istun persiilläni päivät pitkät.
Eilen olin ohjaamassa Otaniemessä sisäpyöräilyn perustunnin ja body-tunnin. Body-tunnilla olikin tupa täynnä ja naisten joukossa kuusi miestä. Kas vain, vallan yllätyin! Ja totta kai juuri eilen vietin collegehousupäivää kotitoimistolla, enkä ollut vaivautunut edes laittamaan ripsiväriä. Heh.
Noooo leikki leikkinä. Kyllähän tuollainen lihaskuntotunti sopii hienosti miehillekin, että tervetuloa vain. Tunnin lopussa vaikutti siltä, että sukupuolesta riippumatta jokainen sai itselleen riittävän kovan treenin. Tykkään muuten tehdä noilla freestyle-tunneilla kokonaisvaltaisia liikkeitä, joissa keho on samanaikaisesti mahdollisimman tehokkaasti töissä. Tulipa eilen haastettua itseä ja muita lisäksi myös tasapainotreenillä lihaskuntoliikkeiden lomassa. Mukavaa on nähdä myös oma kehitys. Valitettavasti vain alaselkäni vieläkin rasittuu hyppimisestä. Tunnilla se vielä menee vaivatta, mutta eilen nukkumaan mennessä oli vaikea kumartua vaihtamaan nukkuvan taaperon vaippaa. Aamulla selkä tosin oli ihan kondiksessa jo, joten lieneekö tässäkin suhteessa etenemistä ilmassa. Tiedän, että minun olisi syytä mennä salille vahvistamaan keskivartaloani eikä pilatestreenikään olisi pahasta.
Erityisen iloinen olen kuitenkin siitä, että treeni kulkee eikä tunnu pakkopullalta. Ohjaaminen on ollut innostavaa ja vaikka tunteja on tässäkin kuussa vajaan kymmenen viikkotahtia, joka kerta lähden paikalle iloisin mielin. Ja kun väsyttää, mietin vain, että jokainen treenikerta on kotiinpäin. Ja pyrin muistuttelemaan myös asiakkaita siitä ihanasta olosta, mikä viimeistään treenin jälkeen tulee, ellei jo sen aikana.
Kyllä liikunta vain on yksi arkeni kulmakivistä. Vielä kun saisin juoksun kulkemaan. Veikkaan, että kun paino tästä putoaa ja askel keventyy, juoksukin alkaa rullata.
Juuri tänään on hyvä päivä mennä urheilemaan. Sitä, minkä voi tehdä tänään, ei kannata jättää huomiseen, kyl. Ja hei, vielä yksi pyyntö: peskää niitä treenikuteitanne! Taannoin olin pyörtyä, vaikka ohjaankin sisäpyöräilyä porukan edessä. Eräs asiakkaista ei selkeästi ollut pessyt urheiluvaatteitaan edellisen treenin jälkeen, huuuuuh, ei kiva. Hien haju oli niin pistävä, että hyvä kun pystyin hengittämään.
Itse heitän Niken treenikuteeni jokaisen harjoituksen jälkeen 60 asteen pesuun. Tehdäämme kaikki samoin ja annetaan toistemme nauttia raikkaasta ilmasta myös sisäurheillessamme.
Iloisia treenejä!
Jaksaa jaksaa, vielä jaksaa puristaa!! Se on kuulkaas useimmin pääkopasta kiinni kuin mistään muusta. Onneksi voimme tehdä valintoja!
