Elämys laatikossa

Pistin eilen pitkästä aikaa nenäni ulos työhuoneeni viihtyisästä tunnelmasta ja lähdin ihmisten ilmoille infotilaisuuteen. Ruotsalainen Box Experience laajensi Suomeen ja avasi elämyskaupan Stockmannilla. Asiakas siis ostaa elämyksen valitsemalleen henkilölle, ja saa lahjasta kertovan kortin mukaansa tyylikkäässä pakkauksessa.

Satiininauha meni heti parempiin suihin.

Itse olen maailman huonoin lahjojen ostaja, sillä en tahdo kuormittaa lahjan saajaa enkä hänen kotiaan millään turhalla roinalla. Erityisen haastavaa on ostaa lahjaa esimerkiksi lahjalistattomalle hääparille, jonka toista osapuolta ei tunne kunnolla. Okei, klassikko on aina hyvä, mutta Aalto-vaaseja ja Mariskooleja lienee ihmisillä kaapit pullollaan. Jotkut saattavat lämmetä krääsästä, mutta itse olen sitä mieltä, että mitä askeettisempaa ja vähemmän roinaa kotona on, sitä parempi. Kukaan ei saa täältä mitään mukaansa, joten siksikin tavaran yletön haaliminen on mielestäni aivan turhaa. Mieluummin sitten ostaa/antaa/saa lahjaksi elämyksiä tai lupaa vaikka hoitaa ystävän lasta tai siivota hänen kotinsa.

Box Experiencen erikoisuutena on muuten avaruuslento, jolla on hintaa 72 000 euroa! Tuskin tosin itse lähtisin sellaiselle, olen liian mukavuudenhaluinen ja pelokas. Kaupan oli kuitenkin paljon muutakin: voisin itse ilahtua vaikka vesitasolennosta Porvoossa tai oman demonauhan äänittämisestä. Olen varma, että absoluuttisen sävelkorvan omaava puolisoni olisi jälkimmäisestä ajatuksesta hurmioissaan.

Toivottavasti toi mutsi ei lähde sinne avaruuteen, kun mä en voi olla hetkeäkään ilman sitä!

P.s. Tällainen elämysshoppailu saman katon alta oli minulle uutta, mutta googlettamalla löytyi myös kotimainen versio.

 

Jättiläisnorsu baletissa

Olin työkeikalla Kansallisoopperassa. Siinäpä vasta jännittävä talo! Kerran aikaisemmin olen käynyt siellä pikaisesti tutustumassa, mutta nyt vietin siellä useita tunteja ihastuttava balettitanssijatar seuranani. Pääsin muun muassa seuraamaan vuosikymmeniä Kansallisoopperassa ensin tanssineen ja nyttemmin siellä opettavan Jarmo Rastaan vetämiä harjoituksia. Ihan mieletöntä! Ihailen tanssijoita, jotka ovat työskennelleet vuosia ja vuosia saavuttaakseen unelmansa.

Ja mikä tunnelma: Pianistin tahdittamat treenit saivat ihoni kananlihalle. Miten jotkut liikkuvatkaan kuin höyhenet ja taipuvat joka suuntaan! Ja ah, entäs ne ylväät ryhdit sitten, vau! Tunsin itseni kankeaksi jättiläisnorsuksi vaikka vain istuin paikallani, hihih. Olisipa muuten mahtavaa treenata joskus itsekin elävän musiikin tahdissa. Pääsin myös kurkistamaan korupajaan, peruukkilaan ja suutarilaan. Ja hipeltämään tyllihameita ompelimoon. Päivä oli mukavan erilainen ja viihdyttävä.

Viikko onkin hyvin työpainotteinen, joten tähän väliin oli siis luonnollista saada flunssa. Krääh! Ihan nuijista nuijinta. Hyvin alkaneet treenitkin ovat nyt sitten tauolla ainakin huomisen. Torstaina olisi Bodypump-jatkokoulutus, jonne minun on pakko mennä, kun en ole käynyt aikoihin. Muutenkin on haastatteluja, infoja ja monenlaista kivaa työpuuhastelua. Ensi viikolla istunkin sitten tiiviisti Kaapelitehtaalla kirjoittamassa nenä kiinni ruudussa. Niin ja tietenkin urheilemassa.

Hieman pelkäsin, millaista Otaniemessä olisi alkaa ohjata, mutta nyt kolmen tunnin kokemuksella voin sanoa viihtyväni siellä. Vanha, lähes eläköitynyt ohjaaja kun ei jaksa enää mitään mullistavia muutoksia, heh. Tomahawkin sisäpyöräilypyörät ovat muuten oikein kelpo vehkeet, kun vain löytää itselleen sopivat säädöt. Eli tulkaapas sinne!

Ensi viikolla onkin sitten jännitystä ilmassa, kun Piksu, ikää lähes 9 kk, menee ensimmäistä kertaa hoitoon famulle. Kyse on vain muutamasta tunnista, mutta silti. Me aiomme lähteä…tattadaa…elokuviin, ensimmäistä kertaa noin 10 kuukauteen. Voi kuinka sitä olen odottanutkaan, jee, jee, jee! Pätkä on ranskalainen lastensuojeluyksiköstä kertova Poliss.

Suosikkimieheni Eckhart Tolle kirjoitti muuten Facebook-sivuillaan vallan näppärästi. “Freedom is what you do with what’s been done to you. How you respond to what happens, is more important than what happens.

True dat. 

 

 

 

Pienet seurapiirihait synttärihumussa

Kävin eilen edustamassa kahden tyttären voimin pikku kirahvin synttäreillä. Piksu oli nuorin juhlija ja hänen pulleat poskensa saivat runsasta ihailua osakseen. Pääsipä Piksu entisen työkaverini, Ellen muotituottaja Mian syliinkin ihmettelemään juhlahumua, niin sain itse oivan tilaisuuden maistella Pipsan valmistamia herkkuja. Join taivaallisen hyvää sitruunamehua, joka meinasi viedä jalat alta. Namskutti.

Kymmenvuotiaastani kehittyy varmastikin oiva seurapiirihai, niin reippaasti ja edukseen hän minglaili julkkis- toimittaja- ja bloggaajajoukossa. Viivyimme paikalla tunnin, mutta sitten minä aloin ahdistua kuumuudesta ja Piksun loppuvaiheessa alkaneesta ujelluksesta. Kun aloimme tehdä lähtöä, kymmenvuotiaan kommentti tähän oli, että nytkö jo!? Haha. Oli kyllä hauska nähdä tuttuja, kavereita ja uusiakin ihmisiä heidän jälkikasvuaan unohtamatta.

Piksu on ottanut oman, pari kuukautta sitten saamansa Sohvin lempilelukseen. Ja nyt kun tuli hampaita, mikäs olisikaan ollut parempi väline ikenien hinkuttamiseen kuin kirahvin korvat. Luonnonmateriaaleista valmistettua lelua myydään esimerkiksi Sveitsissä pääosin apteekeissa, sillä se on havaittu toimivaksi avuksi vauvalle juuri hampaidentulovaiheessa.

Sohvi on meilläkin kovassa käytössä. Minun mielestäni parasta siinä ovat juuri tuo apu hampaidentulossa ja ekologisuus, mutta se on myös kaunis ulkomuodoltaan ja jotenkin lempeänoloinen kaveri. Vauvojen lelut kun ovat jostain syystä useimmiten tosi rumia, ihan kuin suunnittelijat ajattelisivat, ettei vauvoilla ole silmää kauneudelle.

Sophiella oli myös uutisia: maailmalla 70 taiteilijaa, kuten Lolita Lempicka ja Kenzo Takada ovat toteuttaneet kirahvista oman, taiteellisen näkemyksensä. Elokuussa vastaava tempaus saadaan Suomeen. 20 suomalaisen, Sophie-aiheisen teoksen valmistavien tyyppien joukossa ovat muun muassa Jani Leinonen, Tiia Vanhatapio ja Ninja Sarasalo. Hauska nähdä, millaista jälkeä heiltä syntyy. Ulkomaisia teoksia voit ihailla täällä.

Parit Sohvit ja innokas minglailija.