Voi apua tätä pimeyttä ja sen mukana tullutta uuvahdusta! Oman mausteensa kaamosväsymykseen tuonee ihanainen Piksu, 10 kk, joka tuntuu nukkuvan joka toisen yön hyvin ja joka toisen yön hyvin huonosti. Pikku Tukholman-retkemme sotki Piksun yöunet totaalisesti, joten viime yö oli taas niin sitä itseään: Tilanne vaati tänään monta palaa Tobleronea! Onneksi myös olen armelias pomo itselleni, ja aloitinkin aamuni rennosti kampaajalla. Enää ei tarvitse kulkea hattu päässä! Kampaajakäsittelyn jälkeen käväisin muutamassa Pr-toimistossa: Marsaanassa sekä uudessa paikassa nimeltään Why not Pr, mutta niissä käynnin jälkeen päätinkin ottaa iltapäivän vapaata. Ensi viikolla tällainen hissuttelu ei enää sovikaan, mutta alan kyllä innolla taas hommiin täysillä.

En nyt täysin ole sluibaillut kuitenkaan, sillä uudessa Fit-lehdessäkin oli kolme juttuani: 250 päivän muuttujanaisten loppuraportti, hyvinvointijuttu tietokoneella työskentelevälle ja kolme ryhmäliikuntaohjaajaa kertomassa kaksoiselämästään eli siitä, mitä he tekevät työkseen silloin, kun eivät ohjaa.

Moni tuntemani ja tietämäni ohjaaja kun leipätyökseen tekee jotain aivan muuta kuin liikuntaa, ja nyt jutussa puheenvuoron saivat arabian kielen tulkki, lääkäri ja kirjaston tietopalveluassistentti. Tiedän myös ainakin vaatekaupan myyjän, toimittajan, luisteluvalmentajan, poliisin, palomiehen, tutkijan, sihteerin ja mainostoimistoduunarin, jotka ohjaavat kokopäivätyönsä ohella liikuntaa. Sivutyönä jumppien vetäminen onkin aivan loistoduuni. Itse olen ohjannut myös kokopäiväisesti, mutta minulle se ei sopinut. Pari vuotta sitä jaksoin, mutta olin jatkuvasti ylikunnossa ja aivan totaalipoikki. Päivän ensimmäinen tunti saattoi olla seitsemältä aamulla, viimeinen taas puoli yhdeksältä illalla. Tiistaisin jumppasin usein jopa kahdeksan tuntia ja keskiviikkona heräsin järkyttävän päänsäryn kera. Toki olisin voinut vaikuttaa tuntimääriin ja aikatauluihini, mutta olin tuolloin huono sanomaan ei ja omien parinkymmenen viikkotunnin lisäksi minulla ei ollut sydäntä kieltäytyä sijaistuksista.

Arvostan todellakin jokaista, joka jaksaa liikkua työkseen lähes päivittäin. Ja vastailla tuttuihin, ah niin kuluneisiin kysymyksiin: Voi vitsi, onpa varmasti kivaa, kun saat jumpata työksesi! Onpa varmaan hauskaa, kun saat liikkua ja siitä vielä maksetaan sulle! No onpa!

No toki tietenkin sitäkin, mutta monella tuntuu unohtuvan myös se, että tuntien vetäminen on paljon muutakin kuin se kivahyväbranaminamishow siellä lavalla tai salissa asiakkaiden edessä. Tunteja täytyy suunnitella ja harjoitella, ohjaajan täytyy uudistua koko ajan, ja vaikka itsellä olisi superpaska päivä, sitä ei sovi näyttää asiakkaille. Ja kyllä esimerkiksi sisäpyöräilytunnin tekeminen ja siihen sopivan musiikin löytäminen vie oman aikansa.

Että on se liikunnanohjaaminen ihan oikeaa työtä siinä missä mikä tahansa muukin. Mutta jokaiselle, joka sitä sivutyökseen harkitsee, voin todella suositella lämpimästi! Mikään ei karkota väsymystä tai huonoa tuulta paremmin kuin tunnin vetäminen salilliselle innokkaita ja iloisia liikkujia.

Uusin Fit ja ihana Anne näyttävät upealta! Kipi kapi lehtikipsalle!