Tag Archives: positiivisuus

Itku pitkästä ilosta?

Posted on by

Ja hei, laita nyt äkkiä se kynttilä sinne vakan alle, ettei kukaan vain näe, kuinka onnistuit tai miten hyvä sinä olet.

Eilinen postaukseni aiheutti keskustelua myös facebookissa kuin täällä blogissakin. Kiitos kaikille kommenteista! Tiina ja Anna mainitsivat jo lapsuudessaan oppimansa hokemat, kuten itku pitkästä ilosta ja ilo ja suru kulkevat käsi kädessä. Se herätti pohdintaa, valmistellaanko meitä jo lapsesta lähtien vastoinkäymisiä varten, ajatuksella, että kun riittävän kauan on hauskaa niin kyllä se pettymys ja itku ja suru sieltä varmasti tulevat, lällällää sentään! Noista sananparsista tulee kieltämättä fiilis, että olisi jotenkin kiellettyä uskoa hyviin asioihin ja nauttia elämästä. Että parempi vain olla innostumatta liikoja. Plääh.

Elämä on vuoristorataa, johon kuuluvat kaikki tunteet ja niin negatiiviset kuin positiivisetkin tapahtumat. Vaikka olenkin hyvin joko tai -ihminen monessa asiassa, tässä kohdassa en tuollaista mustavalkoisuutta ymmärrä: että muka elämä olisi joko positiivista tai negatiivista. Kivaa tai tylsää. Iloista tai surullista. Mutta tietoisuus elämän ihastuttavasta monimuotoisuudesta ei mitenkään poissulje hauskuutta, iloa ja onnea. Kyllä minäkin ymmärrän, että elämä tulee vielä satuttamaan ja epätoivottuja asioita tapahtuu, mutta en silti suostu odottamaan surkeuksia tai vastoinkäymisiä tai olemaan iloitsematta hyvistä asioista, joita kohtaan arjessani. Odotan siis jatkossakin mieluummin ihania, mukavia ja hauskoja asioita ja yllätyksiä. Pysyn siis jatkossakin iloisella ja myönteisellä mielellä. Sitä saa, mitä tilaa, eikö.

Olen kova innostumaan. Joskus kun olen oikein innoissani jostakin, niin asioiden sujuminen toisin kuin olin mielessäni ajatellut ja ajatuksissani mielikuvitellut toki voi harmittaa. Silti olen havainnut innostumisenkin hyväksi keinoksi vaalia positiivisuutta.

Olemme esimerkiksi jonkin aikaa etsiskelleet kohtuuhintaista ja isoa vuokra-asuntoa Helsingistä ja jälleen laitoin hakemuksia vetämään. Jo useamman päivän olenkin kotona hehkuttanut sitä, että voijettäsentään miten siistiä on päästä muuttamaan ja varmasti ollaan jouluna uudessa kodissa. En enää muista, kuka perheemme optimisteista (taisi olla tytär, 11) yritti lopulta pudottaa minua maan pinnalle sanomalla, että rauhoitu nyt, eihän se vielä ole varmaa, että me saadaan just se asunto.

Ei, mikään ei ole varmaa elämässä. Ei edes se, että saamme juuri kyseisen asunnon. Silti minusta on paljon hyödyllisempää ajatella tästäkin asiasta myönteisesti. Jos ajattelisin, että äh, nojookato ei me varmaan saada sitä asuntoa, ei meillä ole mitään mahdollisuuksia siihen, sitä hakee varmaan tsiljoona ihmistä, no itse asiassa siis aivan turha edes hakea sitä, kun ei me kuitenkaan sitä saada, niin mihin se sitten johtaisi? No ei yhtään minnekään.

Miksimiksimiksi ajatella asioista huonomman kautta. Miksei hyvän. Tekeekö se ihmisestä jotenkin tyhmän, jos hän haluaa uskoa, että asioilla on tapana järjestyä. Kyllä myönteinen ihminenkin näkee vaikeudet elämässä, tunnistaa ne ja kyllä vain ne nostattavat pintaan erilaisia ajatuksia ja tunteita. Itse kuitenkin haluan uskoa, että ongelmiin löytyy ratkaisuja ja usein vastoinkäymisistä oppii jotain, no, ainakin enemmän kuin onnistumisista.

Oikeasti elämä voi yllättää parhaalla mahdollisella tavalla vieläpä juuri silloin, kun hätä on suuri. Ja kyllä, uskon, että ihminen voi muuttaa elämäänsä korjaamalla elämänasennettaan. Mutta pakko se ei ole. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia, toisten iloita ja toisten mököttää. Valinta on sinun.

Mainiota maanantaita!

Näin! (kuva: FB/Visual Statements)

P.s. Kyllä vain minuakin kiristi kupolista kun heräsin kaktus kurkussa ja minulla on lämpöä. Mutta ei auta itku markkinoilla, voivottelu vain pahentaa fiilareita. Ilmeisesti kehoni haluaa kertoa, että olisi aika chillata päivän pari. Jos loppuviikosta pääsen liikkumaan, niin hyvä!

 

 

Onni on saada kirjoittaa

Posted on by

Aijettä sentään, tänään mietin, miten onnellista on, että saan kirjoittaa työkseni! Saan kirjoittaa kirjaa, saan kirjoittaa lehtijuttuja, saan kirjoittaa tätä blogia kuin myös Hidasta elämää -sivustolla sijaitsevaa Onnen äärellä -blogiakin. Jälkimmäisen suksee on muuten ollut täysi yllätys, tykkääjiä on ollut satoja, oohhoh. Tiedän, etten saisi olla riippuvainen tai innostua liikoja siitä, mitä toiset ajattelevat, mutta kyllä vain palaute vaikka sitten tykkäilyjen muodossa lämmittää mieltä ja motivoi kirjoittamaan lisää. Tuntuu kliffalta!

Viime päivinä olen kirjoittanut valittamisesta, liikuntaa harrastavista äideistä, odottajan terveellisestä ruokavaliosta ja vuokra-asumisesta. Koska olen osittaisella hoitovapaalla, en yli kuukauteen ole ehtinyt Kaapelitehtaalle työhuoneelleni. Sujuu se työskentely näinkin, vaikka sitten hieman ääriolosuhteissa. Tänäänkin aamulla tein puhelinhaastattelua parvekkeelle suljettuna, persus jäässä kylmällä lattialla istuen, läppäri ja vihko sylissäni ja leikin, että en ole kotona. Jos taapero (josta muu perhe huolehti) nimittäin olisi tiennyt, että olen silläkin hetkellä mestoilla, homma olisi mennyt hankalaksi. Mielessäni kyllä naureskelin, että onpa ollut mukavempiakin asentoja ja paikkoja tehdä haastattelua, ja että pöytä olisi kyllä tosi jees juttu. Sitten päätin, että ääriolosuhteissa työskentelystä selviytyminen kertoo vain rautaisesta ammattitaidosta, hih.

Asiat rullaavat ja kun olen ottanut rennosti, haastateltavatkin ovat löytyneet vaivatta. Yhtä onnistunutta asiaa on seurannut toinen samanmoinen. Olen huomannut taas elävästi sen, miten rentous lisää rentoutta. Iloisuus lisää iloisuutta, innostus lisää innostusta, hyvä fiilis lisää hyvää fiilistä. Ja mikä parasta, olen huoletta tuhlannut näitä tuntemuksia myös ympäristööni. Saammehan takaisin sitä, mitä ympärillemme jakelemme. Uskon myös täysin siihen, että jos jauhaa aina niistä pieleen menneistä asioista, lisää asioita menee pieleen. Joskus sellainen vatvominen on ihan ok, mutta omaa oloani se ei ikinä paranna, enemmänkin päinvastoin. Mutta niitä huonoja hetkiäkin tarvitaan: jos huonoja fiiliksiä ja epäonnisia sattumuksia ei olisi lainkaan, tuskin tietäisimme, miten mahtavalta hyvä olo ja onnekkaat tapahtumat tuntuvat.

Elämän tulisi pääosin olla iloista, hauskaa ja onnellista. Se ei olekaan mikään hullumpi tavoite tai aikomus. Just do it!

Kiinalaisfilosofi Laotse on sanonut, että kun tajuat, ettei mitään puutu, maailma on sinun.

Juuri näin. (Kuva: Pinterest)

Fiilarit kattoon!

Posted on by

Tai jos nyt ei aivan kattoon, niin ainakin niitä on mahdollista muuttaa hieman paremmiksi. Ihan itse. Täälläkin postasin taannoin aiheesta.

Arvonta on suoritettu! Tällä kertaa Lauttasaareen NLP-opiston päivän kestävälle Unelmiesi elämä -kurssille 10.6. lähtee Mervi R. Laitan Mervi sinulle sähköpostia! Kaunis kiitos kaikille osallistuneille. Teillä oli aivan upeita pohdintoja kommenteissanne.

Onpas mukavaa, kun on mainio fiilis. Alkuviikosta stressailin erinäisistä maallisista asioista. Tähän väliin voinkin heti kertoa, ettei tilanne muuttunut miksikään murehtimalla. Yhtä hyvin olisin voinut siis porskuttaa iloisena, lopputulos oli täysin sama. Aikaa meni hukkaan ja olin huonoa seuraa. Ikävä ihminen.

Ei ole mitään järkeä hermostua sellaisista asioista, joihin et voi vaikuttaa, mutta ei ole järkeä huolestua niistäkään, joihin voit vaikuttaa. Sillä jos voit kerran vaikuttaa niihin, ei ole mitään syytä huolestua. 

Välillä vain en osaa lakata murehtimasta ja hätäilemästä. Joskus vastoinkäymisten kierre tuntuu loputtomalta. Se, mihin kohdistamme huomion, suurenee. Silloin on äärimmäisen helppo ajatella niin, että mitään hyvää ei tapahdu, ikinä. Silloin kannattaa nipistää itseään ja kysyä, että eikö ikinä? Eikö mitään hyvää? Jaahas. Useimmiten huomaa, että oikeasti niitä hyviä asioita on tapahtunut enemmän kuin huonoja. Huonoihin on helppo jäädä jumiin ja ne hyvät tulee kuitattua jotenkin ohimennen. Oikeasti tämän kannattaisi olla päinvastoin. Huonoihin asioihin ei kannata tuhlata huomiota, aikaa tai energiaa.

Uskon täysin siihen, mitä miljoonia myyneessä Salaisuus-kirjassakin sanotaan, että todellisuutemme muuttuu, kun alamme muuttaa ajatuksiamme ja tunteitamme. Sehän näyttää näin kirjoitettuna jopa aivan itsestäänselvyydeltä. Tietenkin hommat alkavat rullata, kun muuttaa ajatteluaan (positiiviseksi). Teoriassa se on erittäin helppoa, käytännössä ei aina. Joskus on pakotettava itsensä uskomaan hyvään. Joskus on pakotettava itsensä pois epätoivosta ja ahdistuksesta. Silloin on hyvä tehdä hieman inventaariota siitä, mitä hyvää itsellä jo on. Hyvin voi aloittaa vaikka ihan perusasioista: on terve, voi urheilla, on katto pään päällä ja ystäviä ympärillä. Kun on ollut omassa mittakaavassaan riittävän syvällä suossa, edellä mainitut asiat alkaa nähdä aivan eri näkökulmasta. Niitä ei pidä itsestäänselvyytenä. Ne ovat oikeasti merkittäviä. Ja kun alkaa arvostaa enemmän sitä mitä itsellä jo on, lisää myönteisiä asioita alkaa tapahtua.

Ja vielä siitä pakosta. Toisinaan taidan hienosti sellaisen masentuneen marttyyrin roolin, juuh, juuri sellaisen kuin alkuviikosta. Silloin tosin onneksi lopulta kyllästyin itsekin itseeni. En todellakaan ollut se tyyppi, jonka seurassa olisin halunnut itse viettää vapaapäivääni. Yritin korjata tilannetta päiväunilla. Ei auttanut. Seuraavaksi tuijotin kattoon viisi minuuttia. Ei auttanut sekään. Siinä sitten olin ja mietin, miltä minusta tuntuu ja miksi. Yhtäkkiä jostain iski hyvin kirkkaasti ajatus, että miksi hemmetissä minä mökötän, kun voin olla jotain aivan muuta. Aluksi vähän kuin pakotin itseni hyvälle tuulelle. Se toimi.

On olemassa vain yksi paikka, missä voimme olla onnellisia. Se on tässä ja nyt. 

Ja kun itselläni on oikein tiukka paikka, mietin, mikä voisi olla pahinta, mitä mieltäni vaivaavasta asiasta voi seurata. Usein se ei kuitenkaan ole mitään ihan järkyttävän kauhistuttavan hirvittävää.

Moni on varmasti nähnyt tämän jo aiemmin linkittämän videopätkän, mutta laitanpa sen uudelleen, ihan itseänikin varten.

Ihanaa viikonloppua!

Vain pari viikkoa, niin tämä merikarhu löytyy elpymästä merta tuijottamasta.

 

 

Iloisia terveisiä!

Posted on by

Eilinen päivä oli ihan mahtava! Sain kuulla, että eräs monivuotinen, välillä kuopattunakin ollut haaveeni tulee nyt varmasti toteutumaan. Vielä pitää malttaa odotella hetki ennen kuin voin jakaa suuren iloni kanssanne. Ja kyllä vähän epäilen sitäkin, jaksaako kukaan siitä niinkään innostua kuten minä itse, mutta näinhän se menee, meillä jokaisella on ne omat ilot, haaveet ja tavoitteemme. Joka tapauksessa tämä oli hyvä esimerkki siitä, että jos todella haluaa tehdä jotain koko sydämellään, uskoo itseensä ja rohkeasti uskaltaa, unelma voi toteutua. Mutta, yhä edelleen painotan sitä, että töitä on tehtävä. Kukaan ei hae kotoa sohvalta.

Tosin alkuviikosta kärsin juuri samaiseen projektiin liittyen kamalia itsetunto-ongelmia. Vaikka kirjoitin Onnen äärellä -blogissani itsensä likoon laittamisesta, uskaltamisesta ja siitä, että jos jokin idea kerran lytätään, se ei tarkoita sitä, että aina kävisi niin, niin jotenkin kyllä nyt olivat rouvalta hetkellisesti omat opit pahasti hukassa. Onneksi skarppasin, sillä ei sitä valivalivali-soundia olisi jaksanut perheeni kauaa kuunnella. Aloin sitten luoda positiivisia mielikuvia asiasta ja yöllä heräsin tunteeseen, että kaikki järjestyy. No niin toden totta teki.

Tänään aamulla kun ajoin ohjaamaan Bodypumpia, olin niin iloinen, että itkeä tirautin muutaman onnenkyyneleen! Viimeksi olen tainnut itkeä ilosta silloin, kun kuopukseni syntyi ja päästi ensirääkäisynsä.

Aamun Bodypumpista vielä, kyllä huomasi, että meno oli hieman jähmeää. Olen syönyt pääsiäisen jälkeen liian vähän hiilareita kaikkeen puuhasteluuni nähden. Hyvin jaksoin kyykätä 15 kg per tangon pää, mutta onneksi en lisännyt painoja esimerkiksi hauiksessa. 3,5 kiloa per pää oli haastavampi kuin yleensä, sillä kädet tuntuivat olevan yhtä loppumatonta spagettinauhaa. Illalla täytynee vähän tankata jotain hiilaripitoista, sillä huomenna aamulla tuuraan sisäpyöräilyn ja Bodypumpin.

Arvontakin on suoritettu, iso kiitos kaikille osallistuneille!

Helsinki Day Spa:n Voimistavaan Body Holiday -hyvinvointipäivään 22.4. osallistuu mariaelina. Kukka Laakson ja Varpu Tavin Maanantaisoturit-kirjan voitti nimimerkki Annie. Ilmoitan voittajille myös henkilökohtaisesti.

Nauttikaa perjantaista, elämä on nyt!

Kuopukseltani opin tässä ja nyt -elämistä, mutta hän on myös oivallinen keskittymisen ja kärsivällisyyden opettaja!

Mielikuvilla parempaa mieltä

Posted on by

Tänään aamulla heräsin kuolemanväsyneenä. Meillä nimittäin saa vain haaveilla pitkistä aamu-unista, sillä kuopus singahtaa ylös kuuden kieppeillä. Kyllä, myös viikonloppuisin. Olin muuten jo ehtinyt unohtaa onnellisesti nämä pikkulapsiajan viikonloppujenkin aikaiset aamuheräämiset, vanhemmat tyttäreni kun voisivat nukkua vaikka kuinka pitkään tahansa.

Eilen kävin ohjaamassa vielä työteliään viikon päätteeksi Bodypumpin ja intervallisisäpyöräilyn. Se on tiukka setti, täysillä pari tuntia. Sen jälkeen kun menin työhuoneelle niin vain toiseen kerrokseen kapuaminen painoi reisissä. Eli mielen ja sielun lisäksi myös kehoni tuntui suorastaan huutavan lepoa.

Minulla on sellainen huono tapa, että jos olen todella väsynyt, saatan myös olla todella kiukkuinen. Nykyään onneksi pystyn jo hyvin hillitsemään itseäni. Tiedostan kyllä myös sen, että väsymys on usein itse aiheutettua eikä ainakaan kenenkään lähimmäiseni vika. Tänään onneksi onnistuin suht nopeasti kääntämään fiilarit positiivisiksi.

Paitsi että fiilistelin tulevaa parasta ikinä -kesää 2012, palauttelin mieleeni NLP-kurssilta mukaan tarttuneita asioita. Muun muassa sitä, miten siellä kehotettiin aamulla herätessä miettimään sitä, miten juuri tänään voin nauttia elämästäni. Pakko sanoa, että ensimmäisen kerran silmät avattuani tämä ajatus oli hyvin kaukana ja sen tilalla oli voimasana. No mutta, oikeasti jokainen päivähän on täynnä mahdollisuuksia, kun niille vain itse antaa luvan. Niin NLP:ssä kuin logoterapiassakin korostetaan ihmisen vapautta ja vastuutakin valita.

Se mihin uskot, antaa sinulle kuin luvan olla sellainen. Jos olisin aamulla ajatellut vain väsymystäni ja lisännyt siihen vielä uskomuksen, että koko päivä on ihan syvältä väsymyksen vuoksi, niin juuri niin olisi todennäköisesti käynyt. Olisin vielä ehkä maalaillut näitä huonoja fiiliksiä mielessäni niin, että myös huominen olisi voinut alkaa alavireisesti. Onneksi valitsin toisin. Sitä paitsi lähtiessäni kävelylle riemastuin suuresti, kun hiekkatie oli jo näkyvissä ja lumi tuntui sulavan liristen.

NLP:ssä muuten sanotaan, että hyvä mielikuva jostain asiasta on iso. Huonot mielikuvat taas voivat olla pieniä, matalalla ja mustavalkoisiakin. Sitäkin kannattaa miettiä, missä kohtaa asiat “näkyvät”, kun niitä ajattelee. Tärkeät asiat kannattaa siirtää etualalle näkymään. Ja tietenkin valtavankokoisina! Muistelen näin, että jopa mielikuvien kokoa voi kasvattaa tai vaihtoehtoisesti pienentää. Eli negatiiviset mielikuvat kannattaa kutistaa minimaalisiksi, jolloin itse asiakin saattaa muuttua esimerkiksi vähemmän stressaavaksi. Minun mielikuvani tulevasta kesästä oli jättiläiskokoinen, värikäs ja iloinen.

Tiesittekö muuten, että mielialoja voi ohjailla jopa katseella? Kun kohottaa katseen ylöspäin, pelkästään se voi jo parantaa fiiliksiä. Alaspäin toljottaminen taas ylläpitää huonoa tunnelmaa. Silloin sitä voi tuntea itsensä pikkiriikkiseksi maan matoseksi, joka on täysi nolla, katsekin vain laahaa arasti maata. Ei niin, eihän!

Katse siis kohti korkeuksia leppoisan sunnuntain kunniaksi.

Kohta on kesä! Valokuvien katselu viime kesältä auttaa mielikuvamatkailemaan kohti hellelukemia.

P.s. Vielä iloisia uutisia! Helsingin Lauttasaaressa sijaitseva NLP-opisto antaa blogini lukijoille 10 prosentin alennuksen Practitioner-kurssista ja NLP Mastermind -ryhmästä. Kun varaat kurssin verkkokaupasta, kirjoita kaavakkeeseen koodiksi Vastaisku.

 

 

 

Ilon tavoittelua

Posted on by

Viime päivinä olen selaillut Esther ja Jerry Hicksin Pyydä niin saat -kirjaa (Kustannus oy Taivaankaari). Kyseinen bestseller kertoo vetovoiman laista ja sisältää myös käytännön harjoituksia, joiden avulla voi saavuttaa haluamiaan asioita.

Kirjassa on melko paljon toistoa, liekö siksi, että oppi menisi paremmin perille. Osa sisällöstä meni itselläni hieman ohi, mutta tosi hyviä pointtejakin se sisältää. Esimerkiksi omien tunteiden käsittelystä ja ohjailusta kirjassa kerrotaan paljon.

Kaikkein tärkeintä on, että tavoittelet tietoisesti tunnetta, joka tuntuu aiempaa tunnettasi paremmalta. Erityisesti tätä ohjetta olen noudattanut ja se tuntuu toimivan. Kun ottaa päähän, ärsyttää, harmittaa tai stressaa, siitä voi päästä pois miettimällä jotain, vaikka sitten vain vähän parempaa fiilistä. Ei tarvitse heti kelata, että voi, olenpa mä onnellinen, vaan sekin riittää, että miettii, että sittenkin asiat järjestyvät ja fiilis on snadisti parempi kuin hetki sitten. Ja kun olo on hieman parempi, niin fiiliksiä on lopulta helppo hilata koko ajan pikku hiljaa parempaan suuntaan. Mitä sitten, vaikka tunnetila olisikin aluksi feikkiä. Auttaahan tekohymykin parantamaan oloa.

Jokainen ajatus, joka tuntuu pahalta, on pahasta. So simple. Tämä toimii myös päinvastoin. Jokainen ajatus, joka tuntuu hyvältä, on hyvästä! Ajatelkaamme siis hyvää.

Toinen juttu, jota olen kokeillut, on kirjassa mainittu kiitollisuuspuuska. Se sopii käytettäväksi silloin, kun vaikkapa tahtoo kohottaa hyvän olon tuntemuksia vielä paremmaksi tai tahtoo välttää kielteiseen suuntaan muuttuvia ajatuksia.

Kiitollisuuspuuskaa voit toteuttaa joko ajattelemalla tai kirjoittamalla. Etsi ympäristöstä asioita, joista pidät ja jotka herättävät sinussa myönteisiä tunteita. Kun keskityt niihin, mietit niiden hyviä, kauniita ja positiivisia puolia, myönteiset tunteet kasvavat. Mitä enemmän tunnet kiitollisuutta, sitä paremmalta olo tuntuu. Tämäkin toimii itselläni. Mitä enemmän osoittaa kiitollisuutta, sitä enemmän huomaa, että elämässä on paljon kauniita ja ihania asioita.

Ja vielä. Toiseen ihmiseen on niin helppo vaikuttaa positiivisesti. Mitä iloisempi olet, mitä enemmän toista kehut ja arvostat, sitä paremmalle tuulelle hänkin tulee. Ilo tarttuu, ja mikä voisi muka olla parempaa kuin jaettu ilo. On mahtava huomata, miten omat positiiviset tunnetilat saavat toisenkin voimaan paremmin.

Levittäkäämme maailmaan paljon iloa ja rakkautta! Niillä kun pääsee jo yllättävän pitkälle.

 

 

 

 

Vinkki onnenetsijöille

Posted on by

Yle FST5 -kanavalta tulee todella kiinnostavia ohjelmia. Eilen tuli uuden Våra vänners liv -suosikkisarjani lisäksi (se kertoo neljän tukholmalaismiehen ystäväporukasta) uusintana lauantai-iltaisin klo 19.50 esitettävä, kahdeksanosainen ruotsalaisdokumentti Jakten på lyckan, onnenetsijät. Siinä kirjailija ja toimittaja Hanna Hellquist yrittää selvittää onnellisuuden salaisuutta. Ensimmäinen osa oli hauska ja viihdyttävä, suosittelen. Hanna vieraili naisen luona, joka oli syntyjään köyhä, mutta nykyisin yksi ruotsin rikkaimmista naisista. Kyseinen miljardööri totesi, että raha tuo turvallisuutta ja vapautta, ja siitä olen kyllä tämän(kin) köyhäilysyksyn jälkeen niin samaa mieltä. Raha ei varmastikaan tuo onnellisuutta, mutta jatkuva stressaaminen sen riittämisestä tekee olon kireäksi, ahdistuneeksi ja turvattomaksi.

Ohjelmassa kerrottiin myös Anonyma Klubben -yhdistyksestä, jonka jäsenet tekevät pieniä palveluksia ventovieraille ihmisille. Ohjelmassa haastateltu nainen kertoi kahvilassa esimerkiksi maksaneensa ylimääräiset pullan ja kahvin, jolloin tarjoilija voi sanoa seuraavalle tilaajalle terveiset kerholta, että ostokset on jo maksettu. Juontaja myös maksoi seuraavan matkustajan metromatkan. Oli hauska katsoa, miten ihmiset yllättyivät ja ilahtuivat noin pienistä asioista. Tässä sekä lahjan antaja, sen välittäjä että saaja saivat itselleen hyvän mielen.

Tuollaisia palveluksia on helppo tehdä, eikä toimintaan aina edes tarvita rahaa. Riittää, että sitä on ystävällinen ja huomaavainen kanssaihmisiä kohtaan: satunnaisia vastaantulijoita, bussikuskia, työkavereita, ystäviä, perheenjäseniä. Itselleni liikenne on se paikka, jossa voisin harjoitella huomaavaisuutta: yhä vieläkin tulee helposti lähetettyä törttöilevälle naapurikuskille voimasanoja rakkauden sijaan!

Ohjelman nimi on hieman harhaanjohtava. Kuten olen kirjoittanut aikaisemminkin, onnellisuutta ei omasta mielestäni kannata etsiä aktiivisesti. Toki kannattaa hakeutua asioiden pariin, jotka tekevät oman olon hyväksi, mutta päättäminen, että nyt minä aion olla onnellinen, ei ole ainakaan itselläni onnistunut. Jos onnistuisi, silloinhan jokainen onneton tai elämäänsä tyytymätön ihminen suuntaisi heti sinne, missä onnellisuus olisi kaupan. Itsessäni olen huomannut sen tulevan tämän kaiken itsetutkiskelun ja erilaisten asioiden harjoittamisen mukana. Ja toki hyvän fiiliksen ylläpito vaatii sekin toisinaan ponnisteluja. Kyllä mielenrauhaa tulee tavoitella, ei se tuosta vain laskeudu ainakaan minun ylleni, harmi vain. Ja vaikka kaikki olisi useimmiten tosi superia, tulee huonoja päiviä. Ja erittäin huonoja päiviä. Tunteista toisiin paiskautuminen on sekin raskasta. Mutta lopulta kaikki on itsestä kiinni. Ei tarvitse olla yltiöpositiivinen, mutta jos ei näe missään asiassa mitään hyvää, on se haitaksi eniten itselle eivätkä mielialatkaan takuulla kohoa. Negatiiviset tunteet saa toki ilmaista, mutta kannattaako niitä paisutella? Voin olla ärsyyntynyt juuri nyt, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin ärsyyntynyt koko loppupäivän.

Onnellisuus ei löydy ajattelemalla tai tunteiden avulla, vaan luopumalla ajatuksista ja tunteista, jotka saavat olon kurjaksi, surulliseksi ja ahdistuneeksi. Useimmiten ahdistuksen takana on turha pelko, josta tietoisesti irrottautumalla alkaa nähdä hyvää pienessäkin.

Ihanaa päivää! Annetaan ystävällisyyden ympäröidä meidät tänään saippuakuplien tavoin.

Juurikin näin! Tehdään hyvää. (Kuva netistä).

 

 

 

Hyvä elämä

Posted on by

Viimeinen oma kello seitsemän aamuohjaus takana! Huh. Olen vuosia ohjannut sisäpyöräilyä ja bodypumpia vähintään kahtena aamuna. Erityisesti syksyllä, kun kuopus nukkui huonosti, aamutunnit alkoivat tuntua pakkopullalta. Liikunnan iloa niistä ei juurikaan herunut, rasitetta kyllä. Sitten keksin oivan ratkaisun: Lopetan niiden ohjaamisen. Päätös kuuluu tähän “Älä tee mitään, mistä et nauti”-projektiini. Muutenkin olin maltillinen ryhmäliikuntatuntien kanssa: kevätkaudella minulla on vain kolme omaa tuntia, joista erityisesti odotan torstain 75 minuutin sisäpyöräilyrupeamaa Meilahdessa. Tule tule!!

Aamulla kun ajelin tuolla kaameassa räntäsateessa mietiskelin taas elämän haurautta ja sitä, miten sitä saa olla kiitollinen monesta. Arjessa kun vain helposti luisuu pitämään asioita itsestäänselvyyksinä. Monesti sellaisten asioiden arvon ymmärtääkin vasta sitten, kun jotain tapahtuu ja asiat menevät päälaelleen. Itse opettelen jatkuvasti pitämään asiat mielessäni ja iloitsemaan niistä ymmärtäen, että koska tahansa voi sattua mitä tahansa. Enkä nyt tarkoita lainkaan sitä, että pitäisi elää iloisena pessimistinä, vaan enemmänkin ajattelen niin, että jokaisesta päivästä kannattaisi tehdä hyvä kokemus sekä itselleen että kaikille muille, joiden kanssa on tekemisissä. Ja että opettelisi rakastamaan elämää ilman että valittaisi joka ainoasta pikku asiasta, joka nyt ei mene ihan kuten olisi toivonut. Tai ainakaan ei jumittuisi negatiivisiin tunteisiin. Kun niissä velloo tarpeeksi kauan, tarvitsee pelastusrenkaan, että pääsee sieltä pois.

Yhä vain pyrin välttämään negatiivisuutta enenevissä määrin. Aina se ei tietenkään onnistu. Jostain luin hyvän vinkin, joka jokaisen ikivalittajan kannattaa toteuttaa. Pidä päiväkirjaa viikon ajan kaikista negatiivisista ajatuksistasi ja myös asioista, jotka sanot ääneen ajatuksella “Perhana toikin juntti tossa typerällä pikkukotterollaan, mistä lie hankkinut ajokorttinsa, postimyynnistäkö?”. Kirjaa tilanne ja sen aiheuttama tunne ylös. Harmistuitko jonkun muun teosta vai ärsyynnyitkö itseesi? Viikon päästä tarkastele saavutuksiasi. Jos muistivihko on pullollaan valitusta, voi olla ehkä aika tehdä pieniä tarkistuksia omassa käytöksessä.

Ihanan rapsakkaa myrskypäivää meille jokaiselle!

Juurikin näin!

 

 

Vielä ajatuksista

Posted on by

Olen useampana iltana ennen nukkumaanmenoa pyöritellyt mielessäni asioita, joiden odotan ja tiedän toteutuvan. Puolihorroksessa kelailu on aiheuttanut sen, että olen nähnyt unta kyseisistä asioista. Alitajunta tosiaan käsittelee unessa päivällä mielessä liikkuvia asioita, minkä ymmärsin jo viime keväänä uniryhmässä. Usein minulle on käynyt niin negatiivisten asioiden kanssa, mutta nyt uneksimani asiat ovat olleet pelkästään positiivisia.

Tartuin myös taas Annastina Vrethamammariakin innoittaneen Joseph Murphyn Alitajuntasi voima -klassikkokirjaan, jonka kanssa minulla oli ollut vaikeuksia. Kirja on tehty vuonna 1963 ja minulla lainassa olevan opuksen visuaalinen ilme ei juuri houkuttele. Kirjan selailu sieltä täältä onkin osoittautunut itselläni toimivammaksi kuin sivu sivulta lukeminen.

Omien ajatusten voima tuntuu minusta yllättäen jotenkin ilmiselvältä. On jännä, että vaikka asian tavallaan on aikaisemminkin ymmärtänyt, mikään ei kuitenkaan voi muuttua ennen kuin asian on todella sisäistänyt. Tarvitaan vain yksi oivallus, joka voi tapahtua vain jokaisessa meissä itsessämme, milloin tahansa. Ja ajatellaanpa, jos kaikki ihmiset alkaisivat miettiä omien ajatustensa vaikutusta omaan elämäänsä, maailmassa olisi todennäköisesti moni asia paljon paremmin. Luulenpa kuitenkin, että suurta osaa meistä eivät omat ajatukset tai niiden mahti edes kiinnosta, kun pitää koko ajan haalia lisää, olla jotain tärkeää muiden silmissä ja saadahetitässäkaikkinytjavainitselleen antamisen sijaan.

Moni ei ehkä ajattele sitäkään, miten suuri voima myös negatiivisilla keloilla voi olla. Omilla ajatuksilla voi saada paljon haittaa itselleen tai ainakin huonontaa rutkasti oman elämänsä laatua. Oman elämänsä!! Tuskin kukaan tietoisesti tahtoo, että oma elämä on pelkkää hankaluutta, jota seuraavat ongelmat toisensa perään eikä valoa ole näkyvissä. Silloin kannattaa miettiä sitä, mitä miettii. Toki negistelyn puolelle voi lipsahtaa meistä kuka vain, mutta silti uskon siihen, että jos ajatukset pääosin ovat positiivisia, kaikki sujuu. Ja kun asenne on myönteinen, negistely vie yhä vähemmän ja vähemmän aikaa arjesta. Entinen kahden päivän Mikään ei onnistu -kohtaus alkaa muuttua ensin kahdeksi tunniksi ja yhtäkkiä sen huomaa olevan ohi parissa minuutissa.

Tilaan tälle päivälle kasan myönteisiä, ihania yllätyksiä. Ulkona paistaa aurinko, mutta myrskyää, joten on hyvä päivä siivota kaappeja ja hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä roinasta. Itse suuntaan kevein mielin ja tyhjin kaapein kohti uutta vuotta 2012!

Kirjahyllykin pitää siivota. Mutta se kyllä sujuu vauhdikkaasti, kun on noin kätevä pikku apuri.

 

Henkinen inventaario

Posted on by

Auta Elina -blogissa on joulukalenteri, jonka teemana on henkinen inventaario. Elina bloggaa joka päivä jouluun asti kysymyksen kuluneelta vuodelta. Jälleen loistava idea Elinalta, ja antaa paljon pohtimisen aihetta.

Vuoden loppua kohden kulkiessa onkin hyvä summata yhteen vuoden aikana tapahtuneita asioita. Hahaa, tiedän, että osa alkoi jo mielessään luetella kaikkia kohtaamiaan vastoinkäymisiä. Nyt annetaankin negatiivisille asioille vain pikku huomio, ja jätetään ne taaksemme märehtimättä. Sen sijaan suosittelen kiinnittämään huomiota erityisesti vuoden aikana tapahtuneisiin positiivisiin asioihin. Mitä hyvää tapahtui? Missä asioissa loistit erityisesti? Tapahtuiko muutoksia parempaan, jos, niin mitä ne olivat? Uskalsitko heittäytyä? Mistä asioista olet erityisen kiitollinen? Aloititko jotain ihan uutta? Ylititkö mukavuusalueesi? Teitkö hyviä päätöksiä?

Kaverini kertoi kaveristaan, joka ei näe missään mitään hyvää. Aina, kun hän ottaa yhteyttä, on jokin asia päin persettä. Kaverini totesi, että hänen tekisi mieli ravistella kyseistä ystäväänsä: Vuotesi on ollut varmasti täynnä hyvää, kun vain avaat silmäsi.

Eikä kaverini tarkoittanut sitä, että maailmaa pitäisi katsoa ruusunpunaisten lasien läpi. Vaan enemmänkin tulimme keskustelussamme siihen tulokseen jälleen, että monella ovat asiat niin hyvin, ettei positiivisia asioita huomata. Ja jos ongelmia ei ole, niitä keksitään. Jopas jotakin.

Aina välillä on hyvä tarkistella elämän suuntaa. Onko kaikki ok, vai toivoisitko pieniä muutoksia tapahtuvan? Tai ehkä isojakin? Jos olet epävarma polkusi suunnasta, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

1) Jos sinulla olisi vain puoli vuotta elinaikaa jäljellä, millaisia muutoksia tekisit elämässäsi? Pyytäisitkö anteeksi läheiseltä, irtisanoutuisitko työstäsi, olisitko ystävällisempi, kertoisitko jollekulle rakastavasi häntä, lähtisitkö haaveidesi matkalle, lopettaisitko katkeruudessa lillumisen, antaisitko anteeksi, leikkaisitko hiuksesi?

2) Jos voisit elää kenen tahansa ihmisen kanssa mukaan lukien Johnny Deppit ja Gisele Bündchenit, kenet valitsisit? Ottaisitko hatkat vai valitsisitko sittenkin puolisosi, joka joskus saa sinut ärsyyntymään ja lapset, jotka saavat sinut toisinaan hermostumaan? Ja voi pojat, sama pätee varmastikin päinvastoin! Ihmissuhteiden tulee perustua omaan tahtoon, rakkauteen, vapaaehtoisuuteen eikä mihinkään turhaan haihatteluun kuten velvollisuudentuntoon tai sääliin. (Huom! Tämä pätee myös ystävyyssuhteissa! Jos tuntuu, että toinen ottaa yhteyttä vain silloin kun tahtoo jotain, on ehkä aika lähteä eri suuntiin.)

3) Jos voisit aloittaa elämäsi aivan toisenlaisena ihmisenä erilaisilla luonteenpiirteillä ja kehon ominaisuuksilla varustettuna kuin nyt olet, millaisena ihmisenä elämäsi aloittaisit? Jos persoonallisuuden ja ulkonäön voisi poimia kaupan hyllyltä, millainen sinusta tulisi? Olisitko itsevarmempi, hoikempi, lihaksikkaampi, iloisempi, positiivisempi, empaattisempi, luottavaisempi, puheliaampi, rakastavampi? Millaiseen tyyppiin sitten päädytkään, ajattele, kaikki on mahdollista nytkin. Juuri sinulla on oikeus ja vapaus muuttaa itsessäsi kaikki ne puolet, jotka eivät sinua itsessäsi miellytä. Ajattelepas!

Joskus on ihan hyvä vetäytyä omaan rauhaan miettimään asioita, erityisesti silloin, jos on huono päivä. Hetken mietiskeltyäni olen tullut useimmiten aina siihen lopputulokseen, että perusasiat ovatkin aika hyvin. Siitä kiitollisena!

P.s. Jos vieläkään et löydä kovin paljon positiivista elämässäsi, käy katsomassa vuoden 2011 vaikuttavimpia kuvia. Ehkä näiden jälkeen on helpompi nähdä iloa ympärillään.

Kaksi parasta asiaa aamupäivältä: aurinko ja rakkaan unipalleroni Kuoma-saappaisiin verhoillut pikku jalat.