Onni: parasta juuri nyt!

Päivän sanat: Chill. Ota iisisti. Rentoudu.

Olen jäänyt itselleni kiinni siitä, että hetkittäin huomaan eläväni tulevaisuudessa, että sitten kun. Nipistän siis itseäni ja toppuuttelen hieman. Aika menee hukkaan, jos elää ensi kuussa, ensi vuodessa, sitten kun.

Viikot tuntuvat hurahtavan kuin siivillä. Tällä hetkellä viikossani tuntuu olevan vain maanantai, keskiviikko ja lauantai. Ja sitten pyörä pyörähtää alusta käyntiin. Maanantai, keskiviikko, lauantai.

Olen 35-vuotias. Mitä ihmettä tapahtui? Juurihan olin 20 enkä edes osannut ajatella elämääni niin pitkälle kuin 35 vuoden kunnioitettavaan ikään. Toinen esimerkki: vasta sain kuopukseni. Paitsi että hän täyttää pian 2 vuotta. Mihin tämä kaksi vuotta katosi?

Onneksi en lapsena tiennyt, miten nopeasti aika kuluu aikuisena. Lapsuuden loputtomilta tuntuvat kesät ovat auttamattomasti ohi.

Mitä nopeammin aika tuntuu rientävän, sitä tärkeämpää minusta on edes pyrkiä nauttimaan tästä hetkestä. Tästä sekunnista, minuutista, tunnista, päivästä. Kuunnella kellon raksutusta, ja vain fiilistellä tätä hetkeä. Jokaiseen päivään kannattaisi sisällyttää pieniä tuokioita, jolloin ei tee mitään.

Juuri nyt elämässäni tapahtuu paljon jännittäviä asioita. Koettelee suuresti kärsivällisyyttäni vain rauhallisesti hengitellen ottaa vastaan kaikki ne uudet mahdollisuudet ja tilaisuudet. Malttaa odottaa. Elää tässä ja nyt, vaikka 1, 2 ja 3 kuukauden päästä tapahtuu sitä ja tätä. Ajatukset tahtoisivat jo hypätä siihen hetkeen. Ja siihen toiseen hetkeen. Ja kolmanteen.

Tänään esimerkiksi keskustelin kirja-asioista kustantajamme edustajan kanssa. Minun oli pakko nipistää itseäni siksi, koska huomasin hetkellisesti ajattelevani, että voijettä olisipa jo se päivä, kun kirja julkaistaan. Mutta ennen kuin huomaankaan, se hetki on ohi. Siksi siihen hetkeen voi vaipua hetkeksi mielikuvissa. Niiden mielikuvien varassa ei kannata arkea elää tai onnellisuutta rakentaa.

Ei voi elää niin, että jatkuvasti odottaa jotain muuta kuin mitä elämä tarjoaa juuri nyt. En halua olla ikuinen odottaja, joka on onnellinen vasta sitten kun hän muuttaa uuteen kotiin, kun on loma, kun on mikä tahansa muu päivä kuin maanantai. Sitten kun taaperon uhmaikä hiipuu, sitten kun laihdun kymmenen kiloa.

Silloinhan sen elämän on pakko alkaa!

Jos emme nauti elämästämme juuri nyt edes vähän, tuskin tulemme nauttimaan siitä silloinkaan, vaikka olosuhteet muuttuisivat kuinka suotuisiksi. Olisinko onnellisempi keskustakämpässä espoolaislähiön sijaan? Ehkä kaksi viikkoa. Sitten iskisi arki. Kyky nauttia elämästä riippuu siitä, millaisena oman elämämme otamme. Kyse on siis valinnoista. Omista valinnoistamme.

Elämäntilannetta, varallisuustasoa, surun ja sairauden määrää emme voi aina valita. Voimme kuitenkin itse valita suhtautumisemme ja tyytyväisyyden tasomme.

Voimme valita myös jäävämme ikuisesti odottamaan parempia aikoja ja narista tyytymättömyyttämme. Voimme elää jo tulevaisuudessa niin, että hukkaamme tämän päivän ja kaikki nämä hyvät muistot, jotka jäävät jälkeemme minuutti minuutilta.

Onni on nyt. Se ei ole vasta huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna. Se ei ole silloin, kun juhlin kirjajulkkareita, kun viimein olen pudottanut raskauskiloni, kun minulla on uusi auto.

Onni on nyt.

Ja arvatkaas, kuka tässä on, noin 23 vuotta sitten!

Kyllä vain, pohjimmiltani olen todella kätevä emäntä!

 

Uusi aluevalloitukseni

Intuitioni (I love her!) on viestitellyt minulle vahvasti tänään, pitkästä aikaa. Tai ehkä minulla ei ole vain ollut aikaa kuunnella sitä (häntä) ennen kuin juuri nyt?

Minulla on ollut kaksi haastavaa mutta mukavaa haastateltavaa, joita on ollut vaikea saada kiinni kommentoimaan kirjoittamiani tekstejä. Aamulla ajattelin toista heistä ajaessani työhuoneelle, ja juuri samalla hetkellä kännykkäni surisi taskussani. Sain haastateltavalta tekstarin, jossa asia luvattiin hoitaa aamun aikana. Nyt se on hoidettu. Ja koska minulla on hyvän onnen putki päällä, sain sen toisenkin henkilön kiinni ja sekin asia on täysin kunnossa.

Keväisellä, kuivalla Länsiväylällä on helppo ajaa lähes huomaamattaan hieman ylinopeutta. Tänään minulle tuli olo, että pitää ajaa tosi säntillisesti. Ja kas, virkavaltahan se siellä oli pysäyttämässä porukkaa. Enkä siis tarkoita, että yleensä kaahailisin, mutta nyt vain tuli sellainen olo, että täytyy olla skarppina.

Olihan minulla asiaakin. Yksi kerrallaan ovat unelmani alkaneet toteutua. Jo syksyllä toivoin pääseväni kirjoittamaan Hidasta elämää -sivustolle, jonka aktiivilukija olen itsekin. Tadaa! Nyt se(kin) toive on toteutunut! Onnea ja onnellisuutta käsittelevä Onnen äärellä -blogini ensimmäinen kirjoitus julkaistiin eilen. Onnellisuusasiat siirtyvät siis sille puolelle, muuten jatkan normaalisti vastaiskua ankeudelle, jota puolisoni kutsuu muuten vauvakseni, heh.

Ai minäkö omistautunut? No, ehkä vähän..

Iloista kevätpäivää!

Onnen murusia

Jos joku ihmettelee, missä kaikki Kallion kirjaston elämäntaitokirjat ovat, ne ovat täällä meillä! Tyttäreni, 10, juuri huomautti, että pitäisiköhän sun äiti lukea välillä romaaneja kanssa. Heh. Pitäisi varmasti. (Asia korjaantuu viimeistään alkutalvesta, jolloin ystäväni Venlan esikoisromaani julkaistaan). Sama tytär luki myös uusimmasta Anna-lehdestä ei äitinsä kirjoittamaa liikuntajuttua, vaan Laila Hirvisaaren haastattelun ja kehui sitä mielenkiintoiseksi. Lapsi syynää lehden kuin lehden tarkasti ja tuntuu huomaavan jokaisen pilkkuvirheenkin, johon hän tyytyväisenä toteaa, että no, enpä ole toimittajan tytär turhaan. Lapset ovat hassuja!

Toinen hassulainen, myös suuri onnen aiheuttaja on tytär, 10 kk ja 4 päivää, joka yllättäen oppi kävelemään famulta saadun Brio-kärrynsä kera. Nyt meillä siis kävellään ympäri kämppää ja huimaavaa vauhtia.

Vielä niistä elämäntaito-opuksista. Parhaillani selailen Wilhelm Schmidin Onni-kirjaa. Kirjassa todetaan sen tarjoavan lyhyen hengähdystauon kaiken onnihysterian keskelle. Onnihysteria, mikä ihana luonnehdinta! Breikki saattaisi tulla itsellekin tarpeeseen, sillä olen viime aikoina tainnut alkaa saada yliannostusta onnellisuus- ja onniteemaisista kirjoista. On todella hyvä, että asiasta kirjoitetaan, mutta mielestäni onni on vähän niin kuin muutos. Onnea ei voi oppia kirjoista, vaan se täytyy löytää itse. Joskus on onnea ja olo onnellinen. Joskus taas epäonni piinaa ja on maailman onnettomin olo. Näin se menee, elämä.

Toki kirjat ehkä opettavat avaamaan silmiä, löytämään elämään merkityksiä ja iloitsemaan pienistä asioista. Yltäkylläisen onnen saavuttamisen edellytyksenä on henkinen suhtautuminen elämään. No, sitten olen ainakin jo oikealla polulla!

Itselläni onni koostuu juuri pienistä arjen murusista, joista tulee yhdessä paljon tai vielä parempi, riittävästi. Onneen kuuluvat myös vastoinkäymiset, ja Onni-kirjassa todetaankin hyvin, että murheellisuutta ei tarvitse sulkea pois onnesta, vaan se voidaan sisällyttää siihen.

Kaikki ei voi koko ajan olla mielekästä, eikä täydellistä fyysistä ja psyykkistä kivuttomuutta voida saavuttaa. Silti voi olla onnellinen.

Oma onneni koostuu siitä, että minulla on luotettavia ja rakastavia ihmisiä ympärilläni. Koen itseni onnekkaaksi, kun saan tehdä mieleistäni työtä. Onni on sitä, kun olo on rauhallinen ja tyyni. Onni on hyvä terveys. Sekin on onnea, että saa aamulla herätä uuteen päivään. Olisinko onnellisempi, jos pihalla seisoisi uunituore Land Cruiser ja säkki rahaa? Luultavasti onnellisuuteni olisi huipussaan hetken, mutta olotila tasoittuisi pikku hiljaa. Ainakin kun osa perheestä on hoitovapaalla, on helppoa olla sitä mieltä, ettei raha tuo onnea.

Illalla tekstailin kahden tutun, ihanan ihmisen kanssa, jotka olivat kumpainenkin joutuneet sairaalaan ja sattumalta vierekkäisiin peteihin. Jostain sitten oli tullut ilmi, että molemmat tuntevat minut. Toinen heistä tuumasi viestissään viisaasti, että yhtenä hetkenä sinulla on kaikki, ja toisena hetkenä kaikki voi olla täysin päinvastoin. Yhtenä hetkenä sitä on, ja toisena ei enää.

Itsekin yritän pitää mielessäni, että mikään tässä maailmassa ei ole itsestäänselvyys. Eivät edes ne pienet arjen onnen muruset. Jos nousit aamulla väärällä jalalla sängystä huonojen unien jälkeen, hengitä syvään. Avaa silmät. Katso ympärillesi. Sinulla on paljon, ihan oikeasti. Juuri nyt on hyvä hetki jatkaa päivää paremmalla mielellä, onnellisena ja kiitollisena.

Pieniä askeleita

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava tarttua kirjaan ja lukea satuja. Alex Roviran ja Fernando Trias de Besin tarina Onnea ja menestystä (Bazar 2004) kertoo tarinan kahdesta ritarista, Sidistä ja Nottista, jotka lähtevät lumottuun metsään etsimään taika-apilaa. Kumpainenkin tapaa metsässä samoja tyyppejä, mutta Nott on pessimistinen ja Sid taas kekseliäs ja omatoiminen. Sid ottaa selvää, mitä tarvitaan, jotta apila saataisiin kasvamaan. Hän tietää, että:

Asioiden tekeminen eri tavalla on ensimmäinen askel saada aikaan jotain uutta. 

Aika toimia on juuri nyt, asioita ei kannata siirtää myöhemmäksi. 

Nott taas etsi vahvistusta epäonnelleen ja tahtoo kuulla “onnettomuutensa” myös muiden suusta. Hän siis etsii toisten kautta vahvistusta tavalleen suhtautua elämäänsä. Eihän kukaan toivo itselleen epäonnea, mutta jos muutkin ovat samaa mieltä surkeasta kohtalostasi, se vapauttaa rypemään epäonnessa entistä enemmän.

Sid taas uurastaa, jotta saisi neliapilan kasvamaan pienellä maapläntillä. Hän tietää, että:

Ratkaisevat tekijät löytyvät usein pienistä askelista. 

Nott taas alkaa luovuttaa ja hyväksyy noidan tarjoaman sopimuksen.

Kun ihminen ei enää usko voivansa luoda onnea itselleen, hän ostaa sitä. Se, joka odottaa vain “löytävänsä” onnen, uskoo, että se on jotakin helppoa, jonka eteen ei tarvitse itse nähdä vaivaa.

No, ei varmaankaan ole vaikea arvata, kumpi kirjan ritareista on loppujen lopuksi onnekkaampi.

Onni ei tapahdu vain harvoille. Onni on tilaisuuden ja valmistautumisen summa. Onni on aina olemassa. Jos sinulla ei ole nyt onnea, se voi johtua olosuhteista, jotka ovat samat kuin aina ennenkin.

Jotta onni saapuisi, kokeile luoda uusia olosuhteita.

Itselläni on ollut jotenkin laimea viikko muutamaa kivaa asiaa lukuun ottamatta. Olen yrittänyt ajatella asioita järjellä, tunteella, järjellä ja tunteella, ja miettiä, mikä on oikea tapa, miten minun tulisi toimia, miten edes ajatella. Ja mitä enemmän olen pyörittänyt asioita mielessäni, sitä sekaisemmiksi ne ovat muuttuneet. Sitten aamulla tartuin kirjaan, joka opasti minut oikealle polulle ensimmäisten lauseidensa joukossa:

Asioiden tekeminen eri tavalla on ensimmäinen askel saada aikaan jotain uutta. 

Kuka väittikään, että pyörä pitäisi keksiä uudelleen.

Usein ratkaisu todella löytyy niin loogisista asioista, ettei niitä tahdo edes huomata.

Kuopukseni apiloiden keskellä viime kesänä. Itse istahdin suoraan samaisella nurmella neliapilan viereen.

Ajattele suuria!

Oih, hyviä asioita tapahtuu nyt urakalla omalle perheelle ja ystäväpiirille. Erityisen kivaa on seurata, kun ihmiset uskaltavat repäistä ja seurata haaveitaan. Yksi on alkanut kirjoittaa lehtijuttuja, toinen irtisanoutui ja on muuttamassa naapurimaahan ja kolmas suunnittelee menestysbisneksiä. Voi sitä innostuksen määrää, kun asiat alkavat lutviutua ja se oma juttu löytyy. Toisen innostukseen on ihana lähteä mukaan, se antaa itsellekin paljon. Tulee hyvä mieli toisen puolesta, ja itsekin saa ihan eri lailla lisäpontta omien haaveiden toteuttamiseen.

Monet haluavat itselleen onnea, mutta vain harvat päättävät etsiä sitä. 

Juttelin tänään ystäväni kanssa siitä, miten moni on kovin vaatimaton oman osaamisensa suhteen. Kehujakaan ei oikein osata ottaa vastaan ja oman työn jälkeä vähätellään. Tässä en nyt tarkoita sitä, että pitäisi jatkuvasti brassailla tai leijua omien suoritustensa varassa, mutta hippusen ylpeä saa ja pitääkin olla. Jos joku esittää sinulle kohteliaisuuden, kiittää sinua hyvästä työpanostuksesta tai kehuu kivaa puseroasi, älä nolostu, vaan kiitä. Älä heti ala selitellä, että tää nyt vain oli tällaista tuuria tai nooooo ei tää nyt mikään iso juttu ollut tai kyllä se naapurin Liisa vain hoiti siltikin tän homman minua paremmin ja kyllä tää paita näyttää Maijan yllä paljon kauniimmalta. 

Ja olen niin sitä mieltä, että ihmisten pitäisi enemmän kannustaa toisia ja iloita toisten puolesta! Moni ottaa toisen onnen, saavutukset tai menestyksen henkilökohtaisesti, niin kuin se olisi itseltä pois. Haloo! Sama pätee onnellisuuteen, siitäkään ei oikein uskalleta puhua, sillä sellainen katsotaan niin usein kehuskeluksi. Äääh! Nyt ne kynttilät pois vakan alta  tukahtumasta!

Se, kun joku saavuttaa jotain, menestyy ja on tyytyväinen elämäänsä, on hieno asia! Sellainen motivoi minua yrittämään myös.

Ja sitäpaitsi: Onnen luomisessa on kyse oikeiden olosuhteiden luomisesta. Kuka tahansa pystyy siihen.

Onni, onnellisuus, menestys ja saavutukset ovat meidän jokaisen ulottuvilla.

Pienet ihmiset voivat tyrmätä suurtenkin ajattelijoiden ideat.

Ajattele suuria siitä huolimatta!