Tag Archives: Onnen äärellä

Unelmat voivat toteutua…

Posted on by

…ja se on empiirinen tutkimustieto: olenhan hyvä esimerkki siitä, että ahkeralla työllä ja ennen kaikkea suurella uskolla haave voi tulla todeksi.

Toivottavasti ette saa yliannostusta tästä kirjaprojektistani, mutta tässä viimeisiä tekstejä viilatessani Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista on väistämättä ajatuksissani lähes jatkuvalla syötöllä. Eilen innostuin valtavasti, kun huomasin, että kirja on tullut myyntiin jo joihinkin nettikirjakauppoihin. Kirjan voi jo nyt ainakin hankkia täältä, täältä ja täältä. Tämä on itselleni tosi iso juttu, sillä pitkäaikainen haaveeni on ihan pian totta. Olen myös alkanut suunnitella seuraavaa kahta kirjaprojektia, minulla on romaanin alku hyppysissäni, vaikka toisaalta kiinnostaisi tehdä jotain elämäntaitoon viittavaa ensin. Saa nähdä!

Määrätietoisen työskentelyn lisäksi innostuminenkin on unelmien toteuttamisessa tärkeää. Myös päättäväisyyttä tarvitaan. Kaikki isommat omat toiveeni, joihin itse olen voinut vaikuttaa, olen toteuttanut sillä tapaa, että olen ensin päättänyt jotain ja sitten alkanut toimia sen eteen. On hyvä olla realisti ja muistaa kuitenkin se, ettei kaikkea voi saada samanaikaisesti. Saadakseen jotain uutta on luovuttava jostain vanhasta. Itse olen pyrkinyt hankkiutumaan eroon kaikesta turhasta, ylimääräisestä, itselleni epäsopivasta. Niin ajatusmalleista kuin aineellisista asioistakin.

Jostain lempisetäni Wayne W. Dyerin kirjasta luin taannoin, että jotta voimme elää elämää joka meitä odottaa, meidän on oltava halukkaita päästämään irti siitä elämästä, jota olemme itsellemme suunnitelleet jo ehkä vuosien ajan. Aivan! Jos emme koe elävämme unelmiemme elämää juuri nyt, elämme ehkä elämää, jota suunnittelemme kovasti, mutta joka ei siitä huolimatta palvele meitä. Ja tähän väliin, kyllä vain siihen unelmien elämäänkin kuuluu vastoinkäymisiä ja murheita. Ei ole olemassa mitään blingbling-prinsessa-arkea, jossa kaikki vain menee niin hyvin eikä mitään ongelmia ilmaannu.

Kreikkalainen filosofi Nikos Kazantzakis on kirjoittanut, että kun uskomme intohimoisesti johonkin, mitä ei vielä ole, luomme sen. Sitä, mitä ei ole olemassa, sitä emme ole halunneet riittävästi.

Oivallisesti kiteytetty.

Ja vielä yksi huomio, kun haluamme saavuttaa jotain, kannattaa sitä muistaa haluta myös kaikille muille. Esimerkiksi aina kun näen jonkun onnellisen ajelevan Audin tai Toyotan perheautoksi täydellisesti sopivalla maasturilla, iloitsen kuljettajan puolesta. (Tilaus on siis lähetetty, tosin riisikuppini ei ole vielä vaihtunut unelmieni menopeliin, toki omastanikin olen kiitollinen.) Se, että jollain toisella on jotain, mitä itsellämme ei ole, ei ole meiltä pois. Kun osaa vilpittömästi iloita toisen puolesta, se on ihana tunne. Emmehän me vedä puoleemme sitä, mitä tahdomme, vaan enemmänkin sitä mitä olemme.

Hienoa perjantaita! Itse vietän illan uuden Bodypump 84 -ohjelman jatkokoulutuksessa. Tuskin maltan odottaa, sillä olen kuullut, että uusi ohjelma on BOOM ja siinä soi Rihanna! Palaan raportoimaan siitä viimeistään huomenna, sillä tänään tulee Dallas, lapsuuteni lempiohjelma.

No näin! (Kuva: Pinterest)

P.s. Hidasta elämää -saitin Onnen äärellä -blogini on aktivoitunut. Uusin postaus luettavissa täällä.

 

 

 

 

 

Voihan treenivajarit!

Posted on by

Liikuntavajareista kärsivä täällä hei! Takana on yhdeksän pitkää päivää ilman urheilua. Huomenna yritän ehkä kipaista jonkun puolituntisen lenkin, mikäli aamu ei ala enää näin kröhäisenä kuin vielä tänään. Odotan innolla tulevan (loppu)viikon pumppi- ja sisäpyöräilyohjauksia. Tsaijai, veikkaanpa, että saattaa tulla lihakset kipeiksi. Se ei haittaa, sillä sillä se lähtee, millä on tullutkin. Ei muuta kuin lisää painoa tankoon ja vähän isompaa vastusta pyörään. Mutta juuri nyt minulla on aivan pakottava tarve päästä hikoilemaan ja endorfiinihumala suorastaan huutaa nimeäni. Ah miten iloitsen siitä, että olen huomannut todella kaipaavani liikuntaa. Heti kun lumet sulavat lopullisesti, ajattelin alkaa taas juosta vaunujenkin kanssa. Kun parikymmentä kiloa painavien menopelien kyydissä on vielä viisitoista kiloa jälkikasvua, on se kumma, jos ei jenkkakahvat ala kuihtua vyötäröltä.

Oletteko muuten huomanneet, että Fit Karppaaja tulee taas ensi kuun alussa! Kirjoitin lehteen kolme juttua, joten odotan sen ilmestymistä itsekin innostuneena. Ja muutenkin aion lukea sen tällä kertaa kannesta kanteen, onhan minulla karppaamista takana jo kunnioitettavat 1,5 päivää! Hahaha! Saa nähdä, kuinka pitkä projekti tästä innostuksesta tulee. Eniten ylpeä olen siitä, että pystyin antamaan Maraboun taivaallisen helnöt-suklaalevynjämäni lapsilleni, ja vaikka keittiön tasolla on koko viikonlopun lojunut avattu Pantteripussi, minun pikku sormeni eivät ole salaa eivätkä edes vaivihkaa kurottaneet sinnepäinkään. Minä pystyn tähän! Tiedän, että tämä kerta on erilainen. Nyt olen nimittäin tosissani. Päätin jo, että kun olen laihtunut viisi kiloa, hankin itselleni uudet motivaatiofarkut.

Tämän viikonlopun ties kuinka mones ilon aihe oli se, että Hidasta elämää -sivuston postaukseni onnellisuudesta ovat kovin tykättyjä. Tässä uusin blogikirjoitukseni, olkaa hyvä. Pyrin kirjoittamaan Onnen äärellä -blogiani kahdesti viikossa.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki on vain niin tosi jees. Olen hyvin hyvin kiitollinen tästä olotilasta ja kaikesta siitä hyvästä, mikä erityisesti viime aikoina on löytänyt luokseni. Kiitos kiitos kiitos.

Vielä pieni ajatus illan ratoksi. Olen poiminut sen Titti Holmerin kirjasta Onnellinen nyt – Käytännön opas tietoiseen läsnäoloon. Kirjaan törmäsin Suvin blogissa.

Tärkein ihmissuhteesi on suhde itseesi, mitä ajattelet itsestäsi, kuinka arvostat itseäsi, miten käytät aikaasi, miten kohtelet kehoasi ja tunteitasi. 

True dat. Ei lisättävää.

Upeaa alkavaa viikkoa!

Voi ei! Taas tolla mutsilla on jalassa noi punaset pillit. Mä leikin kyl nyt, etten mä tunne sitä. Siis daa, kuka toi täti tos mun vieres oikei on??!!Noi on ne samat byysat, joista systeri kysyi siltä, että aikookse siis todella lähtee noi jalas sinne riparivanhempaininfoon. Huhhuh. Pitää ehkä pyytää, et faija polttaa noi. Karmeet.