Tag Archives: NLP

Juupas eipäs kyllä ei

Posted on by

Aina välillä lupaudun mukaan johonkin, josta mieli (ja ehkä sielukin) innostuu valtavasti, mutta kroppa huutaa jo kyllä-sanan lausumishetkellä, että hei, unohda tää, sä et ehdi, sun voimat ei riitä, tää ei sovi sun elämäntilanteeseen, sä et voi tehdä viittä asiaa kerrallaan, ota nainen järki käteen. 

Toisinaan taas kuulen itseni sanovan kyllä siitäkin huolimatta, että tahtoisin sanoa ei.

Jouduin taannoin kieltäytymään muutamasta projektista. Tosin vasta sen jälkeen, kun olin ensin lupautunut tulemaan mukaan. Sitten aloin miettiä tulevaa syksyä, ja tajusin, että ihan oikeasti en repeä joka paikkaan. Jouduin keräämään rohkeutta, mutta kun uskalsin sanoa miten tilanne on, olo oli mahtava, helpottunut, perhosenkeveä.

Olen myös miettinyt paljon sitä, mikä on se voima, joka saa meidät pitämään kiinni vaikkapa ihmissuhteista, jotka eivät anna enää mitään, pelkästään ottavat. Tai mikä saa meidät pysymään työssä tai työpaikassa, joka tuo ahdistusta tyytyväisyyden tunteen sijaan. Entä mikä saa meidät vääntäytymään harrastuksen pariin, joka ei innosta lainkaan.

Ihan oikeasti, mikä saa meidät sanomaan kyllä, kun oikeasti tahtoisimme sanoa ei.

Miksi ihmeessä sitä toimii joskus päinvastoin kuin haluaa?

Itsekin olen elämäni aikana varmasti tehnyt kaikki yllä mainitut asiat, toiset jopa useaan kertaan. Uskon, että usein omalla kohdallani syynä on ollut esimerkiksi tottumus. Tottahan on, että aivot kyllä urautuvat samoille raiteille suorittamaan samoja rutiineja, kun niitä tarpeeksi toistaa. Ihminen on hyvä sopeutumaan, oli tilanne mikä tahansa. Monestakin asiasta voi tulla itselle normaalia, vaikka se ei sitä ehkä olisi.

Vaikka teoriassa olisikin helppo päättää irrottautua kaikesta negatiivisesta ja asioista, jotka eivät tunnu hyviltä, käytännössä se on todella haastavaa. Erityisesti jos asiaan liittyy vaikkapa taloudellisia kysymyksiä, jälkikasvua tai pelkoa siitä, että oma ratkaisu loukkaa muita.

Uusi asia tai tilanne nostaa pintaan paljon kysymyksiä: entä jos en pärjääkään? Vähintäänkin muutos sekoittaa turvallisen arjen ja tuo mukanaan epävarmuutta ja pelkoa siitäkin, että on mokannut. Että ratkaisu ei sittenkään ole oikea. Mitä jos alkaa kaduttaa.

Kun itse olen ollut tilanteessa, että oikeasti vain muutos on ollut ainoa järkevä keino jatkaa eteenpäin, olen harkinnut asiaa pitkään ja joka kantilta. Vielä kertaakaan en ole tehnyt väärää valintaa, aiemmasta poikkeavan kylläkin. Uskonkin siihen, että oikeasti epäonnistumisia tai vääriäkään valintoja ei ole. On vain tilanteita, asioita ja tapahtumia, joista voi oppia jotakin. Jos joku asia ei toimi näin, sitten pitää kokeilla jotain muuta keinoa.

Monessa suuressa kysymyksessä minua on auttanut paljon se, kun olen miettinyt asiaa sitä kautta, että mitä minä siitä saan. Mikä palvelee minua? Se saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta hei, kun oma elämä on kyseessä, niin silloin pitää miettiä omaa itseä. Joskus asia selkenee nopeasti, joskus ei. Aina valintoja ei ole helppo tehdä. Jossain asiassa voi esimerkiksi olla paljon hyvää, mutta sen huono on niin huonoa ja pohjalukemiin romauttavaa, että on syytä miettiä, riittävätkö ne kompensoimaan toisiaan.

NLP-Opiston kurssilla tekemiini muistiinpanoihin olen kirjannut hyvän ohjeen. Kun mietiskelee jotain tiettyä asiaa ja mitä se itselle antaa, voi samalla sulkea silmät. Ensimmäinen asiasta mieleen juolahtava ajatus on usein se itselle rehellisin. Sen jälkeen mieli alkaa hölistä ja vastaus hukkuu sanahelinän alle.

Päätöksen teossa kannattaa kuitenkin ensin pysähtyä ja miettiä, mitä seurauksia valinta tuo mukanaan. Tuoko se hyvää mieltä itselle? Entä läheisille?

Joskus on vain tehtävä se, mihin ei edes usko pystyvänsä.

Jos tekisimme kaiken, mihin pystymme, yllättäisimme itsemme.

Pitäisiköhän kokeilla?
Ehdottomasti!

Ihanaa torstaita!

Joskus kannattaa ottaa mallia pienistä lapsista. He eivät todellakaan tee mitään sellaista, mitä eivät halua! Ainakaan kirkumatta, heh. Ja taaperot uskaltavat rohkeasti kohti uusia haasteita, kuten lampaiden syöttämistä!

 

 

 

Fiilarit kattoon!

Posted on by

Tai jos nyt ei aivan kattoon, niin ainakin niitä on mahdollista muuttaa hieman paremmiksi. Ihan itse. Täälläkin postasin taannoin aiheesta.

Arvonta on suoritettu! Tällä kertaa Lauttasaareen NLP-opiston päivän kestävälle Unelmiesi elämä -kurssille 10.6. lähtee Mervi R. Laitan Mervi sinulle sähköpostia! Kaunis kiitos kaikille osallistuneille. Teillä oli aivan upeita pohdintoja kommenteissanne.

Onpas mukavaa, kun on mainio fiilis. Alkuviikosta stressailin erinäisistä maallisista asioista. Tähän väliin voinkin heti kertoa, ettei tilanne muuttunut miksikään murehtimalla. Yhtä hyvin olisin voinut siis porskuttaa iloisena, lopputulos oli täysin sama. Aikaa meni hukkaan ja olin huonoa seuraa. Ikävä ihminen.

Ei ole mitään järkeä hermostua sellaisista asioista, joihin et voi vaikuttaa, mutta ei ole järkeä huolestua niistäkään, joihin voit vaikuttaa. Sillä jos voit kerran vaikuttaa niihin, ei ole mitään syytä huolestua. 

Välillä vain en osaa lakata murehtimasta ja hätäilemästä. Joskus vastoinkäymisten kierre tuntuu loputtomalta. Se, mihin kohdistamme huomion, suurenee. Silloin on äärimmäisen helppo ajatella niin, että mitään hyvää ei tapahdu, ikinä. Silloin kannattaa nipistää itseään ja kysyä, että eikö ikinä? Eikö mitään hyvää? Jaahas. Useimmiten huomaa, että oikeasti niitä hyviä asioita on tapahtunut enemmän kuin huonoja. Huonoihin on helppo jäädä jumiin ja ne hyvät tulee kuitattua jotenkin ohimennen. Oikeasti tämän kannattaisi olla päinvastoin. Huonoihin asioihin ei kannata tuhlata huomiota, aikaa tai energiaa.

Uskon täysin siihen, mitä miljoonia myyneessä Salaisuus-kirjassakin sanotaan, että todellisuutemme muuttuu, kun alamme muuttaa ajatuksiamme ja tunteitamme. Sehän näyttää näin kirjoitettuna jopa aivan itsestäänselvyydeltä. Tietenkin hommat alkavat rullata, kun muuttaa ajatteluaan (positiiviseksi). Teoriassa se on erittäin helppoa, käytännössä ei aina. Joskus on pakotettava itsensä uskomaan hyvään. Joskus on pakotettava itsensä pois epätoivosta ja ahdistuksesta. Silloin on hyvä tehdä hieman inventaariota siitä, mitä hyvää itsellä jo on. Hyvin voi aloittaa vaikka ihan perusasioista: on terve, voi urheilla, on katto pään päällä ja ystäviä ympärillä. Kun on ollut omassa mittakaavassaan riittävän syvällä suossa, edellä mainitut asiat alkaa nähdä aivan eri näkökulmasta. Niitä ei pidä itsestäänselvyytenä. Ne ovat oikeasti merkittäviä. Ja kun alkaa arvostaa enemmän sitä mitä itsellä jo on, lisää myönteisiä asioita alkaa tapahtua.

Ja vielä siitä pakosta. Toisinaan taidan hienosti sellaisen masentuneen marttyyrin roolin, juuh, juuri sellaisen kuin alkuviikosta. Silloin tosin onneksi lopulta kyllästyin itsekin itseeni. En todellakaan ollut se tyyppi, jonka seurassa olisin halunnut itse viettää vapaapäivääni. Yritin korjata tilannetta päiväunilla. Ei auttanut. Seuraavaksi tuijotin kattoon viisi minuuttia. Ei auttanut sekään. Siinä sitten olin ja mietin, miltä minusta tuntuu ja miksi. Yhtäkkiä jostain iski hyvin kirkkaasti ajatus, että miksi hemmetissä minä mökötän, kun voin olla jotain aivan muuta. Aluksi vähän kuin pakotin itseni hyvälle tuulelle. Se toimi.

On olemassa vain yksi paikka, missä voimme olla onnellisia. Se on tässä ja nyt. 

Ja kun itselläni on oikein tiukka paikka, mietin, mikä voisi olla pahinta, mitä mieltäni vaivaavasta asiasta voi seurata. Usein se ei kuitenkaan ole mitään ihan järkyttävän kauhistuttavan hirvittävää.

Moni on varmasti nähnyt tämän jo aiemmin linkittämän videopätkän, mutta laitanpa sen uudelleen, ihan itseänikin varten.

Ihanaa viikonloppua!

Vain pari viikkoa, niin tämä merikarhu löytyy elpymästä merta tuijottamasta.

 

 

Arvonta! Voita unelmiesi elämä -koulutus!

Posted on by

Jos en olisi 10.6. siellä kuumailmapallossa, olisin ehdottomasti Helsingin Lauttasaaressa NLP-opistolla suunnittelemassa omaa unelmaelämääni. Kävin kyseisellä NLP-opistolla päivän kurssin viime syksynä, ja sain siitä todella paljon irti.

Nyt tässä kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että sinulla on mahdollisuus päästä tuonne Unelmiesi elämä -koulutukseen 10.6. klo 10-17. Minulle nimittäin tarjottiin mahdollisuutta arpoa yksi osallistuminen lukijoiden kesken. Palkinnon arvo on 178 e.

Päivän aikana hankkiudutaan eroon latistavista ajatusmalleista ja kartoitetaan omia tavoitteita. Kuulostaa aivan mahtavalta! Kouluttajina toimivat NLP-opiston Eevi Vepsä sekä kollegani Laura Iisalo.

Lisätietoa kurssista saat täältä.

Arvontaan voit osallistua tästä hetkestä lähtien kommentoimalla tähän viestiin. Kerro viestissä, mitä sinun unelmiesi elämä pitää sisällään.

Arvonta loppuu perjantaina 1.6. klo 21. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan siis vapaa pääsy Unelmiesi elämä -koulutukseen.

 

 

Mielikuvilla parempaa mieltä

Posted on by

Tänään aamulla heräsin kuolemanväsyneenä. Meillä nimittäin saa vain haaveilla pitkistä aamu-unista, sillä kuopus singahtaa ylös kuuden kieppeillä. Kyllä, myös viikonloppuisin. Olin muuten jo ehtinyt unohtaa onnellisesti nämä pikkulapsiajan viikonloppujenkin aikaiset aamuheräämiset, vanhemmat tyttäreni kun voisivat nukkua vaikka kuinka pitkään tahansa.

Eilen kävin ohjaamassa vielä työteliään viikon päätteeksi Bodypumpin ja intervallisisäpyöräilyn. Se on tiukka setti, täysillä pari tuntia. Sen jälkeen kun menin työhuoneelle niin vain toiseen kerrokseen kapuaminen painoi reisissä. Eli mielen ja sielun lisäksi myös kehoni tuntui suorastaan huutavan lepoa.

Minulla on sellainen huono tapa, että jos olen todella väsynyt, saatan myös olla todella kiukkuinen. Nykyään onneksi pystyn jo hyvin hillitsemään itseäni. Tiedostan kyllä myös sen, että väsymys on usein itse aiheutettua eikä ainakaan kenenkään lähimmäiseni vika. Tänään onneksi onnistuin suht nopeasti kääntämään fiilarit positiivisiksi.

Paitsi että fiilistelin tulevaa parasta ikinä -kesää 2012, palauttelin mieleeni NLP-kurssilta mukaan tarttuneita asioita. Muun muassa sitä, miten siellä kehotettiin aamulla herätessä miettimään sitä, miten juuri tänään voin nauttia elämästäni. Pakko sanoa, että ensimmäisen kerran silmät avattuani tämä ajatus oli hyvin kaukana ja sen tilalla oli voimasana. No mutta, oikeasti jokainen päivähän on täynnä mahdollisuuksia, kun niille vain itse antaa luvan. Niin NLP:ssä kuin logoterapiassakin korostetaan ihmisen vapautta ja vastuutakin valita.

Se mihin uskot, antaa sinulle kuin luvan olla sellainen. Jos olisin aamulla ajatellut vain väsymystäni ja lisännyt siihen vielä uskomuksen, että koko päivä on ihan syvältä väsymyksen vuoksi, niin juuri niin olisi todennäköisesti käynyt. Olisin vielä ehkä maalaillut näitä huonoja fiiliksiä mielessäni niin, että myös huominen olisi voinut alkaa alavireisesti. Onneksi valitsin toisin. Sitä paitsi lähtiessäni kävelylle riemastuin suuresti, kun hiekkatie oli jo näkyvissä ja lumi tuntui sulavan liristen.

NLP:ssä muuten sanotaan, että hyvä mielikuva jostain asiasta on iso. Huonot mielikuvat taas voivat olla pieniä, matalalla ja mustavalkoisiakin. Sitäkin kannattaa miettiä, missä kohtaa asiat “näkyvät”, kun niitä ajattelee. Tärkeät asiat kannattaa siirtää etualalle näkymään. Ja tietenkin valtavankokoisina! Muistelen näin, että jopa mielikuvien kokoa voi kasvattaa tai vaihtoehtoisesti pienentää. Eli negatiiviset mielikuvat kannattaa kutistaa minimaalisiksi, jolloin itse asiakin saattaa muuttua esimerkiksi vähemmän stressaavaksi. Minun mielikuvani tulevasta kesästä oli jättiläiskokoinen, värikäs ja iloinen.

Tiesittekö muuten, että mielialoja voi ohjailla jopa katseella? Kun kohottaa katseen ylöspäin, pelkästään se voi jo parantaa fiiliksiä. Alaspäin toljottaminen taas ylläpitää huonoa tunnelmaa. Silloin sitä voi tuntea itsensä pikkiriikkiseksi maan matoseksi, joka on täysi nolla, katsekin vain laahaa arasti maata. Ei niin, eihän!

Katse siis kohti korkeuksia leppoisan sunnuntain kunniaksi.

Kohta on kesä! Valokuvien katselu viime kesältä auttaa mielikuvamatkailemaan kohti hellelukemia.

P.s. Vielä iloisia uutisia! Helsingin Lauttasaaressa sijaitseva NLP-opisto antaa blogini lukijoille 10 prosentin alennuksen Practitioner-kurssista ja NLP Mastermind -ryhmästä. Kun varaat kurssin verkkokaupasta, kirjoita kaavakkeeseen koodiksi Vastaisku.

 

 

 

Saumatonta yhteispeliä

Posted on by

Viime aikoina olen osallistunut monenmoisille kursseille ja kokeillut muun muassa NLP:tä, ryhmämeditaatiota ja meditaation yksityisopetusta. Tulevana torstaina menen muuten tutustumaan logoterapiaan. Olen saanut hyvin paljon noilta edellä mainituilta, mutta tänään tuli vastaan taas jotain minulle täysin uutta, joka sytytti. Vietin nimittäin aivan mahtavan päivän TRE-kurssilla. Opimme kurssilla menetelmän, mikä poistaa kehon lihasjännityksiä ja vaikuttaa myös mieleen. Aika hulvaton olo muuten tuli, kun kroppa tärisi ja tuntui elävän aivan omaa elämäänsä.

Olen kirjoittamassa aiheesta juttua, joten en tässä sen kummemmin avaa päivän kulkua. Sen tahdon sanoa, että tulipa taas huomattua, miten saumatonta kehon, mielen ja sielun yhteispeli on. Kun kurssi päättyi ja odotin bussia Kampin hälinässä, minulla oli sellainen olo, että olisin tähän asti ollut kuplassa, joka nyt vain räjähti. Että ennen en ole tajunnut mitään ja nyt näen kaiken tosi selvästi, hih. Fiilis oli huikean hyvä! Olen toki ihmistyyppiä, joka innostuu asioista kamalan helposti, mutta ei kai se haittaa. Ehkä viimeistään nyt ymmärrän oikeasti sen, miten tärkeä on pitää huolta koko paketista tasapuolisesti. Se kun ei vain riitä, että nostaa rautaa salilla. Olenhan sen tiennytkin, mutta tämä päivä oli jälleen hyvä muistutus ja nyt minulla on taas yksi keino lisää tehdä töitä itseni kanssa, jotta saavuttaisin entistä parempaa oloa. Jei!

Samaan syssyyn aloin miettiä sitäkin, että miksihän toiset ihmiset pitävät itsestään huonosti huolta tai tekevät jatkuvasti asioita, jotka ovat haitallisia joko henkisesti tai fyysisesti. Jokainen kai toimii kussakin tilanteessa niin kuin parhaakseen näkee. Eikä ketään voi tietenkään pakottaa mihinkään, joten se on vain ja ainoastaan jokaisen omassa kädessä herätä huomaamaan, mikä itselle on parasta. Kai se sellainen tulee osittain myös itsetuntemuksen lisääntymisen myötä. Itse olen niin tyytyväinen siitä, että aikanaan uskalsin tai ehkä paremminkin ymmärsin alkaa etsiä keinoja, joiden avulla voisin kokonaisvaltaisemmin paremmin, tuntisin itseäni enemmän ja olisin onnellisempi, tasapainoisempi, tyytyväisempi ja minulla olisi rauhallinen olo.

Se on alkanut vähän harmittaa, että kun vuosituhannen alussa työskentelin kokopäiväisesti liikunta-alalla, keskityin oikeastaan vain kehoon ja ravintoon. Pääkoppaa tärkeämpi oli saavuttaa näkyviä tuloksia. Kunpa minulla olisi ollut tämä kaikki henkisen puolen tieto (jossa olen kuitenkin nytkin aivan alkutekijöissäni) silloin, kun vielä tein Personal trainerin hommia. No, parempi kai havahtua myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt illalla meillä muuten juhlitaan 15-vuotiasta esikoistani! Huh, olen ollut äiti jo melko pitkään. Välillä kun mietin, niin ihmettelen itsekin, miten jouhevasti kaikki on sujunut. Kyllä 19-vuotias tuntuu nyt näin 34-vuotiaan näkökulmasta nimittäin aika pennulta, mutta kaikesta on selvitty!

Ja jos joku ihmettelee, miten viitsin kurssittautua näin tärkeänä päivänä, niin tytärkin vietti koko päivän riparilla. Tylsää oli kuulema, heh. Eli No harm done.

Ihanaa alkavaa viikkoa itse kullekin!

P.s. Huomenna vedetään Otaniemessä uutta Bodypump-ohjelmaa, joka vaikuttaa tosi tehokkaalta. Tuskin maltan odottaa.

Mielikuvien mahtava voima

Posted on by

Vietin tänään opettavaista, ajatuksia herättävää ja ilahduttavaa kurssipäivää. Lauttasaaressa sijaitseva NLP-Opisto oli ystävällisesti kutsunut minut mukaan hyvinvointipäiväänsä. Oli muuten mielenkiintoista huomata, että porukassamme oli mukana myös miehiä (45+), joista vain yksi saapui paikalle vaimonsa kanssa. Taisin olla ennakkoluuloinen, sillä tämä yllätti minut täysin!

Osa kurssilla käydystä asiasta oli minulle jo ihan tuttua, mutta sain sieltä myös uusia työkaluja ja inspiraatiota elämääni. Ja muutenkin, kertaus on opintojen äiti. Elämäntaito- ja henkisen kasvun asioissa ihminen tarvitsee aivan yhtä paljon treenausta kuin lihaskunnon muokkauksessa tai peruskunnon parantamisessa. Itse olen juuri sellainen, että mitä enemmän kelailen juttuja, sitä paremmin ne pysyvät päässä. Joskus asioita on tosi hyvä kelailla muiden ihmisten kanssa, se avartaa perspektiiviä.

Olen itsekin paljon pohdiskellut tunteita, niiden kokemista sekä mielikuvien luomista ja asioiden visualisointia, joista aina välillä kirjoittelenkin. Päivän aikana kävimme läpi juurikin tunteitamme ja sitä, missä kohtaa kehoa kunkinlainen tunne itsellä tuntuu. Minun oli helppo heittäytyä näihin mielikuviin ja löytää tunteeni sijainti. Esimerkiksi suru, ahdistus tai epätoivo tuntuu itselläni pakahduttavana, tummana, puristavana ja valtavana möykkynä rinnan kohdalla. Suuttumus, ärsyyntyminen tai jopa raivo taas on kuuma, epämääräinen, ympäriinsä räiskivä punainen kehoa ylöspäin nouseva tunne. Kun taas olen erityisen iloinen, koen suurta onnistumista tai fiilikseni on kaikinpuolin onnellinen, kuplii tunne joka puolella kehoani kuin sadepisarat meren pinnassa. Meille opetettiin keinoja, joilla pystyimme muuttamaan epätoivotun tunteen toisenlaiseksi. Kun musta möykky onkin yhtäkkiä kevyt pumpulipallero, se ei puristakaan enää niin pahasti. Tunteille voi antaa suuntaa tai niitä voi jopa pysäyttää. Viimeisintä treenasin suuttumuksen tunteeni kanssa.

Saimme myös muistutusta siitä, että kaikki mitä sanomme toiselle, luo hänen päässään mielikuvia. Myös kieltolauseet. Älä ajattele kirahvia. Mähän sanoin sulle, että älä ajattele kirahvia. No, älä ajattele myöskään norsua. Äläkä ainakaan norsua ja kirahvia yhdessä. Heh.

Itse sain hyvin paljon irti siitä, kun mietimme ensin mielessämme jotain itseämme häiritsevää asiaa. Sen jälkeen ajattelimme itselle täysin yhdentekevää asiaa ja sen luomaa mielikuvaa. Lopulta siirsimme häiritsevän asian höpöhöpöasian raameihin. Oli muuten jännittävä huomata, miten nämä jo ajatusvaiheessa olivat hyvin vastakkaisia juttuja. Häiritsevä asia oli itselläni kirkas, värillinen, liikkuva ja näin sen omin silmin. Yhdentekevä asia taas oli mustavalkoinen, himmeä, sumea ja reunallinen, jota katsoin kuin ulkopuolisena. Uskomatonta ja samalla ihan mahtavaa, miten pääkoppa toimii.

Kouluttajat Eevi Vepsä ja Sami Minkkinen loivat parivaljakon, joka toimi hienosti yhteen ja jaksoi pitää mielenkiinnon yllä koko päivän, siitäkin huolimatta, että kuopukseni oli herättänyt minut jo klo 5 yöllä. Ensitapaamisella muodostui minulle mielikuva, että Eevi oli vilkkaampi ja jotenkin tyyliltään ronskimpi ja Sami taas se rauhallisempi osapuoli. Päivän aikana sai nauraa, joten myös huumoripuoli oli kunnossa.

Päivä oli oikeasti tosi hauska. Oli jännä, miten lounaalla vieraiden, vasta tapaamieni ihmisten kanssa keksimme paljon puhuttavaa. Minua kiinnosti erityisesti se, miksi ihmiset olivat tulleet hyvinvointipäivään. Oli hauskaa vaihtaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa.

Myös nämä asiat jäivät mieleeni, osa vanhaa tuttua, osa uutta fiksua.

Muutos on vakio, kehitys on vapaaehtoista. Jokaisella on asiasta oma, erityinen mielikuvansa. Kannattaa miettiä ainaisten huonojen asioiden vatvomisen sijaan apeallakin mielellä sitä, mikä elämässä on hyvin. Muuttamalla mielikuvaan liittyviä uskomuksia näkemyksesi asiaan muuttuu. Ja erityisesti tämä: Se mihin uskot, vahvistuu tai antaa sinulle kuin luvan olla jonkinlainen. Eli kiteytettynä: En varmasti pääse opiskelemaan, koska en ehdi lukea riittävästi pääsykokeisiin. Tällainen ajattelumallihan antaa jo luvan ja vapautuksen itselle olla kokonaan lukematta, sillä sehän on turhaa, kun en kuitenkaan ehdi lukea riittävästi. Capiche?

Huomenna kun herään, en kiroa lumisadetta, kurjaa keliä, huonosti nukuttua yötä, vaan mietin, miten juuri tänään voin nauttia elämästäni. Siitä ainutkertaisesta ja ainutlaatuisesta. Suosittelen kokeilemaan!

Joskus ei näe metsää puilta, vaan tarvitsee jonkun ulkopuolisen ihmisen potkimaan itseään persuksille.