…Niin kellarin siivoaminenkin sujuu kuin hauska leikki! Tai no… sujuu ainakin.
Pimeys ja erityisesti tämän hetkinen harmaus saavat kyllä ihmisen toimintakyvyttömäksi. Jos voisin, ottaisin nyt lentolipun jonnekin aurinkoon!
Huolimatta saamattomuuden, vetämättömyyden ja laiskuuden tunteesta asiat edistyvät. Viime päivinä olen (olemme) saaneet myös hoidettua asioita, jotka ovat odotelleet ainakin henkisellä To do -listalla vuoroaan tovin: Kuopukselle on hankittu uusi turvaistuin ja toppapuku, kellari on siivottu ja järjestetty, pyykkiä on pesty vuorellinen ja jouluasioita on edistetty. Tänään vuorossa on Bodypump-jatkokoulutus.
Mitä tämä ei niin kiireellisten tai ei ehkä juuri nyt pakollisten asioiden hoitaminen on sitten vaatinut?
No, ainakin innostumista. Lopputuloksen visioimista. Pyrin miettimään, mikä on hyvä puoli minkäkin asian hoitamisessa. Ja kun ajattelen lopputuloksen aiheuttamaa hyvää fiilistä, myös asian tekeminen muuttuu hauskemmaksi. Oikeasti, kun pyrkii lapsekkaasti innostumaan tekemistään asioista, sujuu arki paljon helpommin. Ja todellakin aion vaalia innostumista jatkossakin huolimatta neuvosta, jonka kuulin: älä tee mitään tänään, minkä voit tehdä huomennakin. Heh. Minä noudatan mieluummin neuvoa tee kaikki se tänään minkä voit.
Aina se ei ole kuitenkaan todellakaan helppoa. Esimerkiksi tänään tahtoisin jäädä sänkyyn peiton alle, mutta joudun kohta vetämään treenikuteet päälleni ja kyykkäämään satamäärin, punnertamaan ja hikoilemaan. Usch. Olisi helppo ajatella, että voi ei, en jaksais just nyt millään. Onko pakko? Miten mä voisinkaan feidata koko homman?
Ei näin.
Sen sijaan vähintäänkin yritän ajatella, että saan innostavan treenin kerrankin toisen ohjaajan ohjaamana. Tapaan kavereita ja kollegoja joita en muuten tänään tapaisi. Jatkokoulutuksen käytyäni pääsen pian itsekin ohjaamaan uutta BP-ohjelmaa. Jälkimmäisten mielikuvien avulla lähteminen koulutukseen on paljon helpompaa kuin silloin, jos koko ajan miettisin, että voi vitsi, mua ei sitten huvita lainkaan.
Eli: Moni asia on asennekysymys. Ajattele asiasta positiivisesti, niin sen suorittaminen ei tympäise.
Lisää motivointi- ja itsensä psyykkausvinkkejä on täällä.
Onko pakko jos ei tahdo? Jos mä nyt kuitenkin jään tähän rahille makaamaan ja nauramaan sen sijaan, että tekisin jotain hyödyllistä.
