Arvaamaton elämä

Pari päivää sitten luin äitini Facebook-seinältä aivan mainion mietelauseen, jonka on lausahtanut kirjailija Eeva Kilpi:

Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. 

Kaveriltani muuten kuulin, että kirjailija on hänen ystävättärensä ystävätär ja kirjoittaa yhä 87-vuotiaana kirjoja vanhalla kirjoituskoneellaan. Siinä meille esikuvaa kerrakseen, eikö!

Mutta takaisin tuohon lauseeseen, joka on mielestäni aivan mahtavan tsemppaava ja silmiä avaava. Aivan! Milloin tahansa voi tapahtua mitä tahansa hyvää. Moni meistä vain tuntuu odottavan jatkuvasti sitä, että jotain huonoa tapahtuu. On jotenkin loogisempaa ajatella, että tapahtuu huonoa kuin hyvää. Ehkä se on jonkin sortin suojautumiskeino pettymyksiä vastaan.

Olen monesti kirjoittanut siitä, kuinka kannattaa miettiä sitä, mitä haluaa, eikä sitä, mitä ei halua. Silti tuo vain jatkuvasti tuppaa unohtumaan itseltänikin. Erityisesti epätoivon hetkellä tulee helposti sorruttua siihen ei tästä mitään tuu, tää ei tuu onnistuu, en ikinä ehdi, en vain pysty tähän, aargh, unohdetaan koko paska -litaniaan. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, ettei tuo voivottelu auta, hommat on tehtävä anyways ja itse asiassa tuo negistely ja synkistely vie vain aikaa, energiaa ja lisää paniikkia. Tuo mantra onkin itseltäni tällä hetkellä niin kielletty!

Eli: otetaas vielä kerran.

Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. 

Mietin sitä, mitä haluan ja toivon, en sitä, mitä en tahdo. 

Se, mitä ajattelen, vahvistuu. 

Kun asia ei ole nyt niin, etten tietäisi, mitä minä haluan. Nytpä siis vain keskitän ajatuksia niihin ihaniin asioihin. Ne eivät lisää onnellisuuttani, mutta ah, helpottavat elämää. Käykää muuten lukemassa Henrican mainioita kirjoituksia haluamisesta. Hän esittää hienon oivalluksen: kannattaa vain haluta sen sijaan, että yrittää tehdä jotain.

Ensi yönä minä haluan nukkua kunnolla ja loppuviikon haluan olla tehokas. Sillä lailla!

Elämä on ihme, ja hieno sellainen!

 

Logoterapeuttisia terveisiä

Onpas ollut haipakka viikko, huh sentään. Voin sanoa, että olen antanut paljon, jos nyt en aivan kaikkeani. Fiilis on kyllä loistava. Olen myös ehtinyt urheilemaan, ohjauksia tuleekin tällä viikolla seitsemän tuntia.

Eilisen tehokkaan työpäivän jälkeen vietin Illan Helsingin Aikuisopiston kolmituntisella Tutustu logoterapiaan -kurssilla, jonka veti logoterapeutti, kirjailija ja toimittaja Elina Tanskanen. Olin jo aikaisemmin tahtonut tutustua logoterapiaan, ja nyt tarjoutui tilaisuus sopivaan 16 euron hintaan. Elinaa kuunteli kyllä todella mielellään, hän on osaava luennoitsija. Yllätyin kuitenkin hieman siitä, ettei logoterapia varsinaisesti tarjonnut minulle mitään uusia ajatuksia. Olen tainnut lukea kaikki mahdolliset elämäntaitokirjat riittävän huolella, jotka olen käsiini saanut! Toisaalta en oikein itsekään tiedä, mitä tutustumisillalta odotin. Jos olisin mennyt kurssille kolme tai neljä vuotta sitten, tilanne olisi ollut itseni kohdalla täysin toinen, tilaisuus olisi selkeyttänyt minulle hyvin montaa asiaa esimerkiksi tunteista ja anteeksiannosta.

Logoterapian tavoitteita on saada ihminen tiedostamaan elämänsä ainutlaatuinen tarkoitus. Siinä ajatellaan, että onni syntyy tarkoituksellisen elämän sivutuotteena. Yksi sen motoista on, että ihminen voi logoterapian avulla saada onnellisen menneisyyden ja tarkoituksellisen tulevaisuuden. Logoterapiakäsityksen(kin) mukaan ihminen on psyykkinen, sosiaalinen, fyysinen ja henkinen olento.

Logoterapia keskittyy vahvasti tulevaisuuteen. Elina heittikin ilmaan hyvän mietelmän: Kaiva maata siitä, missä seisot. Olen niin samaa mieltä. Vanhoihin kriiseihin ei kannata enää palata, sitten kun ne on käsitellyt. Meillä kaikilla on varmasti elämämme aikana tapahtuneista asioista myös ikäviä muistoja. Kyllä, ne ovat tapahtuneet, mutta on hyvä muistaa, ettei silloinen tilanne ja nykyinen tilanne ole samoja.

Mielestäni myös logoterapian ajatus ihmisessä olevan vahvan, ehjän ja terveen vahvistamisesta sopii omiin ajatuksiini. Eli kiinnitä huomio itsessäsi oleviin hyviin puoliin, niin ne voimistuvat. Samalla kun ne voimistuvat, huonot puolet alkavat hiipua.

Anteeksiannosta vielä sen verran, että Elina totesi vihan olevan kuin ensimmäisen asteen myrkkyä. Anteeksianto onkin äärimmäisen elvyttävä prosessi, postasin siitä joitain kuukausia sitten. Ja parasta siinä on se, ettei toisen tarvitse edes pyytää anteeksi. Voit silti antaa anteeksi, ja se mitä anteeksiannolla kohennat, on oman elämäsi laatu. Se, mikä eilen tarttui korvaani oli lause toiselle aiheutettu paha on suurempi taakka kuin koettu paha. Aina ei ehkä kykene anteeksiantoon, mutta itse liputan täysin sen puolesta. Kun itse kykenin antamaan anteeksi, aloin oikeasti uudestaan elää. Siihen asti olin pilannut vain omaa elämääni voimalla huonosti ja olemalla katkera.

Logoterapiassa sanotaan, että kärsimys ei jalosta, vaan se pitää poistaa elämästä heti kun mahdollista. Vaikeudet tulisi nähdä lahjoina. Taas bingo! Itse näen nykyään vaikeudet ja vaikeat ihmiset opettajina. Sitä ei vain aina sillä hetkellä hiffaa, vaan usein jonkin asian opettavaisuus näkyy vasta sitten, kun se ei aiheuta enää tunnekuohuja.

Jokainen voi valita oman tunteensa ja suhtautumistapansa asioihin. Kaikki on tarkoituksellista, mennyt ja tuleva. Mutta elämä on tässä ja nyt.

Niin moni ihminen hukkaa elämäänsä voimalla huonosti ja olemalla negatiivinen. Ei elämän kuulukaan olla aina helppoa tai onnellista, mutta elämänlaatua kohentaa se, että edes yrittää löytää arjesta hyvää. Onnellisuus ei ole sitä, että olisi vapaa kielteisistä tunteista, epäonnesta tai hetkittäisestä kurjuudesta.

Muistelen, että Tommy Hellsten on sanonut näin:

Elämässä kuuluu ryvettyä. Siinä kuuluu särkyä, eksyä ja olla ymmällä.

Sellaista se on, elämä.

P.s. Hitsi vie, jos en hakisi nyt opiskelemaan, saattaisin harkita logoterapeutin tai logoterapiaohjaajan koulutusta. Lisätietoja täältä.

Arjen muistilappusia

Ystävieni elämissä tapahtuu paljon tällä hetkellä: Ostetaan taloja ja asuntoja, luovutaan vanhoista kodeista, muutetaan maalle tai ulkomaille, erotaan pitkistä parisuhteista, julkaistaan kirjoja, vietetään pitkiä aikoja matkustellen, remontoidaan design-kämppiä, edetään työuralla ja saadaan lapsia. Monella tuntuu olevan jatkuvasti jokin iso uutinen kerrottavanaan. Oma iso uutinen on tätä luokkaa, että kas, sorruin perjantaina berliininmunkkiin!

Muutokset ystävilläni tuntuvat minusta jännittäviltä. On hauskaa osallistua toisen iloon ja olla vilpittömästi onnellinen toisen puolesta. Ennen olisin luultavasti ahdistunut siitä, että muille tapahtuu, itselle ei. Kateus olisi ehkä nipistänyt sisimmästäni. Onkin ollut jännä huomata, miten on oppinut olemaan tyytyväinen siitä, että oma elämä on tasapaksuapainoista. Toki minullakin on edelleen haaveita ja unelmia, joiden eteen tahdon tehdä kovasti töitä. Silti tällä hetkellä kaikista palkitsevimmalta tuntuu se, että huomaa, että tämä tässä riittää mainiosti juuri nyt. Aamukävelyllä Piksun kanssa olin jopa ehkä hieman huvittunut siitä, että siellä minä työntelin vaunuja aamu-usvassa verkkareihin verhoutuneena ja lenkin kohokohta oli se, kun pysähdyin puiston märälle penkille lukemaan kirjaa. Niin siistiä!

Lottovoitto olis kans tosi jees, mut okei, kyl tää berliininmunkkikin kelpaa.

Vaikka olen mielestäni kulkenut jo pitkän matkan, olen vasta puolitiessä. Moni asia on kesken, mutta monta elämää helpottavaa asiaa olen ymmärtänyt. Tässä muutamia itselleni erinäisistä opuksista (lue: jättimäisestä kirjavuoresta) kirjaamia muistilappusia.

1 Ole myötätuntoinen ja hyväntahtoinen. Yritä elää iloisena positiivisessa ja ystävällisessä hengessä. Positiivinen energia on paljon tehokkaampaa kuin esimerkiksi vihan, kateuden, arvostelun tai negatiivisuuden energia. Keskity omaan arkeesi, älä siihen, mitä muilla on. Kun olet ystävällinen muille, hekin ovat sinulle. Aina ei tietenkään pysty, ei kykene. Jos tulee huono päivä, älä jää rypemään siinä tai ainakaan pode morkkista. Sellaista sattuu.

2 Hyväksy omat puutteet ja vikasi ja unohda ne. Älä välitä siitä, mitä sinulta puuttuu, vaan panosta siihen, mitä tahdot elämässäsi saavuttaa. Ethän ajattele pahaa itsestäsi. Jos et voi rakastaa itseäsi, miten voisitkaan rakastaa muita?  Arvosta omia lahjojasi. Jos jatkuvasti ajattelee olevan sitä ja tätä, niin ainakaan se ei oloa kohenna. Yritä löytää asiasta hyvä kääntöpuoli. Odota aina parasta. Älä lakkaa uskomasta. Muuta elämääsi. Älä odota, että sinua tullaan hakemaan kotoa.

3 Älä jumita vanhassa. Mitä väliä on tapahtuneella, joka on ollut ja mennyt, kun ainoa hetki, johon voimme vaikuttaa on juuri nyt? Jos koet toimineesi väärin, niin juuri nyt sinulla on mahdollisuus toimia toisin. Ole armollinen itsellesi kuin myös muille. Jokainen tekee virheitä, mutta toivottavasti oppii niistä. Menneisyytesi vaikuttaa nykyisyyteesi, mutta ethän anna sen määritellä tulevaisuuttasi.

4 Älä yritä muuttaa ketään. Anna jokaisen olla sellainen kuin on. Jos ihminen on sinusta sietämätön, onhan aina mahdollisuus valita, tahdotko olla osa hänen elämäänsä vai et. Voit myös yrittää löytää keinoja, joilla käsittelet sinusta epämiellyttäviltä tuntuvia asioita. Pyri olemaan syyttelemättä: “Sinä se teet aina näin” tai “Arvasin, että olet taas tuollainen”. Pyri olemaan luokittelematta ihmisiä joksikin, sillä oikeasti ainoa mistä sellainen kertoo, on sinusta itsestäsi. Älä pidä ketään itsestäänselvyytenä. Älä takerru omaan tai läheistesi menneisyyteen: Ehdoton rakkaus tapahtuu nykyhetkessä. David Richon Viisi asiaa joita et voi muuttaa -kirjassa kerrotaan hyvä esimerkki Marilyn Monroen bussipysäkki-leffasta: “Pidän sinusta tuollaisena kuin olet. Mitä se minulle kuuluu, kuinka sinusta tuli tuollainen.”

5 Lakkaa marisemasta. Jos työsi aiheuttaa vain ahdistusta, irtisanoudu. Tee asioita, joista nautit. Älä tee asioita, joista et pidä. Erityisesti jos elät vain loma-aikaan tai viikonloppuisin, jokin asia arjessasi on luultavasti pielessä. Elämän tarkoitus lienee olla nautittavaa, iloineen ja suruineen tietenkin. Jos jokin ihmissuhde aiheuttaa vain surua ja pahaa mieltä, irrottaudu siitä. Pahinta lienee se, jos vain tyytyy osaansa, mutta ei silti lakkaa valittamasta. Tee joka päivästä paras päivä.

Ole optimistinen. Älä pelkää pahinta. Usko hyvään. Suunta on ylöspäin!

Elä jokainen päivä niin kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen.

Siinä onkin tavoitetta!

 

 

 

 

 

Let life happen

Viikolla tapahtunut sairastelu sai minut pitämään myös pienen bloggaustauon. Tuntui kuin vatsassani olisi ollut ne autopesulan kaikki laitteet pyörimässä. Hetki antoi mahdollisuuden pysähtyä ja laittaa saman mankelin pyörimään myös pääkoppaan. Niinpä makasin puoli vuorokautta sängyssä pohtimassa elämääni ja tuijottelin kattoon. Tekee toisinaan hyvää, että ottaa niin sanotusti silmän käteen ja tarkastelee asioita huolella. Miettii, mitä hyvää itsellä on. Miettii, missä voisi olla korjaamisen varaa. Miettii sitä, mihin on tyytyväinen, mihin tyytymätön, ja mistä se johtuu. Miettii, mikä riittää itselle. Miettii, miten itse toimii ja on.

Mietin myös sitä, mitä ovat ne asiat, jotka saavat minut onnelliseksi. Sellaiset voivat olla aika pieniäkin.

Minulle onnellisuus tarkoittaa omaa perhettä, työtä, jota rakastan, liikuntaa, ihmisiä ympärilläni. Aurinkoa, kesää, hellettä, viileää merivettä, Piksun pieniä varpaita, hyvää ruokaa, rakkautta, kykyä tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista, iloa, naurua, nukkumista, yhdessä oloa, lasteni sarkastisia kommentteja, aviopuolison tukea, sitä, että opin koko ajan lisää ja kehityn.

Sitten eräs fiksu ystäväni vielä muistutti minua, että ihminen tekee aina niin kuin sillä hetkellä osaa ja niine eväine, joilla on sillä hetkellä varustettu toimimaan. Hän myös neuvoi jättämään suorittamisen vähemmälle, sillä oikeasti, ketä se kiinnostaa. Hän kehoitti antamaan aina anteeksi ja vapautumaan. Hän myös totesi, että jos aina veivaa samoja asioita, ne asiat ovat aina läsnä. Hän sanoi, että ainoa, josta voimme olla varmoja, on nykyhetki. Se mitä teemme juuri nyt, on tulevaisuutemme. Periaatteessa tiesin nuo asiat, mutta kun joku vielä vääntää ne rautalangasta, niin johan kolahtaa. Viisas nainen.

Ilmeisesti tämä syntymäpäivän lähestyminen on saanut minut pohtimaan elämäni tarkoitusta.

Hihihii, minulla siis saattaa olla jokin keski-iän kriisi. Yhä enemmän tulen kuitenkin varmemmaksi siitä, että asiat menevät, kuten on tarkoitus. Olen myös tyytyväinen panokseeni täällä. Annan elämän tapahtua. Olen kyllä ajatellut repäistä jotenkin. Ehkä se sitten on se longboard, kolmen vuoden harkinnan jälkeen.

Itävaltalaisen runoilijan sanoja lainatakseni:

Let life happen to you. Life is in the right, always.

Minulla on nyt meneillään todella kiinnostavia työasioita ja vieläpä useaan lehteen, joihin en ole juttuja tehnyt ikinä tai sitten vain muutamia. Vaikka tämä hetki on paras hetki, odotan myös tulevaa lomaa innolla.

Ja voi kyllä, arvostan myös niitä tulevia hetkiä, jolloin ainakin osa perheemme lapsista on mummolassa. Tänään taas totesin, kun hulabaloo kotonamme alkoi heti klo 6.30, että voi että te mukulat olette elämäniloisia ja pidätte meteliä. Keskimmäiseni totesi siihen, että “Ei me voida sille mitään, mehän ollaan lapsia!!”. Fiksu tyttö.

Ja niin me huljuteltiin varpaita merivedessä ja annettiin mielen vaeltaa.

 

 

 

 

 

 

Elä täysillä

Törmäsin Elämä on nyt -blogissa hienoon mietelauseiden sikermään. The Holstee Manifesto -julistuksessa tiivistetään monta hyvää asiaa. Minusta on upeaa, että siinä innostetaan elämään täysillä ja tekemään sitä mitä rakastaa, mutta ei myöskään liikaa tuijotella mahdollisia virheitä vaan kannustetaan toimintaan.

Jos esimerkiksi et pidä jostain elämäsi alueesta tai työstä jota teet, vastaus on yksinkertainen: Irtisanoudu tai muuta elämääsi.

Kukaan muuhan sitä ei voi tehdä puolestasi. Sinä voit.

Jos nyt oikein ymmärsin, manifestin kehitti kolme amerikkalaista tyyppiä muutama vuosi sitten. Sanoman ympärille kehittyneessä nettikaupassa myydään muuten kaikkea mahdollista: Ekotuotteita on tarjolla aina kestovaipoista lompakoihin. Ja totta kai tuota mietelauseposteria saa monessa eri koossa. Postittavat myös Eurooppaan. Helmi homma!

Kuva: shop.holstee.com

Blogini kävijämäärä ampaisi muuten tänään hetkellisesti kohti taivasta. Kiitos siitä kuuluu Piilo-lastenkirpputorin omistajatar Hannalle, joka oli postannut kirjoitukseni Piilosta kirppiksen facebook-sivuille. Kliffaa!

Itsekin pohdin tyttärieni kanssa, josko vuokraisimme Piilosta myyntipöydän viikoksi. Vaan raaskiiko noista Piksun söpöläisistä, pieneksi jääneistä vaatteista luopuakaan. Hänen garderoobinsa kun on (ja on ollut) niin täydellinen ja koottu rakkaudella.

Minulla on sellainen olo, että tulevasta viikosta tulee hyvä, ellei täydellinen.

Ja huomenna aion lenkille, vaikka maailma räjähtäisi.

Kuva:365q.ca

Ota viesti vastaan

Suorastaan rakastan esineitä, joissa on sanoma. Siis joku teksti. Oli kyse sitten julisteesta, tatuoinnista, vaatteen painokuosista, seinäkirjoituksesta. Ei väliä. Pidänhän suuresti myös voima- ja mietelauseista.

Nämä kaksi alla olevaa taulua hankin Tallinnasta nuorten suunnittelijoiden liikkeestä vuosia sitten. Ne ovat matkanneet kodista toiseen ja ovat nyt eteisen seinällä.

You look sick, put on more lipstick.

If you can't be good, be bad.

Loput ovat nettilöytöjä. Ihania!

Kuva: www.castleandthings.com.au

Kuva: www.candystorecollective.com

Kuva: www.littlepaperplanes.com

Kuva: 365days365drawings

Kuva: shannamurray.bigcartel.com