Tag Archives: mielikuvaharjoittelu

Mieliasiaa!

Posted on by

Varma syksyn merkki: juon teetä. Lisäsin joukkoon runsaasti sitruunaa, koska kurkussa pistelee. En voi tulla kipeäksi, sillä lauantaina on oltava juoksukunnossa. Aikatavoitteeni tuskin toteutuu, mutta lähden matkaan silti iloisin mielin.

Toinen varma syksyn merkki on se, että olen alkanut taas lukea. Minulla on parhaillaan ainakin viisi kirjaa kesken. En vain osaa lukea yhtä kirjaa loppuun, vaan luen montaa kerralla alleviivauskynä sauhuten. En olekaan toviin juuri referoinut elämäntaitokirjallisuutta blogissani, mutta nyt voisi olla taas sen aika.

Tänään itse asiassa aloitin Tulku Thondupin kirjan Mielen parantava voima, joka kansitekstinkin mukaan sisältää yksinkertaisia tiibetiläisiä harjoituksia. Ehkä saan teoksesta myös intoa meditointiin, joka on jäänyt tyystin.

Kirjassa puhutaan paljon hyvästä ja parantavasta energiasta sekä esimerkiksi ilon ja onnellisuuden palauttamisesta. Tähän mennessä teksti on ollut hyvin käytännönläheistä ja siten myös selkeästi ymmärrettävää. Kirjassa sanotaan, että jokainen, jonka mieli on avoinna parantavalle energialle, saa apua kirjan parantavista harjoituksista. Kuitenkin se muistuttaa, että se sopii oppaaksi myös arkisten tunnetilojen kanssa painiville eikä tarvitse olla tavallista tallaajaa kummempi, että kirjaa voisi siitä hyötyen lueskella.

En ole vielä päässyt harjoituksiin asti, mutta monen monta hyvää muistutusta on tullut jo matkan varrella vastaan:

Jos opimme olemaan tyytyväisempiä kaikkeen mitä teemme, siitä seuraa paljon muutakin hyvää. 

Mieli tuottaa kokemuksen sekä onnellisuudesta että kärsimyksestä, ja kyky löytää rauha on meissä itsessämme. 

Jokaisella teollamme on tietyn suuruinen vaikutus, ja kaikki asiat vaikuttavat toisiin asioihin. 

Tunnetilojen muuttaminen on mahdollista, eikä ilo ole pelkästään mahdollisuutemme vaan oikeutemme. Meidän ei tarvitse elää huolten vallassa. 

Elämän pienillä sosiaalisilla tilanteilla voi olla suuri hyvää tekevä vaikutus, kun opimme nauttimaan ja kunnioittamaan ketä tahansa, jonka kanssa olemme tekemisissä. 

Ja tämä viimeinen erityisesti kolahti: ei ole mitenkään epätavallista, että ihmiset asettavat materiaaliset asiat ykkösiksi, toiseksi ruumiinsa ja vasta viimeiseksi mielensä. 

Ah. No näinpä tein itsekin vielä joitain vuosia sitten. Nykyään pyrin tasapuolisuuteen, mutta tuon materia-asian kanssa kyllä tökkii juuri nyt ja pahasti! Tänään nimittäin vetelin paniikissa vaatteita ulos vaatekaapistani enkä ollut löytää mitään päälle pantavaa. Minulla oli varsinainen vaatekriisi! Syytä olisi siis mennä hieman shoppailemaan, mutta taidan jättää sen ensi kuuhun ja tänne, rakkaaseen lempikaupunkiini.

Tulkoon huomisesta jännittävä, hienojen yllätyksien päivä, meille jokaiselle.

Kyllä, onneapa hyvinkin!

 

 

Mielikuvilla virkeäksi?

Posted on by

Ehkäpä!

Viikko käynnistyi hieman väsähtäneissä merkeissä, mutta päivän tsemppasin itseäni pysymään virkeänä vakuuttelemalla itselleni olevani pirteä, hyvinvoiva, reipas ja energinen. Illalla kotona meininki muuttui huokailuksi: Voivoivoivoi ku väsyttää. En jaksanut edes lenkille, kuten olin suunnitellut aamulla. En siis siitäkään huolimatta, vaikka tiesin, että juokseminen olisi varmasti vienyt olotilan mennessään. Liikunta on nimittäin parasta lääkettä moneen vaivaan! Vaikka olin hieman pettynyt itseeni, päätin lakata murehtimasta, sillä se ei olisi tilannetta muuksi muuttanut. Huomenna on uusi päivä. Ja joskus lienee ihan ok antaa itsensä olla väsynyt ja vetämätön. Ja sitä paitsi viime viikko oli tehokas työviikko ja päättyi eräänlaiseen henkiseen rutistukseen, joten ei ihme, että virrat ovat vähissä.

Mietinkin tässä, että nyt kun vetäydyn yöpuulle, voisin käyttää visualisointia apunani virkistäytymismielessä. Mielikuvaharjoittelulla voi unen lisäksi olla hyvinkin vaikutusta huomiseen vireystasooni. Visualisointia voi nimittäin myös harrastaa silloinkin, kun asiat eivät ole menneet aivan putkeen. Kuluneen päivän voi käydä läpi ennen nukahtamista. Jos jokin asia mättää, sen voi kuvitella uudelleen ja sille voi antaa enemmän itseä miellyttävän lopun.

Luultavasti olisin selvinnyt tänäänkin vähemmällä, jos olisin vain hyväksynyt olotilani ja antanut sen olla. Loputon vatvominen kun ei piristä mielialaa tai muuta asioita. Sen sijaan olisin voinut miettiä mukavia asioita, ja itse asiassa mietinkin, mutta vasta sitten, kun jäin kiinni itselleni kymmenennen kerran epätoivotuista ajatuksista.

Sitä paitsi muuttamalla johonkin tiettyyn mielikuvaan liittyviä uskomuksia näkemys asiaan muuttuu. Vaikka seuraava lause on tiedossa, miten sitä voi olla joskus niin vaikeaa muistaa: Se mihin uskot, vahvistuu tai antaa sinulle kuin luvan olla jonkinlainen. Eli viimeisin kiteytettynä: olen varmasti väsynyt, koska menin liian myöhään nukkumaan ja olin uupunut hektisestä viikosta. Tällainen ajattelumallihan antaa kuin luvan olla vetämätön. Ei edes tarvitse yrittää olla virkeä, sillä tsemppaaminenhan on ihan turhaa, kun on kuitenkin niin väsynyt. Niiih.

Aijai. Olisinpa muistanut tämän asian tänään hieman aikaisemmin.

Kaikesta huolimatta toivotan jokaiselle, myös itselleni, reipasta viikkoa. Annetaan ihanien asioiden ympäröidä meidät.

Lauantaisella työkeikalla samoilin myös Nuuksion metsissä. Vaikka en vaeltajatyyppiä olekaan, luonto antoi virtaa.

Kaikki kaunis tuo myös energiaa. Kun siis vain muistaa avata ensin silmät ja katsoa.

Iloisia terveisiä!

Posted on by

Eilinen päivä oli ihan mahtava! Sain kuulla, että eräs monivuotinen, välillä kuopattunakin ollut haaveeni tulee nyt varmasti toteutumaan. Vielä pitää malttaa odotella hetki ennen kuin voin jakaa suuren iloni kanssanne. Ja kyllä vähän epäilen sitäkin, jaksaako kukaan siitä niinkään innostua kuten minä itse, mutta näinhän se menee, meillä jokaisella on ne omat ilot, haaveet ja tavoitteemme. Joka tapauksessa tämä oli hyvä esimerkki siitä, että jos todella haluaa tehdä jotain koko sydämellään, uskoo itseensä ja rohkeasti uskaltaa, unelma voi toteutua. Mutta, yhä edelleen painotan sitä, että töitä on tehtävä. Kukaan ei hae kotoa sohvalta.

Tosin alkuviikosta kärsin juuri samaiseen projektiin liittyen kamalia itsetunto-ongelmia. Vaikka kirjoitin Onnen äärellä -blogissani itsensä likoon laittamisesta, uskaltamisesta ja siitä, että jos jokin idea kerran lytätään, se ei tarkoita sitä, että aina kävisi niin, niin jotenkin kyllä nyt olivat rouvalta hetkellisesti omat opit pahasti hukassa. Onneksi skarppasin, sillä ei sitä valivalivali-soundia olisi jaksanut perheeni kauaa kuunnella. Aloin sitten luoda positiivisia mielikuvia asiasta ja yöllä heräsin tunteeseen, että kaikki järjestyy. No niin toden totta teki.

Tänään aamulla kun ajoin ohjaamaan Bodypumpia, olin niin iloinen, että itkeä tirautin muutaman onnenkyyneleen! Viimeksi olen tainnut itkeä ilosta silloin, kun kuopukseni syntyi ja päästi ensirääkäisynsä.

Aamun Bodypumpista vielä, kyllä huomasi, että meno oli hieman jähmeää. Olen syönyt pääsiäisen jälkeen liian vähän hiilareita kaikkeen puuhasteluuni nähden. Hyvin jaksoin kyykätä 15 kg per tangon pää, mutta onneksi en lisännyt painoja esimerkiksi hauiksessa. 3,5 kiloa per pää oli haastavampi kuin yleensä, sillä kädet tuntuivat olevan yhtä loppumatonta spagettinauhaa. Illalla täytynee vähän tankata jotain hiilaripitoista, sillä huomenna aamulla tuuraan sisäpyöräilyn ja Bodypumpin.

Arvontakin on suoritettu, iso kiitos kaikille osallistuneille!

Helsinki Day Spa:n Voimistavaan Body Holiday -hyvinvointipäivään 22.4. osallistuu mariaelina. Kukka Laakson ja Varpu Tavin Maanantaisoturit-kirjan voitti nimimerkki Annie. Ilmoitan voittajille myös henkilökohtaisesti.

Nauttikaa perjantaista, elämä on nyt!

Kuopukseltani opin tässä ja nyt -elämistä, mutta hän on myös oivallinen keskittymisen ja kärsivällisyyden opettaja!

Aarrekartan teko-ohjeita

Posted on by

Sunnuntaina askartelin uuden aarrekartan. Edellisen version olin tehnyt marraskuussa. Vaikka aikaa karttojen välillä oli vain vajaa viisi kuukautta, niistä tuli melko erilaiset. Leikkasin pitkin talvea aikakauslehdistä kuvia, jotka sytyttivät minua jollain tapaa heti ensisilmäyksellä. Jos kuva aiheutti minussa edes hetkellistä epäröintiä, en leikannut sitä talteen.

Jonkun silmissä silppu, jonkun silmissä aarre!

Kartan teko on todella helppoa ja tapoja on varmasti kymmeniä erilaisia. Perinteisen kartan tekemiseen tarvitset sakset, liiman, läjän aikakauslehtiä leikeltäväksi ja pohjan, esimerkiksi kirjakaupasta eurolla saatavan, jättikokoisen kartongin.

Uudessa kartassani minulla on selkeästi muutama teema, joista koti ja hyvinvointi nousevat kirkkaimmin esille. Sommittelin kuhunkin teemaan liittyvät kuvat ja tekstit lähelle toisiaan. Käytin tosiaan paljon myös tekstejä, jotka minuun jollain tapaa kolahtavat. Hyvinvointi- ja liikunta-aiheet täyttävät karttani keskiosan. Karttaan voi myös valita erilaisia tavoitteita: pitkän tähtäimen suunnitelmat, lähitulevaisuuden suunnitelmat ja vielä haaveilun tasolla olevat asiat. Siihen voi merkitä, mistä on kiitollinen, mitä elämästään tahtoo ammentaa muille, mitkä asiat innostavat itseä. Sen voi myös jakaa vaikkapa teemoihin koti, työ, vapaa-aika. Jotkut tekevät kartan pelkästään liikunnasta tai työhön liittyvistä asioista. Painonpudotuksesta haaveileva voi täyttää aarrekarttansa kokonaan itseään motivoivilla treenikuvilla. Eräs talonrakentaja teki fiilisaarrekartan talohankkeestaan ennen kuin rakentaminen alkoi. Uskon, että on niin monia aarrekarttoja kuin niiden tekijöitäkin.

Kyl. Se on muutto sitten seuraavaksi 4 h + k ja 115 m2.

Eilen sitten satuin muuten liittymään netissä Pinterest-palveluun, jossa pinnataan eli kerätään juurikin itseä kiinnostavia kuvia talteen omalle Pinterest-sivulle. Itse tein sinne kansiot muun muassa treenimotivaatiokuville, kotiin liittyville kuville ja mietelauseille. Tänään aamulla satuin sitten lukemaan Facebookista Almonda-valmennuksen blogipostauksen, jossa nimitetään Pinterestiä uuden ajan aarrekartaksi. Niin totta! Sitten muistin myös, että Oi mutsi mutsi kertoi aikanaan tekevänsä aarrekarttansa Pinterest-palveluun, muka laiskuuttaan, mutta hän taisikin vain olla trendien aallonharjalla.

Vaikka lähes inhoan askartelua (saako tuollaista edes äiti-ihminen ääneen sanoa..) ja itsekin olen siirtynyt ainakin periaatteessa perinteisen tyylin lisäksi digitaaliseen aarrekartta-aikaan, minusta on jostain syystä ihanaa selailla aikakauslehtiä ja leikellä kuvia tarkasti niiden ääriviivoja pitkin. Sitten vähän sommitella ja liimata juttuja kartongille. Ah, todella terapeuttista! Sitä paitsi askarteluseurana oli tytär, 10, ja tuntui siltä, että kerrankin teimme jotain vastaavaa yhdessä.

Ja tässä valmista settiä. Pohjapaperiksi valitsin tällä kertaa energisen ja kesäisen keltaisen.

Ja siitä ensimmäisestä kartasta vielä. En valitettavasti vielä ole uuden auton omistaja (tämä olisi tarpeen, voitte kuvitella, millaista on tunkea viisi ihmistä ja lastenvaunut Toyota Corollaan, eipä sinne muuta enää sitten mahdukaan) enkä myöskään ole päässyt New Yorkiin, mutta osa asioista on toteutunut. Huvittavaa oli erityisesti se, että leikkasin naisen tekemässä spagaattia ja liimasin sen aarrekarttaani, tavoitteenani treenata itseni spagaattiin. No, spagaatti ei vielä luonnistu, mutta kuvan mallin tapasin taannoin henkilökohtaisesti.

Jotkut pitävät aarrekarttatouhua tarhaikäisten puuhasteluna, mutta itselläni se selkeyttää niitä asioita, mitä minä haluan ja mitä minä toivon elämältäni. Se muistuttaa, mitä minun tulee tehdä, jotta toiveeni täyttyisivät. Ei se sentään niin mene, että sitä leikkaa, liimaa ja askartelee ja seuraavaksi joku soittaa ovikelloa, että tässä uuden autonne avaimet, madame.

Monet sanovat kuitenkin, että kannattaa miettiä tarkoin, mitä haluaa, sillä sen voi saada. Itsekin olin melko tarkka, esimerkiksi uudelta kodiltamme toiveeni on isojen ikkunoiden lisäksi tarkalleen 4 h + k, 115 m2, heh. Sitä odotellessa!

Itse säilytän aarrekarttaa esillä ja pysähtelen päivittäin vilkaisemaan sitä hetkeksi. Ajattelen, että toiveita todellakin kannattaa pohtia ja tarkastella arjessa, jotta saisi kartan toimimaan vielä tehokkaammin.

Visualisointi on tehokasta niin mielikuvissa kuin paperillakin. Jokainen meistä luo itselleen sellaisen elämän kuin tahtoo. Aina sitä vain ei meinaa uskoa, mutta kukaan muu ei voi tehdä elämästäsi sellaista, millaista sinä haluat sen olevan. Ja jos ei lainkaan edes tiedä, mitä elämältään toivoo, voi aarrekartta auttaa juuri selkeyttämisessä.

Iloisia askarteluhetkiä itse kullekin! (Ja kyllä, siinä todellakin oli ripaus sarkasmia mukana, minä kun niiiiiiiiin inhoan askartelemista)

P.s. Vielä ehtii osallistua arvontaan! Vastaisku ankeudelle on myös Facebookissa! Ja Pinterestiin ken tahtoo, minulta saa kutsuja, kommenttia vain alle.

Ilo(kin) on asennekysymys

Posted on by

Albert Einstein on sanonut, että Kuvittelukyky on tärkeintä. Se on esimakua elämän tulevista iloista.

Minusta on toisinaan aivan ihanaa vain olla ja kuvitella, luoda mielikuvia tulevasta. Minulla on useakin selkeä visio, jotka näen edessäni voimakkaasti. Yksi liittyy unelmaani, joka on nyttemmin muuttunut tavoitteeksi. Olen paikassa x, pukeutuneena pikkumustaan ja Christian Louboutinin suunnittelemiin punapohjaisiin korkokenkiin, jotka olen hankkinut itselleni palkinnoksi siitä, että jaksoin ahertaa unelmani todeksi. Kädessäni on lasi kuohuvaa ja kohotan juuri maljaa ja pidän kiitospuhetta. Olen valinnut kynsilakkani sävyn niin, että se täsmää täydellisesti asusteisiini. Kaikki minulle tärkeät ihmiset ovat paikalla. Voin hyvinkin kuvitella kehooni sen innostuksesta ja pienestä jännityksestä johtuvan kevyen kihertävän, kuplivan fiiliksen. Ihanata.

Toinen mielikuvani liittyy uuteen asuntoomme. Istun valtavankokoisen ruokapöydän ääressä täysin valkoisessa kodissamme, pöydällä on maljakko täynnä keltaisia ja punaisia tulppaaneja. Luen kirjaa ja juon kahvia. Selkäni takana seisoo korkea torni punaisia muuttolaatikoita. Ne odottavat tyhjentäjäänsä, mutta oloni on silti totaalisen harmoninen.

Kolmas mielikuvani liittyy pieneen Ivana Helsingin kenkälaatikkoon, jossa säilytän laskujani. Laatikko on täysin tyhjä, olen maksanut jokaisen laskun. Varmistan vielä laatikon tyhjentymisen kääntämällä sen ylös alaisin. Vaikka kuinka ravistan sitä, yhtään paperia ei leijaile lattialle jalkoihini. Oloni on helpottunut.

Minusta on tärkeää liittää mielikuvaan jokin tunne tai tuntemus. Että miltä asian tapahtuminen tuntuu kehossa ja/tai mielessä. En tiedä, kuuluuko niin tehdä, minusta se vain sattuu tuntumaan luonnolliselta ja vahvistaa mielikuvaa entisestään.

Voisin tietenkin kuvitella kaiken myös päinvastoin.  Se on itsestä kiinni, mitä tulevaisuudestaan ajattelee. Eikä mielikuvien luominen todellakaan tarkoita sitä, että eläisi jossain kaukana. Elämän parasta aikaa on juuri nyt! Silti kelailen niin, että on tärkeää oikeasti uskoa tavoitteisiinsa, haaveisiinsa ja unelmiinsa. Jos me itse emme edes usko niihin, kuka sitten? En jaksaisi enkä edes suostuisi viettää enää päivääkään marttyyriasenteella (elämä on paskaa, minulle ei tapahdu ikinä mitään kivaa, kaikki menee päin persettä) tai olemaan sellainen tyyppi, joka odottaa epäonnistuvansa jo ennen kuin on laittanut tikkuakaan ristiin asioiden eteen. Jos lähtökohta on noin negatiivinen, eivät fiilikset tulisi muuttumaan edes silloin, jos saisi koko maailman ihailun ja hanasta valuisi kultaa veden sijaan.

Elämässä moni asia on asennekysymys. Se on jännä, miten monen on silti helpompi tarrautua negatiivisiin mielikuviin, asenteeseen, odotuksiin, vaikka sellainen tekee olon huonoksi. Vaihtoehtona kun voisi ajatella, että elämä on helppoa (mitä se ei tietenkään aina ole) tai että elämä on ihanaa! Itselleni ainakin tulee hyvistä ajatuksista hyvä, iloinen ja innostunut olo. Tämä vaatii vähän harjoittelua niinä vastoinkäymisten hetkinä, jolloin tuntuu, että maailma litistää sinua juuri parhaillaan jalkojensa alle. Takapakkia tulee, mutta itselläni masistelut kestävät aina vain lyhemmän aikaa. Yhtäkkiä huomaa, ettei asiaa tarvitse edes ajatella, sitä vain on positiivinen, iloinen ja innostunut.

Oikeasti useimmasta elämän tapahtumasta tai tilanteesta voi tehdä hyvän hetken. Ei ehkä täydellistä, mutta hyvän. Riippuu pitkälti jokaisesta itsestä.

Tämänhetkinen todellisuus on tulosta ajatuksista ja teoista, jotka ovat jo tapahtuneet. Tämänhetkinen todellisuus voi muuttua täysin, kun alat muuttaa ajatuksiasi ja tekojasi.

W. Clement Stone sanoi, että Minkä mieli kykenee kuvittelemaan, sen se kykenee myös saavuttamaan. 

Nämä asiat eivät ole loppujen lopuksi mitään rakettitiedettä. Ne ovat melkeinpä niin loogisia, ettei niitä ymmärrä ajatella.

Joo, ulkona satoi äsken räntää, mutta ihan just on silti kesä ja pääsee saaristoon! Se on parasta!

Mielikuvien mahtava voima

Posted on by

Vietin tänään opettavaista, ajatuksia herättävää ja ilahduttavaa kurssipäivää. Lauttasaaressa sijaitseva NLP-Opisto oli ystävällisesti kutsunut minut mukaan hyvinvointipäiväänsä. Oli muuten mielenkiintoista huomata, että porukassamme oli mukana myös miehiä (45+), joista vain yksi saapui paikalle vaimonsa kanssa. Taisin olla ennakkoluuloinen, sillä tämä yllätti minut täysin!

Osa kurssilla käydystä asiasta oli minulle jo ihan tuttua, mutta sain sieltä myös uusia työkaluja ja inspiraatiota elämääni. Ja muutenkin, kertaus on opintojen äiti. Elämäntaito- ja henkisen kasvun asioissa ihminen tarvitsee aivan yhtä paljon treenausta kuin lihaskunnon muokkauksessa tai peruskunnon parantamisessa. Itse olen juuri sellainen, että mitä enemmän kelailen juttuja, sitä paremmin ne pysyvät päässä. Joskus asioita on tosi hyvä kelailla muiden ihmisten kanssa, se avartaa perspektiiviä.

Olen itsekin paljon pohdiskellut tunteita, niiden kokemista sekä mielikuvien luomista ja asioiden visualisointia, joista aina välillä kirjoittelenkin. Päivän aikana kävimme läpi juurikin tunteitamme ja sitä, missä kohtaa kehoa kunkinlainen tunne itsellä tuntuu. Minun oli helppo heittäytyä näihin mielikuviin ja löytää tunteeni sijainti. Esimerkiksi suru, ahdistus tai epätoivo tuntuu itselläni pakahduttavana, tummana, puristavana ja valtavana möykkynä rinnan kohdalla. Suuttumus, ärsyyntyminen tai jopa raivo taas on kuuma, epämääräinen, ympäriinsä räiskivä punainen kehoa ylöspäin nouseva tunne. Kun taas olen erityisen iloinen, koen suurta onnistumista tai fiilikseni on kaikinpuolin onnellinen, kuplii tunne joka puolella kehoani kuin sadepisarat meren pinnassa. Meille opetettiin keinoja, joilla pystyimme muuttamaan epätoivotun tunteen toisenlaiseksi. Kun musta möykky onkin yhtäkkiä kevyt pumpulipallero, se ei puristakaan enää niin pahasti. Tunteille voi antaa suuntaa tai niitä voi jopa pysäyttää. Viimeisintä treenasin suuttumuksen tunteeni kanssa.

Saimme myös muistutusta siitä, että kaikki mitä sanomme toiselle, luo hänen päässään mielikuvia. Myös kieltolauseet. Älä ajattele kirahvia. Mähän sanoin sulle, että älä ajattele kirahvia. No, älä ajattele myöskään norsua. Äläkä ainakaan norsua ja kirahvia yhdessä. Heh.

Itse sain hyvin paljon irti siitä, kun mietimme ensin mielessämme jotain itseämme häiritsevää asiaa. Sen jälkeen ajattelimme itselle täysin yhdentekevää asiaa ja sen luomaa mielikuvaa. Lopulta siirsimme häiritsevän asian höpöhöpöasian raameihin. Oli muuten jännittävä huomata, miten nämä jo ajatusvaiheessa olivat hyvin vastakkaisia juttuja. Häiritsevä asia oli itselläni kirkas, värillinen, liikkuva ja näin sen omin silmin. Yhdentekevä asia taas oli mustavalkoinen, himmeä, sumea ja reunallinen, jota katsoin kuin ulkopuolisena. Uskomatonta ja samalla ihan mahtavaa, miten pääkoppa toimii.

Kouluttajat Eevi Vepsä ja Sami Minkkinen loivat parivaljakon, joka toimi hienosti yhteen ja jaksoi pitää mielenkiinnon yllä koko päivän, siitäkin huolimatta, että kuopukseni oli herättänyt minut jo klo 5 yöllä. Ensitapaamisella muodostui minulle mielikuva, että Eevi oli vilkkaampi ja jotenkin tyyliltään ronskimpi ja Sami taas se rauhallisempi osapuoli. Päivän aikana sai nauraa, joten myös huumoripuoli oli kunnossa.

Päivä oli oikeasti tosi hauska. Oli jännä, miten lounaalla vieraiden, vasta tapaamieni ihmisten kanssa keksimme paljon puhuttavaa. Minua kiinnosti erityisesti se, miksi ihmiset olivat tulleet hyvinvointipäivään. Oli hauskaa vaihtaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa.

Myös nämä asiat jäivät mieleeni, osa vanhaa tuttua, osa uutta fiksua.

Muutos on vakio, kehitys on vapaaehtoista. Jokaisella on asiasta oma, erityinen mielikuvansa. Kannattaa miettiä ainaisten huonojen asioiden vatvomisen sijaan apeallakin mielellä sitä, mikä elämässä on hyvin. Muuttamalla mielikuvaan liittyviä uskomuksia näkemyksesi asiaan muuttuu. Ja erityisesti tämä: Se mihin uskot, vahvistuu tai antaa sinulle kuin luvan olla jonkinlainen. Eli kiteytettynä: En varmasti pääse opiskelemaan, koska en ehdi lukea riittävästi pääsykokeisiin. Tällainen ajattelumallihan antaa jo luvan ja vapautuksen itselle olla kokonaan lukematta, sillä sehän on turhaa, kun en kuitenkaan ehdi lukea riittävästi. Capiche?

Huomenna kun herään, en kiroa lumisadetta, kurjaa keliä, huonosti nukuttua yötä, vaan mietin, miten juuri tänään voin nauttia elämästäni. Siitä ainutkertaisesta ja ainutlaatuisesta. Suosittelen kokeilemaan!

Joskus ei näe metsää puilta, vaan tarvitsee jonkun ulkopuolisen ihmisen potkimaan itseään persuksille.

 

 

Kuvittele! Visualisoi!

Posted on by

Jo Albert Einstein tiesi kertoa, että kuvittelukyky on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Einstein totesi, että kuvittelukyky antaa esimakua elämän tulevista iloista. Saat kaiken, mitä kuvittelet.

Kuvittelu ja mielikuvaharjoittelu ovatkin tehokkaita keinoja päästä tavoitteisiinsa. Niitä suosivat niin huippu-urheilijat, elämäntaitovalmentajat kuin esiintyvät artistitkin. Itse suosin mielikuvaharjoittelua joskus vuosia sitten, kun koin joutuvani tiukkaan tilanteeseen, hienosti sanottuna mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Kun 12 vuotta sitten aloin ohjata ryhmäliikuntaa, jännitin ihmisten edessä olemista niin, että usein voin fyysisesti pahoin ennen jumppatuntiani. Sitten tajusin alkaa kuvitella tilannetta etukäteen, ja vaikka kädet täristen meninkin laittamaan musiikkia stereoihin, en enää tuntenut kuolevani siihen paikkaan. Myös ennen työhaastattelua tai vaikkapa vieraalla kielellä tekemääni haastattelua saatoin kuvitella tulevan tilanteen etukäteen. Käytin myös keinoa, jossa kuvittelin muiden olevan alasti. Silloin tilanteessa oli paljon helpompi olla lungisti.

Vuosiin en ole jännittänyt oikeastaan enää mitään. Minut paransi se, että altistin itseni jatkuvasti epämiellyttäviin tilanteisiin. Sekä ohjaajana että toimittajana työskenteleminen on tarkoittanut ihmisten edessä olemista ja esiintymistä, vaikka juuri sellaista joskus vuosia sittenkin vihasinkin. Siedätyshoito toimii.

Nyt olen alkanut käyttää mielikuvaharjoittelua jälleen, mutta hieman eri tavoin. En siis enää kuvittele sinun olevan alasti, kun puhun kanssasi, heheh.

Tänä aamuna, kun huristin pitkin Länsiväylää Helsinkiä kohti, kuvittelin ajavani sillä unelmien autolla, mustalla Land Cruiser -maasturilla. Miten tasainen ja soljuva ajonautinto olikaan! Tunsin uppoavani nahkaverhoiltuun penkkiin ja stereoiden äänikin soi kauniimmin kun omassa Toyotassani, josta toki kiitollinen olen siitäkin.

Olen myös epätyytyväinen painooni, vaikka se, kiitos kovan treenin, on siirtynyt uudelle, alemmalle, kymmenykselle. Ilman liikuntaa se ei jatka laskusuhdanteisessa suunnassaan, mutta samalla kun urheilen, olen ottanut tavakseni kuvitella itseni hoikempana. Katselen parin vuoden takaisia valokuvia itsestäni, kun olin tosi timmissä kunnossa. Hipellän kaapissa olevia, tällä hetkellä liian pieniä vaatteita. Tiedän mihin tähtään, ja nämä keinot sysäävät (treenin lisäksi) minua tavoitettani kohti.

Kun luo mielessään mielikuvia, joissa unelmat ovat jo toteutuneet, luo samalla tunteita ja ajatuksia siitä, että se mitä tavoittelet, on jo sinulla. Ja silloin se kolkuttelee pian ovellasi. Haaveita visualisoidessa on tärkeää epäröimättä keskittyä lopputulokseen.

Jostain luin vielä neuvon, että kannattaa keskittyä liikkuvaan mielikuvaan, sillä se on helpoin näky pitää mielessä. Niinpä tässä autoasiassakin näen itseni huristamassa pitkin Länsiväylää unelmieni autolla, enkä näe itseäni esimerkiksi autokaupassa potkimassa maasturin renkaita. Näen itseni kirmaamassa hoikkana pitkin Meri-Espoon upeita rantapolkuja.

Visualisointia voi myös harrastaa silloinkin, kun asiat eivät ole menneet aivan putkeen. Itse olen ottanut tavakseni käydä kulunutta päivää läpi ennen nukahtamista. Jos jokin asia on mennyt perseelleen, kuvittelen sen uudelleen ja annan sille onnellisen lopun. Eilen olin tuuraamassa sisäpyöräilyn perustuntia. Olin itse väsynyt, asiakkaat olivat jotenkin flegmaattisia muutamaa lukuun ottamatta ja kaiken kruunasi se, että toiseksi viimeisessä biisissä cd:ni alkoi jumittaa. Tunnin jälkeen vielä sain palautetta siitä, etten ollut kuulema tarpeeksi selkeästi ilmoittanut, mitä tehdään ja kuinka kauan, joten eräs henkilö ei ollut osannut säästellä voimiaan. (Siis häh, eikö millä tahansa tunnilla vedetä täysillä alusta loppuun… selkeää, eikä tartte mitään säästellä, hehe). No, kelasin tunnin sitten päässäni läpi lopettamalla sen täydelliseen sukseeseen. Sunnuntaina poljetaankin sitten taas kuin huomista ei olisi, sen lupaan.

Minkä mieli kykenee kuvittelemaan, sen se kykenee myös saavuttamaan, sanoi W. Clement Stone. Juurikin näin. Kannattaa kokeilla!

Ja nyt mä mielikuvaharjoittelen meille pitkät, itkuttomat ja katkeamattomat unet ensi yöksi ja ne perhanan ylähampaat sieltä ikenestä esiin.