Viime aikoina olen miettinyt kovasti sitä, miten voisin olla ekologisempi. Täysin vihreäksi hihhuliksi minusta ei ole, mutta toki tahtoisin antaa parhaan mahdollisen panokseni maapallomme puolesta.
Olen ihan tyytyväinen itseeni, sillä mielestäni olen edennyt asiassa, vaikkakin pienin askelin. Olen lopettanut turhan shoppailun, hankin mieluummin käytettyä ja pyrin kierrättämään kaikkea aina aikakauslehdistä vauvanruokapurkkeihin. Silloin kun hankin jotain, pyrin ostamaan laatua tai ainakin kestävää ja suosin mahdollisuuksien mukaan kotimaista ja luomua. Kaupassa vältän mahdollisimman pitkälle pakattuja tuotteita, jos saman saa tiskiltä paperiin käärittynä. Annan lahjaksi mieluiten tarpeellisia asioita ja lahjakortteja kuin krääsää. Työhuoneeni kahvilassa ostan nykyään kahvin omaan kuppiin kertisastioiden sijaan. Sitä paitsi kahvi maksaakin silloin vähemmän.
Autosta en voi enkä halua luopua, sillä olenhan kolmen lapsen äiti, espoolainen ja työn takiakin reissaava. Niin askeettiseksikaan en aio ryhtyä, että lopettaisin matkustamisen kokonaan, mutta viime aikoina ei ole ainakaan tullut lenneltyä pitkin Eurooppaa hajuvesi- tai autolanseerauksien vuoksi omatunto soimaten. Heh.
Ajattelin näin, että yrittäisin jokainen päivä tehdä jonkin asian ekologisemmin seuraavan kuukauden aikana. Törmäsin jossain blogissa SPR:n kestohedelmäpussiin, jonka voi tilata muun muassa täältä. Tilasin jo omani, tilaa sinäkin. Suomessa kuulema säästyisi 125 miljoonaa muovista hedelmäpussia vuosittain, jos neljäsosa kotitalouksistamme alkaisi käyttää kestopusseja. Ei paha!
Ystäväni, se älyttömän viisas nainen, lähetti minulle tänään hyvin kiinnostavan linkkivinkin. Hihih, älyttömän viisas, melko ristiriitaisesti sanottu, mutta tiedätte, mitä tarkoitan. Kunhan tänään saan ipanat unten maille, tutustun tuohon elämänmuutosten toteuttamiseen, henkilökohtaiseen kasvuun ja ihmissuhteiden haasteisiin suuntautuneeseen filosofiseen hommeliin.
Opettajan lahjaksi ostettu ruusu meinasi tänään kadota parempiin suihin. Piksu oli vauhdissa.
