Ihmissuhteista

Odotan jo malttamattomana kolmea tulevaa päivää ja Les Mills Bodycombat -koulutusta. Eilinen Bodypump tuntuu tosin jumittavan erityisesti reisiä ja rintalihaksia, mutta sillä se lähtee, millä on tullutkin! Eli ei muuta kuin treenaamaan niin kuin huomista ei olisi. Ja voi olla, että jos en saa kunnolla nukuttua, se huominen ei ehkä koitakaan. Ainakin eilen sydän hakkasi sen verran rivakkaa tahtia treenin huippukohdissa, että vähempikin olisi riittänyt.

Muutenkin on hyvä päästä päästelemään turhia höyryjä combatin pariin. Olen nukkunut siis jo viikon verran todella huonosti ja väsyneenä minusta sukeutuu ikävä ihminen. Taapero sen sijaan vetää jopa 12 tuntisia sikeitä, mutta itseäni valvotuttaa (ja vatuttaa). Myös urheilunpuute kiristää kupolia. Huomenna aloitan siis elämäni parempana ihmisenä noin miljoonannen kerran.

Tuli muuten mieleeni sellainen juttu, että ole sitä itse ensin, mitä odotat muilta. Tämä mainio ohje pääsee välillä itseltäni hukkaan. Erilaisten ihmissuhteiden tila kertoo siitä, mitä annamme itsestämme toisille. Jos ihmissuhteen, oli kyse sitten puolisosta, lapsista, sukulaisista, ystävistä, työkavereista tai vaikkapa naapureista, kanssa menee loistavasti, olemme antaneet itsestämme varmasti paljon hyvää, näyttäneet positiivisia puoliamme, jakaneet iloa, rakkautta ja aikaamme. Olemme olleet kiinnostuneita toisesta ja arvostaneet häntä. Jos suhteessa menee päin persettä, on ehkä hyvä miettiä, miten paljon siihen on itse panostanut vai onko lietsonut enemmänkin pahaa tuulta ja negatiivisuutta. Onko ollut läsnä toiselle?

Jos aina ajattelee, että sen toisen on oltava ensin jonkinlainen, jotta suhde toimii, on hakoteillä. Se voi olla, että elämä valuu hukkaan odotellessa. Ja entäpä, jos se toinen kelailee juuri samoin? Kyllä se niin menee, että itse kannattaa näyttää esimerkkiä.

Keskimmäiseltäni synttärilahjaksi saamassa Rhonda Byrnen Voima-kirjassa (Wsoy 2011) sanotaan, että Et saa elämässäsi mitään, ellet anna sitä ensin itse. Kylläpä muuten lapset tietävät, mistä äiti innostuu, hih.

Byrnen mukaan pystymme muuttamaan välittömästi mitä tahansa ihmissuhdetta etsimällä toisesta piirteitä, joita rakastamme, arvostamme ja joista olemme kiitollisia. Ja että kun etsimme toisesta enemmänkin hyvää kuin kiinnitämme siihen huonoon huomiota, alkaa tapahtua ihmeitä.

Tulen kirjoittamaan väliaikatietoja koulutuksesta, mikäli selviän siitä tolpillani!

Ihanaa loppuviikkoa!

Turkkilaiset ruusut saivat minut aivan hullaannuksiin!

 

 

 

 

 

 

 

Pari sanaa ihmissuhteista

Löysin Kallion kirjastosta ihan huipun kirjan. Ruotsalaiskaksikko Anna Kåverin ja Åsa Nilsonnen kirja Toimiva yhteys (Edita 2009) vaikuttaa visuaalisesti tooooodella pitkästyttävältä, mutta onneksi aloin selata sitä, sillä sisältö on asiaa. Opus teki minuun heti vaikutuksen lauseellaan Kirjamme lähtökohta on, että eläminen yhdessä toisten kanssa on vaikeaa. Heh. Juu, vaikeaa toisinaan, mutta onneksi myös ihanaa, oli kyse sitten pari-, sukulaisuus- tai ystävyyssuhteista.

Joka tapauksessa, kirja tarjoaa runsaasti esimerkkejä, joihin on helppo samaistua. Esimerkiksi Jonatan ja Erik alkavat riidellä siitä, että Erik ei ole vienyt roskapussia, vaikka lupasi. Pussi on seissyt eteisessä koko päivän ja eiliset katkaravunkuoret ovat alkaneet haista. Nå daa, en ehkä tiedä mitään kammottavampaa! Pian parivaljakko ei puhu vain päivän roskapussista, vaan Erikin toivottomuudesta ja kaikista vanhoista viemättömistä roskapusseista. Kuulostaako tutulta? Mitä nopeammin ymmärrämme sen, kuinka turhaan useimmiten koettelemme ihmissuhteitamme, sitä helpompi on laittaa hommalle stoppi, kun tulee sellainen fiilis. Räyh.

Kirja antaa myös käytännön neuvoja ihmissuhteiden suossa tarpomiseen. Ja hei, useinhan se syy ei ole siinä toisessa, vaan omassa itsessä. Tai vielä tarkemmin, vika on usein omissa ajatuksissa.

Kirjassa todetaan, että usein ajattelemme, että yhdessä elämisen ja olemisen vaikeus (missä tahansa ihmissuhteessa) johtuu ympärillä olevien ihmisten ominaisuuksista. Eli siitä, kun Pirkko nyt on tollanen kun on ja Veikkokin kun on niin hankala, että. Tadaa, peiliin katsomisen paikka, kenties.

Itse ajattelen, että usein yhteiselo ystävän, puolison, sukulaisen tai naapurin Leenan kanssa on myös oman toiminnan tulosta. Mielekkään ihmissuhteen luominen vaatii aikaa, tahtoa, panostusta ja intoa. Se tuppaa usein arjessa unohtumaan. Ei jaksa, ehdi ja kykene, kun on aivan rikkipoikkikaputt.

Ja entäs sitten ne negatiiviset piirteet, joita toisessa ei vain tahdo kestää? Se, minkä valitsemme huomion kohteeksi, kasvaa suuremmaksi. Ajattele siis hyvää! Meissä kaikissa on puutteemme, myös sinussa ja minussa. Mutta onneksi on paljon positiivisia piirteitä. Ja juuri niitä ihania asioita kannattaa ajatella. Mitä sitten, jos hän ei vienyt roskapussia? Hän on kuitenkin maailman empaattisin ja välittävin henkilö.

Ja sitäpaitsi: Ajatukset ja tunteet, joita toinen ihminen sinussa herättää, pohjautuvat useimmiten omiin kokemuksiisi ja sinun arvoihisi. Me olemme erilaisia. Miksi emme aina muista sitä? Hylkää käsitykset itsestä ja toisesta. Näe se, joka on edessäsi, juuri nyt ja tässä. 

Usein asiat, joita emme voi rakastaa tai hyväksyä toisessa, ovat sellaisten asioiden peilikuva, joita emme voi rakastaa tai hyväksyä itsessämme. Auts. 

Ensi kerralla kun olet aikeissa alkaa mäkättää viemättömästä roskapussista, muista nämä:

1) Ajatus on vain ajatus.

2) Ota vastaan asiat, myös ne, jotka eivät sinua miellytä, ja anna niiden olla.

3) Toimi aktiivisesti tosiasioiden pohjalta. Älä oleta tai luule tietäväsi. Kysy, jos asia on epäselvä.

4) Ajattele toisin. Kun näet toisen käyttäytymisen erilaisesta näkökulmasta, koko asia voi muuttua.

5) Hyväksy se, että toisella ihmisellä on edessään aivan eri näköala kuin itselläsi. Hän näkee saman asian, mutta omalla tavallaan.

6) Ilmennä itsessäsi ominaisuuksia, joita haluat nähdä toisessa.

7) Ole sellainen ihminen, johon itsekin haluat tutustua.

Vähänkö repesin, kun kaiken tämän parin päivän pohdiskelun jälkeen törmäsin tähän:

Kah, ketä tässä nyt uskoa?