Täältä tullaan! Toivossa on ainakin hyvä elää.

Kävin eilen hakemassa Helsinki Day Spa:sta valituksen vastaisen rannekkeen (8 e, 1 e hyväntekeväisyyteen). A complaint free world.org:in ranneketta on siis tarkoitus käyttää 21 päivää, sillä tuo on tutkimusten mukaan se aika, jossa ihminen saa riittävästi toistoa ja pystyy muuttamaan käytösmallejaan. Kun tai jos valittaa ennen kuin tuo 21 päivää on täynnä, ranneke siirretään toiseen käteen ja päivien laskeminen alkaa alusta.

Olen käyttänyt ranneketta vasta vajaan vuorokauden, mutta jo nyt huomaan, kuinka se tukkii suuni aika näppärästi. Eilen tosin yritin löytää pääpostin sisäänkäyntiä. Kävin vanhasta tottumuksesta ensin kahden oven takana eri puolilla isoa taloa kunnes löysin nykyisen sisäänkäynnin. Kuljin yhtä matkaa naisen kanssa, joka myös etsi pääsyreittiä postiin. Ah, mikä oivallinen valituksen paikka tämä olisi ollut. Ja olikin: ranneke vaihtoi kättä ensimmäisen varttitunnin jälkeen!! Alku ei siis ollut kovin lupaava. Voi minua.

No, illalla sitten lukuisia marmatuksen aiheita olisi löytynyt ihan tiskaamatta jääneistä astioista muutamaan muuhun aineelliseen seikkaan, kuten saamatta jääneeseen palkkaan, mutta ranneke sulki suuni oivallisesti ja päivällä hetkellisesti vaivannut alakulokin poistui. Vaikka illalla nukahdin jo ennen kymmentä, aamulla oli vaikeaa nousta. Kevätväsymystä ilmassa! Sen sijaan, että olisin valittanut väsymystäni, olin hiljaa. Ja varsinainen yllätys tapahtui juuri, kun olin alkamassa pukea kaksivuotiasta ulkovaatteisiin ja bussi, jolla vielä ehtii dagikseen aamupalalle, olisi pysäkillämme noin 13 minuutin kuluttua. Sitten tulikin suunnitelmiin muutos, lapsi auliisti kertoi, että vahinko oli käynyt eikä se ollutkaan mikään pieni vahinko. No, ei muu auttanut kun äkkiä vaatteet vaihtoon, pesulle, uudet vaatteet kaapista, ulkovaatteet ja sitten rattaita työntäen ja reppu selässä juosten pysäkille. Ah, suorastaan pakahduin tarpeesta lähettää edes valivalivali-tekstari puolisolleni, joka oli jo pelastautunut töihin, mutta kas, ranneke oli liimaannut huuleni yhteen enkä siis näpyttänyt viestiäkään. Hyvä minä!! Ja sitä paitsi oikeasti olen kaksveestä ylpeä, vahinkoja sattuu hyvin harvoin, kun ottaa huomioon, että tyyppi vasta harjoittelee vaipattomuutta ja ikää on tänään 2 v 3 kk!

Ranneke sai minut olemaan myös yhtymättä sääkeskusteluun, joka oli… no, aika turhaa valittamista. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee, ikinä se ei ole jäänyt tulematta! Minullekin alkaa talvi riittää, mutta olen pyrkinyt ajattelemaan asiaa niin, että kevään ja kesän tuleminen tuntuu varmasti aivan mahtavalta tämän hyytävän tuulen ja kylmyyden jälkeen.

Olen tästä valittamisesta kirjoittanut ennenkin niin blogissa kuin aikakauslehdissä ja faktahan on, että valittaminen on meille myös helppoa ja turvallista small talkia. Vaikka valittaminen yhdistää, ajatelkaapas, miten paljon virkistävämpää on puhua hyvistä asioista. Toki aiheesta saa sanoa, mutta monelle valittaminen on vain huono tapa. Sitä paitsi oli tilanne kuinka haastava tahansa, valittamisella se ei parane, vaan usein oma olo vain pahenee valittamisen myötä. Kun pyrkii ajattelemaan valoisasti, voi itsekin paremmin, vaikka tilanne olisi vaikea.

Mielestäni en valita kovin paljon, mutta rannekkeen myötä huomaan, että vielä on karsimisen varaa valittamisessa ja siitä irtipääsemisessä tällainen muistuttaja on oivallinen. Kaverini totesi, että jos hän alkaisi käyttää kyseistä ranneketta, työkaverit ihmettelisivät miksi hän on kolme viikkoa puhumatta, heh! Nooooo, hienoa on jo se, että turhan valittamisen tiedostaa. Jos sitä ei edes huomaa, miten muutostakaan voisi tapahtua. Jokaisen pikku asian ei kuitenkaan kannata antaa vaivata itseään. Buu, ihan turhaa! Enemmänkin elämän kannattaa antaa virrata sellaisena kuin se on. Emme tietenkään voi pitää joka asiasta, ihmisestä tai tilanteesta johon joudumme, mutta useimmilla asioilla on vähintään kaksi puolta. Elämä ei ole vain mustaa ja valkoista.

Tänään muuten vietetään onnellisuuspäivää. Tosi hyvä, että tällainen teema nostetaan esiin, mutta itse hieman ihmettelin tuota nettilehtien otsikointia, että “Tänään on lupa olla onnellinen.”

Kyllä se vain niin on, että onnellisuuteen ei kukaan taida lupia jaella, paitsi me itse. Itse olenkin antanut itselleni luvan olla onnellinen ihan joka päivä. Ja samalla todellakin tiedostaen sen, ettei se arki ole aina niin ruusuilla tanssimista. Onnellisuuteen, unelmiin ja elämään yleensäkin lukeutuu koko tunteiden kirjo ja hyvä niin. Itse voi valita, ja pitääkin. Kukaan muu ei pysty tekemään päätöksiä puolestamme.

Kepeää keskiviikkoa!

Hieno on! Jännä, että tällaisella kumirannekkeella voi olla niin iso vaikutus. Ja kas, joku tarvitsee litran käsirasvaa ja jonkun ihanan käsihoidon tämän hyytävän pakkaskauden jälkeen!

Lainasin ranneketta kaksveelle siksi aikaa, että saatiin vaatteet päälle. Kekseliäs lapsi!

P.s. Tässä vielä kaverini blogi, joka laittaa miettimään myös omaa arkea ja elämän realiteetteja. Minusta on upeaa, miten Marika pukee rohkeasti ja koskettavasti ajatuksiaan ja tunteitaan sanoiksi, vaikka elämäntilanne juuri nyt on haastava.