Tag Archives: Fit-lehti

Se erilainen torstai-ilta

Posted on by

Kylläpä on outoa olla kotona ilman lapsia, erityisesti sitä pikku ihmistä, jonka ensimmäinen yökyläreissu nyt pian 16 kuukauden ikäisenä on mennyt nappiin. Onneksi saamme pienen herranterttumme ja isommatkin lapsoset pian kotiin. Omituista oli myös eilen körötellä bussilla kohti isoa kirkkoa ilta-aikaan. Ja toki podin ennen lähtöä pienimuotoista vaate-, laukku-, lihavuus-, ja itsetuntokriisiä, heh.

Kaikki meni kuitenkin hienosti, Mustaschin keikka oli tosi jees, vaikka bändi soitti lähes läpi koko uuden levynsä, joka itselleni oli melko vieras. Olen soittanut bändin vanhempia biisejä sisäpyöräilytunneillani, hauskaa oli kuulla niitä nyt livenä. Ja kappas, kehenpä sitten törmättiinkään Tavastian ulkopuolella, bändin laulajaan. Minä menetin yhtäkkiä kykyni puhua ruotsia, mutta puolisoni ystävällisesti kysäisi hemmoa kuvaan kanssani, ja tässä se tulee.

Min dröm blev sann, lol.

Tack Ralf! Hejdå Ralf!

Oli virkistävä ilta, mutta enpä ole osannut kaivata kahteen vuoteen lainkaan iltarientoja. Tekee kuitenkin hyvää joskus tuulettautua. Joten ehkä jatkoa seuraa hieman aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä.

Karppaamisesta vielä sen verran, että olen päättänyt ottaa nyt tämän päivän ja ehkä huomisenkin hieman rennommalla kädellä. Pohjekrampit vaivaavat yhä ja erityisesti pohjelihakset ovat ihan jumissa. Eilen polkaisin reippaan spin75-tunnin ennen hauskanpitoa, ja se tuntuu yhä painavan jäsenissäni.

Uudesta Fit Karppaaja -lehdestä luinkin, että krampit ovat yleinen vaiva vhh-dietin alkuvaiheessa ja muutenkin keho palautuu kovasta treenistä ilman hiilareita paljon hitaammin. Lehdessä luki myös, että karppaava himotreenaaja voi hyvinkin joka kolmas päivä nauttia lähes normimäärän (150-300 g) hiilareita. Olettaisin, että tärkeää on vain katsoa, millaisesta ruoasta ne tulevat. Edelleenkään ei tee mieli pullaa, karkkia tai mitään muitakaan herkkuja, mutta palautuakseni eilisestä aion tänään syödä tortilloja, namskutti.

Tuntuu sunnuntailta, mutta nyt on perjantai! Jihuu!

Glad påsk!

 

Uusi Fit Karppaaja -kaupoissa!

Posted on by

On ehkä vaikuttanut hiljaiselolta töiden suhteen, mutta kyllä niitäkin on tullut tehtyä.

Tänään ilmestyi uusi Fit Karppaaja -lehti, johon minulla oli ilo haastatella kahta upeaa naista, Raakelia ja Saria. Kumpainenkin oli tehnyt aivan uskomattoman elämäntaparempan. Lisäksi lehdessä on kirjoittamani minijuttu maajoukkuehiihtäjä Anne Kyllösestä, joka hiihtää huipulla ilman viljatuotteita.

Uudessa Fit Karppaaja -lehdessä on mahtavia onnistumistarinoita. Ja upea Raakel kannessa.

Viime viikolla ilmestyi Cosmopolitan, jossa on muistia ja sen parantamista käsittelevä artikkelini. Ja ylihuomennakin taitaa ilmestyä myös muuan lehti, jossa on pari juttuani.

Ja muistijuttuni alkaa sivulta 97! Kipi kapi lehtikipsalle.

Tänään vietin aamupäivän Fit-lehden jumppakuvauksissa aivan mahtavan upean mallin, myös muun muassa Unisportilla ohjaavan Veronican kanssa. Kevään mittaan on siis tulossa tykkiliikkeitä kaikille kotijumppareille. Kauden treenivaatteet ovat muuten ihan törkeen makeita! Upeita leikkauksia ja kirkkaita värejä: pinkkiä, oranssia, punaista, turkoosia. Tässä joutuu treenivaateostoksille heti, kun kiloja on muutama vähemmän. Ja kyllä vain, minun on aivan pakko panostaa yksiin haaremimallisiin jumppahousuihin.

Ja tästä päästäänkin sujuvasti siihen toiseen asiaan, kärsimättömyyteen, jota olen kokenut viime päivinä. Toivoisin, että tuloksia näkyisi nopeammin, mutta pah. Ainoa mitä esimerkiksi sunnuntain lenkistä jäi käteen olivat aivan tajuttoman kipeät pohkeet ja etureidet. Miten voikaan olla, että vaikka olen koko talven sisäpyöräillyt ja myös bodypumpannut (tällä hetkellä käytän tangossa 12,5 tai 15 kg per pää eli siis 25 tai 30 kg yhteensä) saan jalkani noin tuskaisen tuntuisiksi yhdestä pikku pikku juoksentelusta. Aargh. Olisi pitänyt venytellä, heh. Urheilija ei tervettä päivää nää.

No ehdin varmasti toipua torstaiksi, jolloin minulla on oma 75 minuutin sisäpyöräilyni. Aika hyvä fiilis muuten, tällä hetkellä tunti näyttää olevan buukattu täyteen. Kello 15 aloitusaika kun ei normisti ole ainakaan virka-aikaan työssäkäyvälle paras mahdollinen, mutta pääsiäinen näköjään vaikuttaa suotuisalla tavalla. M a h t a v a a päästä fiilistelemään täydellä salilla Meilahdessa, jei!

Kevään eka lenkki!

Posted on by

Hahaa, juoksukausi on korkattu, ja vieläpä ihan vapaaehtoisesti. Kävin vähän tyyppäämässä seitsemän kuukauden juoksutauon jälkeen miltä homma tuntuu, ja hyvältähän se tuntui.

Matka: 5,16 km

Aika: 29,28 min

Keskinopeus: 5,42 min/km

Maasto: Pitkää suoraa ja loivia, pitkiä mäkiä, muutama reippaampi nousu. Asvalttitie.

Asu: Pipo, sormikkaat, Niken juoksutrikoot, Niken toppi, pitkähihainen ohut trikoopusero, Icepeakin tuulirotsi, viime vuonna saadut Adidaksen tossut. Ei tullut kylmä, hiki tuli, yhtään ei paleltanut.

Appsi: Runmeter on huippu. Se mittaa matkaa, aikaa, keskinopeutta ja piirtää vielä kartankin juoksulenkistä.

Fiilis: Koko lenkin ajan hyvä, mutta vasta viimeisen 10 minuutin aikana juoksu lähti todella käyntiin. Kevyt hengästyminen oli päällä erityisesti alkuvaiheessa, taisin lähteä liian kovaa liikkeelle.

Musa: Astrix: Techno Widows (GMS Remix). Siis ihan todella kuuntelin koko lenkin ajan samaa biisiä! Hyvä meininki. Kuulokkeina olivat superhyvät ja istuvat Boset, jotka mainitsin myös pari kuukautta sitten Fit-lehdessä olleessa kuulokkeet treeniin -jutussa.

Erityistä: Kävin lenkillä tyhjällä vatsalla, eikä se tuottanut ongelmia. Söin aamulla klo 10 omeletin, jossa oli pekonia, kahta eri juustoa ja herkkusieniä. Koko päivänä en ollut lainkaan nälkäinen, join vain pari kuppia kahvia. Lenkille lähdin kahdeksan tuntia päivän ainoaa ruokailua myöhemmin, eikä se vaikuttanut jaksamiseen mitenkään. Sen jälkeen toki söin ja hieman hiilareitakin.

Ja nyt sitten pitää arpoa sohvan ja venyttelyn väliltä… Kumpihan mahtaa voittaa, heh.

Sporttista alkavaa viikkoa itse kullekin!

Ensi viikon tavoite 2 x 30 min. ja 1 x 60 min. lenkkiä. Pääsiäisen kunniaksi, hih.

Voihan treenivajarit!

Posted on by

Liikuntavajareista kärsivä täällä hei! Takana on yhdeksän pitkää päivää ilman urheilua. Huomenna yritän ehkä kipaista jonkun puolituntisen lenkin, mikäli aamu ei ala enää näin kröhäisenä kuin vielä tänään. Odotan innolla tulevan (loppu)viikon pumppi- ja sisäpyöräilyohjauksia. Tsaijai, veikkaanpa, että saattaa tulla lihakset kipeiksi. Se ei haittaa, sillä sillä se lähtee, millä on tullutkin. Ei muuta kuin lisää painoa tankoon ja vähän isompaa vastusta pyörään. Mutta juuri nyt minulla on aivan pakottava tarve päästä hikoilemaan ja endorfiinihumala suorastaan huutaa nimeäni. Ah miten iloitsen siitä, että olen huomannut todella kaipaavani liikuntaa. Heti kun lumet sulavat lopullisesti, ajattelin alkaa taas juosta vaunujenkin kanssa. Kun parikymmentä kiloa painavien menopelien kyydissä on vielä viisitoista kiloa jälkikasvua, on se kumma, jos ei jenkkakahvat ala kuihtua vyötäröltä.

Oletteko muuten huomanneet, että Fit Karppaaja tulee taas ensi kuun alussa! Kirjoitin lehteen kolme juttua, joten odotan sen ilmestymistä itsekin innostuneena. Ja muutenkin aion lukea sen tällä kertaa kannesta kanteen, onhan minulla karppaamista takana jo kunnioitettavat 1,5 päivää! Hahaha! Saa nähdä, kuinka pitkä projekti tästä innostuksesta tulee. Eniten ylpeä olen siitä, että pystyin antamaan Maraboun taivaallisen helnöt-suklaalevynjämäni lapsilleni, ja vaikka keittiön tasolla on koko viikonlopun lojunut avattu Pantteripussi, minun pikku sormeni eivät ole salaa eivätkä edes vaivihkaa kurottaneet sinnepäinkään. Minä pystyn tähän! Tiedän, että tämä kerta on erilainen. Nyt olen nimittäin tosissani. Päätin jo, että kun olen laihtunut viisi kiloa, hankin itselleni uudet motivaatiofarkut.

Tämän viikonlopun ties kuinka mones ilon aihe oli se, että Hidasta elämää -sivuston postaukseni onnellisuudesta ovat kovin tykättyjä. Tässä uusin blogikirjoitukseni, olkaa hyvä. Pyrin kirjoittamaan Onnen äärellä -blogiani kahdesti viikossa.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki on vain niin tosi jees. Olen hyvin hyvin kiitollinen tästä olotilasta ja kaikesta siitä hyvästä, mikä erityisesti viime aikoina on löytänyt luokseni. Kiitos kiitos kiitos.

Vielä pieni ajatus illan ratoksi. Olen poiminut sen Titti Holmerin kirjasta Onnellinen nyt – Käytännön opas tietoiseen läsnäoloon. Kirjaan törmäsin Suvin blogissa.

Tärkein ihmissuhteesi on suhde itseesi, mitä ajattelet itsestäsi, kuinka arvostat itseäsi, miten käytät aikaasi, miten kohtelet kehoasi ja tunteitasi. 

True dat. Ei lisättävää.

Upeaa alkavaa viikkoa!

Voi ei! Taas tolla mutsilla on jalassa noi punaset pillit. Mä leikin kyl nyt, etten mä tunne sitä. Siis daa, kuka toi täti tos mun vieres oikei on??!!Noi on ne samat byysat, joista systeri kysyi siltä, että aikookse siis todella lähtee noi jalas sinne riparivanhempaininfoon. Huhhuh. Pitää ehkä pyytää, et faija polttaa noi. Karmeet.

 

 

Kuusi-nolla

Posted on by

Vähän on olo, etteivät tämän viikon tunnit tahdo riittää, mutta taotaan nyt, kun rauta on kuumaa. Hyvä fiilis siitä tosin tulee, että on haluttu työrintamalla. Ja näinhän tämä friikun elämä kulkee, ensin on seesteisempää ja sitten taas viedään kuusi-nolla. Mutta minä nautin. Joka sekunnista. Mahtavaa, kun intoa riittää taas työhön ja ohjaamiseen. Se johtuu siitä, että yksivee nukkuu taas.

Kyl! (Kuva netistä)

Jumppatuurauksia en ole kyllä uskaltanut ottaa tälle viikolle, kun sunnuntaikin menee kurssilla. Treenaamaan pitäisi päästä, mutta ulkona juokseminen ei houkuttele katastrofaalisen lumitilanteen vuoksi. Ehkä jumppaan huomenna kotona, olenhan tekemässä uusia kotijumppasarjoja Fit-lehteen, ja liikkeitä pitää vielä testailla ja hioa.

Odotan kyllä innolla kevättä ja sitä, että pääsen taas ulos juoksentelemaan. Minulla on tapana kuunnella musiikkia aina, kun juoksen. Uudessa Fit-lehdessä on muuten juttuni treeniin sopivista kuulokkeista, vilkaiskaahan. Itse tykästyin eniten vartavasten henkilökohtaisesti juuri minun pikku korviini (ja tämä on totta, korvakäytäväni olivat kuulemma erityiskapeat, hih, meriitti kai sekin) valmistettuihin Orelon kuulokkeisiin. Oli muuten jännä hetki se, kun istuin vilkkaasti liikennöidyllä Hämeentiellä sijaitsevassa putiikissa silikonivalut korvissani enkä kuullut mitään. Aivan kuin taivaassa olisi ollut, ainakin näin kolmen mekastavan lapsukaisen äidin näkökulmasta. Silikonivalumuotit lähetettiin sitten Saksaan. Paluupostissa tulleet kuulokkeet istuvat korvissani niin tiiviisti ja täydellisesti, että saan olla varovainen, etten jää mopon alle Kauklahdenväylällä. Korvien kannaltakin ne ovat muuten oivalliset, sillä musiikkia ei tarvitse tykittää niin täysillä, kun ulkomaailman äänet eivät pääse läpi.

Itse asiassa pääsenkin jo aikaisemmin juoksemaan kuin keväällä, kun osallistun tässä kuussa Adidaksen tilaisuuteen olympiastadikalla. Oletteko muuten huomanneet, että Facebookiin on perustettu sivu Stadikan pelastamiseksi, sehän on päässyt rapistumaan huonoon kondikseen. Kannattaa käydä tykkäämässä Stadikkatalkoista. Minulla ja stadikalla on pitkä ja kiihkeä suhde, kävin siellä treenaamassa jo ihan junnuna, jolloin harrastin muun muassa karatea ja ju-jutsua. Stadika on yksi stadin maamerkeistä ja myös viehätyn sen ajan muotoilusta ja arkkitehtuurista.

Harkitsen tänä keväänä puolimaratonin ottamista tavoitteeksi. Olisi mahtavaa saada juoksuseuraa, anyone? En usko puolimaran tuottavan ongelmaa, kulkihan Naisten kymppikin viime vuonna lähes kylmiltään ja kepeästi alle tunnin. Tuolloin olin vaalea, tuhdimmassa kunnossa kuin nyt ja juoksupäivän aamun kruunasi se, etten mahtunut sponsoritrikoihini! Hahahahaha! Voitteko kuvitella! Minua naurattaa vieläkin. Sehän on hyvä taito, että osaa nauraa itselleen, eikö? Nauroin makeasti myös silloin kerran, kun jumppahousuni tarrautuivat kesken ohjaamisen stereoräkkiin ja repesivät.

Piti vielä tehdä töitä, mutta silmät tuntuvat väsähtäneiltä. Tämä tyttö taitaa käpertyä sohvalle, katsoa roskaa telkkarista ja sitten painella koisimaan.

Hyvää yötä!

Päivä ballerinan kanssa

Posted on by

…Ei sentään ballerinana, luojan kiitos.

Uudessa Fit-lehdessä oli muutama kirjoittamani artikkeli. Pääsin hiljattain seuraamaan balettitanssija Tiina Myllymäen työpäivää. Mainio juttuidea muuten tuli ohjaajakollegaltani Jenniltä, suurkiitos siitä vielä hänelle! Olipa hauskaa ja erilaista päästä Suomen Kansallisoopperan kulisseihin. Erityisesti nautin balettitanssijoiden treenien seuraamisesta kuin myös totta kai itse näytöksestä. Oopperan meininki on ihastuttavan kansainvälistä ja boheemiakin. Tosin treenien väliajalla tunnelma oli kuin yläasteen välitunnilta. Porukkaa makaili pitkin käytäviä ja iloinen juttelu ja nauru kaikuivat kauas. Balettitanssijan ura on monen pikku tytön haaveammatti, mutta samalla myös kovaa duunia, josta glamour voi olla kaukanakin.

Lehdessä on myös parisuhdejuttuni, joka saattaa herättää itse kussakin tuntemuksia. Annatko tilaa kumppanillesi vai jyräätkö hänen mielipiteensä? Lukijoiden ongelmiin otti kantaa Väestöliiton mainio parisuhdeterapeutti Minna Oulasmaa.

Ja viimeiseksi. Löytyykö sinun kaapistasi pölyttynyt jumppapallo? Nyt on oikea hetki kaivaa se ja keskivartalon uuma esiin. Parhaat keskivartaloa kohentavat jumppavinkit ovat nyt uudessa lehdessä.

Kipi kapi lehtikikkarille!

Työasiaa

Posted on by

Netistä löytyi muutama linkki kirjoittamiini juttuihin:

Fit-lehden 250 päivää muutostähtien hienosta lopputuloksesta on mahdollista lukea täältä.

SATOn Kotona-lehdessä (3/11) on asiaa matoista.

Ja löytyipä linkki jo kuopatun Kulttuurilehti Illuusion juttuunkin, jossa pohditaan, onko vaatesuunnittelu liian tavallista taiteeksi.

Ja tänään kaupassa: Anna-lehdessä on kirjoittamani juttu “21 konstia parempaan uneen”. Liekö Piksu, 11 kk, lukenut juttuni jo etukäteen, kun viime yönä veteli sikeitä tuhisten aamuun asti.

 

 

 

Jumppaohjaus sivutyönä

Posted on by

Voi apua tätä pimeyttä ja sen mukana tullutta uuvahdusta! Oman mausteensa kaamosväsymykseen tuonee ihanainen Piksu, 10 kk, joka tuntuu nukkuvan joka toisen yön hyvin ja joka toisen yön hyvin huonosti. Pikku Tukholman-retkemme sotki Piksun yöunet totaalisesti, joten viime yö oli taas niin sitä itseään: Tilanne vaati tänään monta palaa Tobleronea! Onneksi myös olen armelias pomo itselleni, ja aloitinkin aamuni rennosti kampaajalla. Enää ei tarvitse kulkea hattu päässä! Kampaajakäsittelyn jälkeen käväisin muutamassa Pr-toimistossa: Marsaanassa sekä uudessa paikassa nimeltään Why not Pr, mutta niissä käynnin jälkeen päätinkin ottaa iltapäivän vapaata. Ensi viikolla tällainen hissuttelu ei enää sovikaan, mutta alan kyllä innolla taas hommiin täysillä.

En nyt täysin ole sluibaillut kuitenkaan, sillä uudessa Fit-lehdessäkin oli kolme juttuani: 250 päivän muuttujanaisten loppuraportti, hyvinvointijuttu tietokoneella työskentelevälle ja kolme ryhmäliikuntaohjaajaa kertomassa kaksoiselämästään eli siitä, mitä he tekevät työkseen silloin, kun eivät ohjaa.

Moni tuntemani ja tietämäni ohjaaja kun leipätyökseen tekee jotain aivan muuta kuin liikuntaa, ja nyt jutussa puheenvuoron saivat arabian kielen tulkki, lääkäri ja kirjaston tietopalveluassistentti. Tiedän myös ainakin vaatekaupan myyjän, toimittajan, luisteluvalmentajan, poliisin, palomiehen, tutkijan, sihteerin ja mainostoimistoduunarin, jotka ohjaavat kokopäivätyönsä ohella liikuntaa. Sivutyönä jumppien vetäminen onkin aivan loistoduuni. Itse olen ohjannut myös kokopäiväisesti, mutta minulle se ei sopinut. Pari vuotta sitä jaksoin, mutta olin jatkuvasti ylikunnossa ja aivan totaalipoikki. Päivän ensimmäinen tunti saattoi olla seitsemältä aamulla, viimeinen taas puoli yhdeksältä illalla. Tiistaisin jumppasin usein jopa kahdeksan tuntia ja keskiviikkona heräsin järkyttävän päänsäryn kera. Toki olisin voinut vaikuttaa tuntimääriin ja aikatauluihini, mutta olin tuolloin huono sanomaan ei ja omien parinkymmenen viikkotunnin lisäksi minulla ei ollut sydäntä kieltäytyä sijaistuksista.

Arvostan todellakin jokaista, joka jaksaa liikkua työkseen lähes päivittäin. Ja vastailla tuttuihin, ah niin kuluneisiin kysymyksiin: Voi vitsi, onpa varmasti kivaa, kun saat jumpata työksesi! Onpa varmaan hauskaa, kun saat liikkua ja siitä vielä maksetaan sulle! No onpa!

No toki tietenkin sitäkin, mutta monella tuntuu unohtuvan myös se, että tuntien vetäminen on paljon muutakin kuin se kivahyväbranaminamishow siellä lavalla tai salissa asiakkaiden edessä. Tunteja täytyy suunnitella ja harjoitella, ohjaajan täytyy uudistua koko ajan, ja vaikka itsellä olisi superpaska päivä, sitä ei sovi näyttää asiakkaille. Ja kyllä esimerkiksi sisäpyöräilytunnin tekeminen ja siihen sopivan musiikin löytäminen vie oman aikansa.

Että on se liikunnanohjaaminen ihan oikeaa työtä siinä missä mikä tahansa muukin. Mutta jokaiselle, joka sitä sivutyökseen harkitsee, voin todella suositella lämpimästi! Mikään ei karkota väsymystä tai huonoa tuulta paremmin kuin tunnin vetäminen salilliselle innokkaita ja iloisia liikkujia.

Uusin Fit ja ihana Anne näyttävät upealta! Kipi kapi lehtikipsalle!

 

Olivia & Fit

Posted on by

Uudessa Olivia-lehdessä on juttuni kolmesta naisesta: Jonnasta, Susannasta ja Hannasta, jotka pistivät yrityksen pystyyn äitiysvapaansa aikana. Täytyy sanoa, että vau! Teinhän töitä itsekin jonkin verran läpi äitiysvapaan, mutta energiani eivät sentään olisi riittäneet firman perustamiseen.

Uusin Olivia-lehti.

Olen kai nykyään muutenkin liian mukavuudenhaluinen, sillä vältän kaikkea, josta mahdollisesti voisi koitua stressaavia tilanteita. Toisaalta katson elämää nykyään myös aika eri silmin, paljon rennommalla tavalla. Kun ei tää homma niin vakavaa ole, nääs.

Pitäisi ehkä kuitenkin reipastua tämän hienoisen downshiftailun sijaan ja alkaa taas painaa enemmän hommia. Minulla alkaa olla olo, että olen levännyt riittävästi. Ja sitä paitsi, mitäs sitä talvella muutakaan voi tehdä Suomessa, heh.

Fit-lehdessä on sitten tarjolla vaikka mitä, näppikseni on niin sanotusti sauhunnut: on Kahvakuulailija Kukka Laaksoa, sisäpelitossuesittelyä ja juttua ratsastusharrastuksen pariin 14-vuoden tauon jälkeen palanneesta Irasta. Minulla oli myös ilo viettää aikaa sulkapallohallilla neljän iloisen Fit-muuttujan kanssa.

Uusin Fit.

Ei muuta kuin lehtikipsalle ja sitten lukemaan!

 

 

Me ollaan kaikki ihania

Posted on by

Urheilun palauttaminen rutiiniksi etenee, hitaasti mutta varmasti. Vuokon blogista poimin hauskan termin tälle liikkumattomuudelle: Minua on vaivannut selkeästi Sporter’s Block.

Illalla kävin Meilahdessa polkemassa Katrin ohjaaman, 75 minuutin tunnin. Olen hieman nirso sisäpyöräilytuntien suhteen, mutta tänään pääsin hyvään fiilikseen ja myös annoin kaikkeni. Tunnin jälkeen oli loistava ja tyytyväinen olo. Kyllä liikunta on yksi parhaimmista asioista elämässä.

Mutta: Tein ikävän huomion itsestäni. Ohjatessani en onneksi näe itseäni peilistä, mutta asiakkaana näen, ikävä kyllä. Vaikka olenkin kuulema hoikistunut ja sitä sanoo vaakakin, vielä on ikävät vatsamakkarat jäljellä ja + 10 kiloa. Minä en ikävä kyllä kuulu heihin, jotka viikko pari synnytyksestä ovat omissa mitoissaan. Olin jo ahdistua peilikuvastani, mutta sitten päätin tällä kertaa tsempata ja poljin vain kahta kauheammin. Täysillä.

Jokin aika sitten mainitsin, että kirjoitin Fit-lehti 6/2011-numeroon jutun naisellisuudesta ja oman kropan hyväksymisestä. Siinä kolmen haastateltavan tarinan lisäksi vinkkejä itsensä hyväksymiseen antoi kehoterapeutti Hannele Tampio.

Omasta itsestä, niin fyysisestä kuin henkisestäkin on ikävä kyllä helpompi keksiä huonoa kuin hyvää sanottavaa. Tässä olisikin ensimmäinen asennemuutoksen paikka, ainakin itselläni.

Kun mainoksen kaunottarella on pystyt rinnat, paksut hiukset, liidunvalkea hymy ja timmi kroppa, omat epätäydellisyydet alkavat tuntua valtavilta. Ja miten julkkisäiti pudottaa raskauskilonsa kuukaudessa, kun itsellä ei puolessa vuodessakaan ole tapahtunut toivottua lopputulosta? Tämä on asia, jota en oikeasti ole ymmärtänyt ikinä.

Mitä enemmän itseään mollaa, sitä alemmas itse painaa omaa itsetuntoaan. Tässä pätee vetovoiman laki. Jos ajattelet, että olet paksu, pyöreä pullukka, niin sellainen ajatus ei ainakaan hoikista.

Oikeasti järkevintä olisi, että itsestään ajattelisi vain hyviä kauniita asioita. Mutta kun se on joskus niii-iin vaikeaa.

Itseä pitäisi kehua ja miettiä niitä hyviä puolia. Puhu itsellesi samoin kuin ystävillesi. Nimeä päivittäin vähintään kolme kohtaa, joista itsessäsi pidät. Kun keskityt kehosi hyviin puoliin, alat pian huomata myönteisiä asioita enemmänkin. Luotsaa itseäsi tietoisesti kohti hyvää oloa ja itsesi hyväksymistä. Selvä juttu. Alan heti luotsata.

Pysähdy rauhassa kuuntelemaan, minkälaisia asioita sydämelläsi liikkuu. Hoivaa ja huomioi itseäsi. Negatiivisetkin tunteet ja ajatukset ovat sallittuja, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan. Turhan valittamisen sijaan kannattaisi alkaa toimia. Heh, paraskin puhumaan.

Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen auttavat sinua hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Kun tiedät, että olet tehnyt parhaasi itsesi ja oman hyvinvointisi eteen, pienet epäkohdat eivät enää harmita niin paljon. Teknisesti kyllä, mutta miten käytännössä?

Henkinen ja fyysinen hyvinvointi tuovat lisää itsevarmuutta. Myös iän ja elämänkokemuksen karttuminen auttavat näkemään hyviä puolia itsessä. Itsensä hyväksyvä ihminen on kaunis. Se on varmasti totta.

Vielä viisi vinkkiä!

Ole ystävä itsellesi. Ole itsellesi kohtelias, huomaavainen ja empaattinen.

Katso peiliin. Huomioi ainoastaan positiiviset asiat. Onko sinulla kaunis hymy, kaareva lantio vai täydelliset reidet? Iloitse kehosi hyvistä puolista.

Kokeile voimalauseita. Voimalauseiden toistamisella on tarkoitus muokata omia ajatuksia. ”Olen kaunis” tai ”Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen” -lausahdukset alkavat toimia, jos oikeasti uskot niin.

Korjaa elämäntapojasi. Liiku riittävästi, syö terveellisesti, nuku tarpeeksi, älä stressaa.

Sukella mieleesi. Rentoudu, keskity itseesi ja tee sinulle mieluisia asioita. Siirrä ajatukset olennaisiin ja sinulle tärkeisiin asioihin. Hyvä itsetuntemus on avain itsensä hyväksymiseen.

Itselläni toimii tässä itsensä hyväksymisasiassa kaikista parhaiten liikunta.

Mitä säännöllisemmin liikun, sitä paremmin voin kokonaisvaltaisesti. Pian alkaa loma, silloin aion treenata. Ja pian minut voi bongata uuden harrastukseni parissa. Ja se valittaminen ja voivottelu: Siitä ei ole mitään hyötyä. Epic Fail, sanoisin. Mieluummin toimintaa.

Tämä ECCO BIOM -tossujen mainoskuva toimii motivaatiokuvanani. Kuvan nainen on sporttinen ja terveennäköinen, kuten minä kesäkunnossa 2012.