Täällä on taisteltu kaikenlaisten vastoinkäymisten kanssa, jotka ovat hankaloittaneet elämää jo vähän liikaakin. Mutta kuitenkin täytyy muistaa, että kyse on ollut enemmänkin maallisista murheista, esimerkiksi terveys on tallella, kiitos siitä!
Muutamana päivänä oli kuitenkin itsellänikin suuria vaikeuksia ymmärtää sitä, miksi jatkuvasti nousi seinä vastaan ja monessa asiassa. Pienistä asioista kasautuu lopulta iso paketti. Oli kyllä vaikea uskoa, että todella tämä kaikki oli minun parhaakseni. Tänään aamulla sitten välähti: ehkä ei olisi pitänytkään taistella vastaan, vaan ottaa kaikki vastaan sellaisena kuin ne tulivat. Huomasin myös, että olin selkeästi alkanut pitää tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä ja loppujen lopuksi tämä kaikki arjen sekamelska oli vain oivallista muistutusta siitä, että kiitollisuutta kannattaa vaalia joka päivä. Pahinta ei tietenkään tarvitse pelätä missään nimessä, mutta on hyvä muistaa, että oikeasti aika moni asia elämässä, johon on itsekkäästikin tottunut, ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä juttu. Mutta todellakin, ihmeitä tapahtuu ja asiat voivat muuttua hetkessä. Eilen aamulla meillä ei vielä ollut tietoa esimerkiksi tarhapaikasta lapselle, mutta iltapäivällä asia oli hoidossa, toki oman aktiivisuuteni vuoksi. Ensi viikolla siis vihdoin palaamme ruotuun, minä pääsen täysillä hommiin, lapsi tarhaan ja arki alkaa rullata. Netittömyys hankaloittaa yhä työasioiden tekemistä kotoa käsin, mutta eilenpä selvisi myös, että palveluntarjoajamme oli kyllä kytkenyt netin päälle, mutta unohtanut lähettää meille uuden modeemin. Ahhaha. Minun tuuriani, teki jo mieli peruuttaa koko muutto, kun siitä tuntui seuraavan niin paljon ikävyyksiä. Mutta asioilla on tarkoituksensa ja eteen nouseva seinä ohjaa meitä sitten toisaalle, jossa lienee jotain parempaa, mahtavampaa ja upeampaa tarjolla. Jokin syvempi tarkoitus muuttamisellakin oli, vaikka uusi koti välietappi onkin.
Olen alkanut postata epäsäännöllisen säännöllisesti Fb-sivulleni voimasanoja, jotka tuntuvat aamulla juuri sillä hetkellä silmiä availlessa tärkeiltä tulevaa päivää ajatellen. Lauantain teemana oli saada jokin ajatuksia vaivannut, roikkumaan jäänyt asia hoidetuksi lempeydellä ja rakkaudella. Kas, aamun sisäpyöräilyohjausten jälkeen saimme kuin saimmekin vaihdettua autoon renkaat! Käytän itse paljon noita erilaisia voimalauseita ja affirmointeja. Vaikka ne joidenkin mielestä saattavat vaikuttaa naiveilta, itse saan niistä kyllä paljon apuja ja myös energiabuustauksia elämää ja perusarkea ajatellen. Tosin pari viimeistä päivää olisin kyllä voinut muistaa tuon legendaarisen, alunperin Auta Elina -blogista bongaamani Nyt on näin -lauseen.
Kas, netti ei toimi vieläkään. Nyt on näin.
Kaksvee on yhtäkkiä menettänyt kykynsä keskustella järkeävästi. Dumma mamma kakka mamma tyhmä äiti ovat olleet käytössä aktiivisesti. Nyt on näin.
Oho, lapsella ei ole tarhapaikkaa ja puolisolla on kädet täynnä töitä juhannukseen asti, kirjoitan ilmeisesti sitten…ööö… yöllä? Nyt on näin.
Kas, uusi kotimme on jossain katvealueella ja kallion vieressä. 3 g ja jopa pelkkä puhelinyhteys pätkivät koko ajan. Alueen päiväkotipäällikölle soittaessani puhelinyhteys katkeaa kolmesti. Nyt on näin.
Kas, kahden jumppaohjauksen välissä minulle jää juuri puoli tuntia luppoaikaa, jotta ehdin kipaisemaan salin viereiseen mäkkäriin (heillä on ilmainen nettiyhteys) lähettämään työsähköposteja. Nyt on näin.
Kas, minun pitää haastatella erästä ihmistä juttua varten, jonka dedis on juuri nyt eikä tyyppi vastaa meileihini, joita hänelle olen näpyttänyt kännykällä. Saatuani vihdoin tyypin kiinni keskuksen kautta jonotettuani ensin linjalla vartin, puhelu katkeaa eikä minulla ole vieläkään suoraa numeroa hänelle. Aloitan siis koko soittorumban uudelleen. Samalla saan kuiskutella puhelimeen, sillä pelkään, että yläkerrassa nukkuva lapsi herää päiväuniltaan ja vielä pöpperöisenä unesta päättää laskeutua rappuset (kierien?) yksin alas. Veri professönäl, mutta ammattilainen toimii vaikka sitten ääriolosuhteissa. Nyt on näin.
En ole murheiltani saanut nukuttua edellisenä yönä sekuntiakaan ja illalla minua odottaa kolme jumppaohjausta. Olen niin väsynyt ja pois tolaltani, että itken salaa metromatkalla, mutta kokoan itseni juuri ennen tarttumista pumppitankoon. Nyt on näin.
Nyt jo naurattaa! Asiat järjestyvät yksi kerrallaan, myös ne, jotka aluksi tuntuvat toivottomilta. Oikeasti kun olisin vain itse muistanut hokea tuota mantraa, moni asia olisi mennyt henkisesti helpommin. Ja vielä, pieniä asioitahan nuo, mutta joskus sitä vain tuntuu siltä, että ne pienetkin ovat liikaa.
Uuteen nousuun ja kohti upeaa, mahdollisuuksien kesää. Ja ennen kaikkea kiitollisena siitä, miten helppoa ja vaivatonta elämä useimmiten on, ihan normioloissa. Ja hei, paineessa ne timantitkin syntyvät!
Niin totta! (Kuva: Pinterest)
