…on ihan juuri täällä ja tulee niin tarpeeseen. Pian makaan laiturinnokassa latautumassa aurinkoenergialla!
Tänään tunsin itseni ikälopuksi, kun kampesin aamulla sängystä. Kehoa kolotti ja olo vain tuntui voimattomalta, energiani olivat yllättäen jotenkin täysin alakantissa. Lisäksi vasemman jalan säärivaiva tuntui hieman yhä, ja yöllä oli alkanut vanhaa olkapäävammaa jomottaa tuosta vain, pyytämättä ja yllätyksenä. Silmät aukesivat lopulta, kun sain kupin kahvia keitetyksi. Ja mikä hassuinta, en ollut tuntemuksissani yksin, vaan kumpanakin viikonloppuaamuna tikkana aamukuudelta pystyyn täysin pirteänä pongahtanut kaksjapuolvee veti vielä puoli kahdeksalta peittoa korvilleen ja totesi minulle, että nu sover vi. How weird is that!!
Metromatkalla päätin olla kuuntelematta musiikkia, kuten useimmiten teen ja keskityinkin itseni psyykkaamiseen ja vahvistamiseen. Toistin hiljaa mielessäni voimalauseita siitä, miten voimakas, energinen ja aikaansaava olen ja se tuntui piristävän oloa. Kiitin myös siitä, että nuutunut ja sumuinen oloni puhdistuu, kirkastuu ja tankkautuu. Ja kas, tämä toimi ainakin paremmin kuin ne vitsi mä oon väsynyt -voivotukset, joille sanoin yksinkertaisesti, että hiljaa! Jos nimittäin olisin lietsonut väsymystäni vaikka sitten vain mielessäni, vetelisin tällä hetkellä luultavasti sikeitä tässä työhuoneemme studion sohvalla jääkaapin huristessa unettavasti korvani juuressa. Sen sijaan olen palauttanut tänään kaksi juttua ja kolmas on viimeistelyvaiheessa. Haastatteluja on sovittu ja aikaa käytetty tehokkaasti.
Toki ymmärrän sen, että väsymystä saakin olla ilmassa näin loman lähestyessä. Kehoni haluaa kertoa näillä erilaisilla krempoilla ja vetämättömyydellä, että relax. Viime talvi ja erityisesti viime syksy, kun tein entiseen malliin lehtijuttuja, ohjasin jumppaa ja puristin samalla kirjaa kasaan, oli todella kuluttavaa aikaa. Enkä syksynkään jälkeen ole juuri lepäillyt, vaan töitä on painettu, mutta kylläkin joka keikasta nauttien. Vaikka työni on mielekästä ja antaa minulle paljon, sen imuun on helppo heittäytyä sillä tapaa, ettei edes muista, että heijuu kas vain kylläpä ne normaalit ihmiset päivän tai pari vapaata viikossa pitävät. Jos tekemisestä puuttuu intohimo, se väsyttää meitä. Toisaalta myös se kaikkensa antaminen täydellä intohimolla uuvuttaa ihmistä myös, mutta ehkä enemmän kuitenkin hyvällä ja huolettomalla tapaa.
Mutta miten vain – väsymyksen lietsominen ja siinä vellominen eivät olotilaa kohenna. Mutta kylläpä vain ihminen tarvitsee rauhaa ympärilleen ja myös hetkiä, jolloin saa olla täysin ilman minkäänlaisia velvoitteita. Itselläni hienosti toimii tällaisena älä tee mitään, vaan nauti -paikkana luonto ja ennen kaikkea merenranta. Merta tuijotellessa sielu elpyy, aaltojen kohistessa energiavarastot täyttyvät ja kehokin seuraa pian perässä.
Ja yksi toinen loistokeino itsensä piristämiseen, niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, on liikunta. Vaikka kuinka väsyttäisi liikkumaan lähtiessä, sieltä palatessa virtaa riittää aina. Tänään on ohjelmassa Bodypumpin ohjausta ja venyttelyä, kiitos siitä.
Ja vielä yksi pikku juttu…
Tiedän, että teitä lukijoita on paljon, mutta suurin osa pysyttelee siellä ruudun toisella puolella ilman, että pitää meteliä itsestään. Kannustaakseni teitä nyt ilmoittamaan olemassaolostanne arvon kaikkien tähän viestiin kommentoineiden kesken kolme kappaletta Anthony de Mellon Havahtuminen -pokkaria! Riittää siis, että kommentoit tämän viestin alle keskiviikkoiltaan 19.6. klo 21 mennessä ja kerrot, mistä sinä saat energiaa silloin, kun tunnet olosi nuutuneeksi! Postitan kirjat onnettaren suosikeille ensi viikon aikana. Jos Havahtuminen on vieras, siitä voit lukea muun muassa täältä.
Iloista maanantaita! Kohti parempia energioita!
Viime jussina näytti tältä. Tänä vuonna paistaa aurinko, jeah!
