Eilen illalla istuin yksin hiljaisuudessa, kun muut olivat menneet nukkumaan. Olo tuntui sangen onnelliselta. Kuulostelin, että tätäkö tämä nyt on. Onnellisuutta, sisäistä rauhaa, What ever. Mitään erityistä ei ollut tapahtunut, mutta silti vain sellainen rauhallinen ja tyytyväinen olo oli näemmä vallannut minut kokonaisvaltaisesti.

Ja parasta tässä oli se, ettei fiilis johtunut kenestäkään toisesta ihmisestä, ei mistään asiasta. Mikään ei ollut muuttunut konkreettisesti viikonlopun aikana, en ollut saanut lottovoittoa, en ollut nukkunut yhtään paremmin, en ollut kuullut mitään elämää suurempia uutisia.

Onnellisuuden tila kumpuaa meistä jokaisesta omasta itsestä. Toisen ihmisen tekojen tai sanojen ansiosta toki voi tuntea onnellisuutta, mutta se on tutkitusti havaittu vain lyhytkestoiseksi tilaksi. Sonja Lyubomirskyn kirjassa Kuinka onnelliseksi – Uusi tieteellinen lähestymistapa todetaan, että kestävän onnellisuuden saavuttaminen vaatii pysyviä muutoksia, jotka edellyttävät ponnisteluja ja omistautumista joka päivä. Niinpä. Ilmaisia lounaita ei ole, kukaan ei hae kotoa unelmien työpaikalle, yhden sisäpyöräilytunnin jälkeen paino ei ole tippunut eikä kunto kohentunut. On itsestä kiinni, miten toimit.

Onnellisuutta on puolison valmistama mustikkapiirakka. Mustikat poimi appiukko!

Miksihän muuten monesti tulee ajateltua, että mielen hyvinvointi saavutettaisiin kuin itsestään? Onhan sen täydellisen vartalonkin eteen tehtävä tunteja ja tunteja raakaa työtä.

Onnellisuutta on sivutyö liikunnanohjaajana.

Onnellisuuden pakosta on puhuttu viime aikoina paljon. Kukka Laakso kirjoitti siitä hiljattain, ja tämän viikon Lilyn Punakynässä Kari Ketonen heittää elämäntaito-oppaat paperinkeräykseen. En aivan ymmärrä sitä, miksi onnellisuus tulisi kokea pakkona. Enkä ymmärrä sitäkään, miten onnellisuutta pakolla voisi sitten saavuttaa. Kuten olen jo aikaisemminkin sanonut, pakko on huono motivaattori mihin tahansa hommaan. Ja että onnellisuus merkitsee ihmisille niin eri asioita, että onnellisuuden tiloja on haastavaa verrata. Jokainen tietää sisimmässään, mikä itsen tekee onnelliseksi. Ja mitä väliä sillä sitten on, jos joku (kuten esimerkiksi minä), löydän ajattelemisen aiheita elämäntaito-oppaista? Ymmärrän sen, että onnellisuuden pakkomielteisessä saavuttamistarpeessa on jotain outoa, mutta mitä outoa siinä on, että tajuaa, että onnellisuus kumpuaa pienistä arkisista asioista.

Moni ajattelee, että onnellisuus on tila, joka pitää löytää. Mistä? Löytyykö onni Länsiväylältä vai Karibialta? Tuskin. Onnellisuus on jokaisessa itsessään. Raha ei tuo onnellisuutta. Uusi talo tai rakkaussuhde voivat saada olon hetkeksi hehkeäksi, mutta ajan kanssa sekin tunne hiipuu. Muutokset olosuhteissa toki usein kohentavat mielialaa, mutta niiden varaan ei kannata nojata.

Onnellisuutta ovat hassut asiat ympäristössä.

Kirjassa listataan seikkoja, jotka vaikuttavat onnellisuuteen materiaa enemmän:

1 Mitä ihminen ajattelee itsestään, muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Onhan se totta, että jos olen tyytyväinen itseeni, ajattelen hyvää ystävistäni ja koen maailman ihan ok paikkana, voin paremmin. En tunne oloani hyväksi siksi, että maailmassa olisi kaikki kunnossa, sillä se on mahdotonta. Epäreiluja ja käsittämättömiäkin asioita sattuu ja tapahtuu koko ajan. Mutta omassa maailmassani on kaikki kunnossa, jos tunnen oloni hyväksi.

2 Kiitollisuuden ilmaiseminen. Jokainen ihminen näkee kiitollisuuden eri tavoin. Itselleni se tarkoittaa ehkä eniten sitä, että en pidä asioita, kuten terveyttä, kattoa pään päällä, työtarjouksia tai läheisiäni itsestäänselvyytenä. Olen kiitollinen elämästä ja elämälle. Kirjoitan toisinaan kiitollisuuspäiväkirjaa. Tänään olen ollut kiitollinen parkkipaikasta ja siitä, että lempibiisini tuli aamulla radiosta.

3 Optimismin vaaliminen elämässä. On raskasta elää, jos ajattelee, että kaikki menee kuitenkin päin persettä. Vastoinkäymisten määrä lienee vakio, mutta niistäkin selviää nopeammin, kun ajattelee, että tästähän noustaan. Sain itse korjauspyynnön eräästä julkaistusta jutustani, jossa oli ollut siihen epäsopiva tuote. Kestän yhä huonosti epätarkkuutta tai virheiden tekemistä yhtään millään elämäni aihealueella, mutta sitten kirjoitin vastineen ja ymmärsin, että okei: Virhe oli tapahtunut, mutta kukaan ei onneksi siihen kuollut.

4 Liian ajattelun ja sosiaalisen vertailun välttäminen. Jos kelailee jatkuvasti liikaa sitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, mitä toisilla on ja sinulla ei, onnellisuuden taso laskee ainakin itselläni välittömästi. Mieluummin olenkin oma itseni ja tyytyväinen elämääni. Aina voisin kadehtia toisen upeampaa kotia, lihaksikkaampaa vartaloa tai paremmin käyttäytyvää koiraa, mutta sellaisella hankaloitan vain omaa elämääni. Mitä se toinen siitä välittää? Olen myös miettinyt paljon maineasioita. Meneeköhän nyt maineeni, jos kirjoitan henkilökohtaisuuksia blogissani? Jokainen ihminen luo toisesta jonkinlaisen mielikuvan. Jos sinulla on 50 ystävää, sinulla on suurinpiirtein 50 erilaista mainettakin. Ehkä parempi tosiaan olla oma itsensä ja jättää vertailu sikseen.

Onnellisuutta on lounashetki ystävän kanssa.

5 Hyvien tekojen harjoittaminen. Muiden auttaminen tekee itseni iloiseksi eikä siitä tarvitse tehdä isoa numeroa. Jos auttaa toista vain sen takia, että muut kuulisivat miten hyvä, avulias ja lojaali ihminen on, se on väärä lähtökohta. Hyvillä teoilla ei tarvitse brassailla. Eikä hyvien tekojen tarvitse olla suuria. Keitä työkaverille päiväkahvi valmiiksi, kuljeta lastesi harrastuksiin myös lasten ystäviä, laita ystävälle viesti, että hän on tärkeä. Itse olen menossa perjantaina luovuttamaan verta! Minua jännittää kamalasti, mutta olen varma, että se on sen arvoista.

6 Sosiaalisten suhteiden vaaliminen. Soita, tekstaa, meilaa, pidä huolta perheestä, ystävistä, sukulaisista, kollegoista. Kirjassa väitetään, että “elämänkumppani ja ihmiset tekevät ihmisestä onnellisemman, mutta onnelliset ihmiset löytävät myös helpommin rakastetun ja ystäviä”. Uskon siihen, että kun vaalit ystävyyssuhteita, onnellisuus seuraa mukana. Onnellinen ja tyytyväinen minä on parempaa seuraa kuin stressaava tai apea minä. Kun pidän itsestäni, myös toiset viihtyvät seurassani. Itsellänikin on ollut vaiheita, että en ole jaksanut pitää yhteyttä ihmisiin, edes niihin lähimpiin. Kotiin hautautuminen ei kuitenkaan masentuvaisuuteen taipuvaa mieltä paranna.

Onnellisuutta on huumorintajuinen vauva, joka teeskentelee nukkuvansa.

7 Selviytymiskeinojen kehittäminen ongelmatilanteissa. No niin, on tilanne, jolloin kohtaan ongelman. Ennen kuin annan sen vaikuttaa mielialaani, alan heti pohtia, miten toimin. Mitä voin tehdä, jotta asia korjaantuisi? Ennen olin selvästi ihminen, joka ratkoi asiat tunteella. En tiedä, mitä minulle on tapahtunut, mutta nykyään suhtaudun ongelmiin enemmänkin ratkaisukeskeisesti. En enää anna mokien, ongelmien tai kriisien vaikuttaa minuun sillä tavoin, että luulisin, että en selviäisi niistä eteenpäin. Teen sen, mitä voin.

8 Flow-kokemusten lisääminen elämässä. Aaah, virtauskokemukset ovat yksi lempiaiheistani, ja itse tavoitan sellaisia usein liikunnassa tai kirjoittaessani. Flow tarkoittaa intensiivistä uppoutumisen tilaa ja tähän hetkeen keskittymistä. On mahtavaa tehdä jotain niin kivaa, että unohtaa muun maailman hetkeksi kokonaan.

9 Elämän iloista nauttiminen. Hyvä leffa, positiivinen palaute jutusta tai ohjaamastani tunnista, kyläreissu ystäville, viipyily aamukahvin äärellä, Piksun nauru, vanhempien tyttärieni hauskat jutut, tekstiviesti puolisolta. Myös menneiden iloisten asioiden muistelu lisää onnellisuutta ja hyvää fiilistä. On mukavaa yhdessä miettiä, että muistatko, miten kliffaa meillä oli siellä ja täällä.

10 Tavoitteisiin sitoutuminen. Tämä on asia, joka jakaa mielipiteitä. Toinen kokee olevansa onnellisimmillaan ilman tavoitteita ja päämääriä. Itse taas en perheellisenä ihmisenä kykene heittäytymään niin villiksi. Mielestäni tavoite tarjoaa päämäärän, jota kohti työskennellä iloisin mielin. Tavoitteiden saavuttaminen kohottaa itsetuntoa. On hyvä fiilis, kun saan jonkin asian tehtyä kunnialla. Koen ylpeyttä itsestäni ja taidoistani.  Kun tavoitteet tuntuvat omilta, niiden eteen on valmis antamaan kaikkensa.

Onnellisuutta on se upea taulumainen maisema, minkä näet katsomalla taivaalle.

11 Uskonnon ja henkisyyden harjoittaminen. Luen iltarukouksen joka ilta ennen nukkumaanmenoa. (Olen tehnyt niin jo lapsesta.) Autoni taustapeilistä roikkuu rukousnauha. Henkisyyttä  yritän harjoittaa meditoimalla. Nämä ovat pieniä asioita, jotka saavat oloni tuntumaan turvalliseksi. Jos ne lisäävät vielä onnellisuutta, niin aina parempi!

12 Kehosta huolehtiminen. Urheilen! Olen saanut liikunnan jälleen rutiiniksi ja rakastan sitä. Mikään ei tee oloani paremmaksi kuin se, että hikoilen, hengästyn ja voitan itseni. Jaksan hieman paremmin kuin viime kerralla. Yksittäinen treenikerta nostaa mielialaa välittömästi. Kun liikkuu säännöllisesti, on vaikutus jatkuva. Urheilu on helppo, halpa (jopa ilmainen) ja hauska keino tuntea olo onnelliseksi. Myös erilaiset kauneushoidot ja itsensä laittaminen kohottaa fiilistä. Kampaajalla käynti vaikuttaa omaan mielialaani positiivisesti. Kun näyttää nätiltä, tuntee olonsa nätiksi myös henkisesti!

One Thought on “Onni on olla onnellinen

  1. Kadehdin todella tuota kykyäsi olla onnellinen. Ja sitä oivallusta, jonka kai olet tehnyt, että mikään/kukaan ulkopuolinen ei voi siihen pahemmasti vaikuttaa. Kuulin ihan hiljan sellaisen termin kuin Ankeuttaja – kai joku Harry Potterin juttu? Mutta tuosta sanasta tuli mieleen kaikki ne ankeuttavat ihmiset, joiden annan väkisinkin vaikuttaa omaan olooni. Vaikka ankeuttajat pitäis vaan huispata pois tms. (Juu ei, en tunne HP:n maailmaa ollenkaan, joten kielikuvani menivät varmaan metsään.)

Post Navigation